Siirry pääsisältöön

Rauhassa rakennettu

Rakas, onko sinusta tullut vähän lihapulla?



Pikku hiljaa, pienin vauva-askelin. Herkku on kasvanut - ja saanut kasvaa - rauhassa ja nyt se onkin jo kääntynyt nelivuotiaaksi. Alkaa hiljalleen jalat löytää paikkansa ja raviakin aletaan ihan kelvollisesti esittämään. Onhan se vielä nuori ja välillä vähän jukuri, mutta hienosti on tullut roppakaupalla lisää kärsivällisyyttä. Ja mahaa.
 
Mistä erottaa hyvän ja huonon tallipaikan? Hyvässä tallipaikassa ei tarvitse hukuttaa hevosta väkirehuihin, sillä heinä on sen verran maittavaa että kyllä huomaa kuka on ollut ruoka-aikaan kotona. Hyvähän se näin on, helpompi sitä mahaa on kutistaa, useamman kerran kokemuksella, kuin lihottaa. Kerrankin hepalla on jotain mistä lähteä rakentamaan muskeleita!

Eilen meillä oli Herkun kanssa ratapäivä. Käytiin siis hölkkäilemässä radalla niin verkka- kuin kisasuuntaankin. Herra oli vain saanut päähänsä että kisasuunnassa radalta voikin poistua etukurvissa. Siellä sitten pari kertaa kevyillä kärryillä mentiin kun takavetoisella bemarilla, mutta kolmannella kierroksella herra sitten uskoi ettei siitä lävestä ole lupa mennä. Ja sen jälkeen päästiinkin vaihtamaan siihen tuttuun verkkailusuuntaan.

Eihän me missään koelähtöajoissa olla, mutta kyllä tästä vielä hyvä tulee. Jos ei ravuri niin sitten vaikka ratsu! Mutta kyllä sillä niin kiva ravi on, että kunhan saadaan vetoapua ja vähän ryhtiä juoksuun niin johan pomppaa. Ravikuningas 2020?






tekemisen meininkiä


Sieltä se motivaatio palaa: pieninä onnistumisina
kiitos kaikille ihanille ihanista kommenteistanne aikaisempaan postaukseen! ♥ 

Kommentit

  1. Luin tässä nyt oikein projektiksi tätä sun blogia viime syksystä tähän kirjotuksee ja heräsi pieni kysymys:
    Ootko Senni ikinä ajatellut tehdä töitä hevosalalla? Jos ei olis pelkästää tallitöitä, tms. Tai mennä tekeen töitä ulkomaille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän on kovin hankala vastata :D Mutta en täyspäiväisesti ole ikinä. Oon joskus junnuna (16-17 vuotiaana) ollut tallilla hommissa (perus paskanlappausta, 3-4 hevosta päivä, nuorten kuntoon laittoa.. Mitä kaikkee siihen ikinä kuulukaan) ja pidin tosi paljon siitä hommasta, mut ajattelen jotenkin niin, että haluan pitää tän vaan harrastuksena. Tosin nyt kattelen kun hyvä kaveri on hevosenhoitaja (ravitallilla), se on kans aina töissä. On se homma varmasti palkitsevaa ja takuulla kutsumusammatti, mutta kun koitan kattoo pitkällä tähtäimellä, niin mitä sitten kun on 50 vee ja ei enää jaksa samalla tavalla kun nuorena, on oma perhe ja muuta. Niin jotenkin ehkä ei se ala oo mulle vaikka sydämessäni sinne joskus kaipuu oliski :)

      Ulkomaille en oikeestaan ajatusta oo uhrannu, tuntuu että olisin liian sekunda sinne, tarvis olla niin paljon parempi (vaikka tekemälläkin oppii).

      Puolestaan sillain osa-aikasesti olis kiva työskennellä hevosalalla, esimerkiksi valmentajana tai hevoshierojana. Semmonen sopis mulle ja tykkäisin kovasti, mutta sekin että pääsee koulutukseen vaatisi aikaa (ja rahaa) :)

      Pahoittelen sekavaa vastausta, koitin saada jäsenneltyä ajatukset jotenkin järkevästi!

      Poista
  2. Aaah, Herkku on niin komea! Komean nuorenmiehen suurin fani ilmoittautuu!

    VastaaPoista
  3. Komea Herkku! Lisää tällaisia postauksia, raviharrastajana tykkäsin tästä kovasti <3 :D
    Tsemppiä siulle Senni ja toivottavasti ehdit heppailla (ja bloggailla, tykkään blogistasi :)) jatkossa ahkerammin <3 Kevättä kohti, eiks niin? ^_^

    T. 26v ikinuori lukija :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov