Kisamatkalla

Aijon aloittaa tämänkin postauksen niillä samoilla sanoilla. Elämässä on niin paljon suuria muutoksia tapahtumassa, etten tiedä miten saisin kaikki asiat kerrottua blogissa. Nyt näyttää jo siltä että tässä alkaisi olla suunta johonkin päin ja voisin alkaa jo harkitsemaan hengityksen tasamista. Mutta vielä ei olla varmoilla vesillä joten kerrotakoon myöhemmin mitä on meneillään! Ajattelin että jostain on tämäkin blogi taas jatkettava ja koska vähiten on tullut kirjoitettua meidän miniponista niin kerrotakoot siitä. Ennen kuin heinäkuu vaihtui elokuuksi ja kesän vihreys syksyksi, Miina kävi Ypäjällä järjestetyssä PONY 2017 näyttelyssä. Pakko myöntää että päivä ei ollut parhaamme, vauhti oli nollassa ja esiintyminen melkoisen hankalaa. Tuntui myös poni olevan jossain kasvupyrähdyksessä ja kaulakin järjettömän lihaksettoman olonen. Saatiin huonoin arvostelumme ikinä ja II palkinnon. Siihen oli tällä kertaa tyytyminen ja poni sai palata siitä takaisin laitumelle kasvamaan sekä korkeutt...

Nyt kuin kuninkuusravit tältä vuodelta on taas ohi - Onnea kestosuosikilleni Köppiselle ravikuninkuudesta! - ja päästiin vihdoin laskeutumaan kotiin, ajattelin että voisin niitä kauan lupailemiani Pyry & Petra kuvia laittaa esille. Joten pidelkää hatuistanne nyt mennään;   Pyryn treenit onkin sujunut aikalailla suunnitelmien mukaan. Kun nyt saatiin se vihdoin kuntoon, on noudatettu melko tiukkaa treeniohjelmaa. Ensimmäinen viikko menikin täysin suunnitelmien mukaan, mutta nyt tällä (viime viikolla) tuli muutama huti kun menoja oli enemmän kuin aikaa. Mestaruuksiin on kuitenkin enää vain muutama viikko aikaa, joten koitetaan treenata se fiksusti hyvään vireeseen ilman että prässätään sitä liikaa ja sillä saadaan siltä se positiivininen puhti loppumaan. Sitä kun herralla riittää tällä hetkellä, vaikka maha tuo kesäinen niin kovin iso onkin.. Viime kerralla kun hölkkäilin tiukassa etunojassa kentällä muistan sanoneeni että tuntui vähän...

Nuku pikkuinen rauhassa, ikiuneen tietäen, kiitän ajasta yhteisestä, koskaan sinua unohda en. Kiitos siitä lyhyestä ajasta jonka sain viettää kanssasi, kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi. Kiitos kauniista muistoista jotka jätit jälkeesi. Nyt en osaa muuta, kuin itkeä perääsi. Kiitos öistä, päivistä, kaikesta. Ajoista helpoista ja vaikeista. Kiitos, kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään,  mutta sitä ei olisi tarvinnut opettaa millaista se on, kun rakkaimpansa menettää. Lepää rauhassa Sissi 31.01.2017 - 03.08.2017 Surun ja murheen keskellä olen myös onnellinen. Onnellinen siitä, ettei puolivuotiaan pennun tarvitse enää kärsiä kivuista, vaan se saa nyt riehua vapaasti. Kukaan ei enää kiellä syömästä kenkiä ja tuhoamasta tuhansittain hevosten harjoja.  Muistan kun Sissi muutti porukoille ja olin ehdottomasti sitä mieltä että minä en sitten sitä yöpissatuksia tee. Mutta toisin kävi. Monet yöt nukuin sohvalla pieni ...

Viime viikon tiistaina Herkun treenisuunnitelmaan sopi erinomaisesti pieni retki lähitallille Somerolle missä käytiin hyppäämässä niinkin huikea luokka kuin ristikot. Viime ratsastuskerta oli ollut parin viikon takainen hyppykerta, mutta lahjattomat treenaa, eikö se niin mene? Mukaan saatiin kunnon kannattajalauma ja matkaan päästiin lähtemään hyvissä ajoin.    Koska oltiin ihan hyvässä ajassa perilläkin, saatiin rauhassa käydä maksamassa ja sen jälkeen otettiin Herkku alas. Se on kuitenkin vähän möykkä aina aluksi niin haluttiin että se saa hetken kävellä ennen kuin hyppään selkään. Kun sekä Herkules että minä oli varustettuna, hyppäsin orin kyytiin ja kävelin hetken vielä pihalla ennen maneesiin ja verryttelyyn menoa. Oikeastaan sinne menin vasta kun siellä oli vain kaksi pientä poniratsastajaa, sillä en viitsinyt mennä aiheuttamaan turhaa häslinkiä jos herra onkin mahdottomalla päällä. Mutta pakko myöntää että eihän se ollut. Toki se hörisee ja joskus huutaa, p...

On se vaan vakio, että kun kaikki menee pieleen niin se todellakin menee pieleen. Ehdin jo hieman innostumaan bloggaamisesta kunnes viime päivät ovat tuoneet ikäviä uutisia. Mikäs siinä, jonon jatkoksi vaan, tänä vuonna on niitä kuulunut. On aivan kamalaa kun perheen uusin tulokas kävi eläinlääkärissä ja tämän päiväinen eläinklinikka käynti vahvisti vähän pelottavampaan suuntaan asiaa.. Toivotaan tosissamme ettei meidän Sissi-pennulla ole nyt epäiltyä pahanlaatuista kasvainta ja jos niin huono tuuri käykin, niin toivotaan että saamme sen hoidettua. Seuraavalla viikolla ollaan taas viisaampia. Se niistä huonoista uutisista kuitenkin. Palataan johonkin vähän iloisempaan asiaan, meinaan Pyryyn ja sen reeniin paluuseen. Reilun viikon klinikasta se sai vielä tallustella laitumella ja samalla toivoin ettei se ainakaan lisää kiloja päälleen ottaisi. Sitten lähdettiinkin katsomaan mihin päin sen terveys on lähtenyt ja pakko myöntää että nyt ollaan jo tosi positiivisessa vaiheessa, sil...