Haaste - Millainen hevosenomistaja olen?

Pakko heti sanoa että upea haaste, minkä teen mielelläni. Haastein sain blogeilta Zlatograd's life ja Eerika ja Rampe, kiitos paljon näin kivasta haasteesta. Monta kertaa olen tämänkin sanonut, mutta sanotaan vielä kerran. Eli yritän kertoa mahdollisimman selkeästi asiat, mutta teksti saattaa olla paikoitellen hieman sekavaa, pahoittelen!

Hevosen omistaminen on aina tarkoittanut minulle suurta vastuuta. Pienempänä tiesin jo että jos / kun saan hevosen, joudun tekemään kaksin käsin hommia sen eteen. Ja niin todellakin on ollut. Ja tällä siis todellakin tarkoitan sitä että olen joutunut tekemään töitä maksaakseni ja päästäkseni siihen pisteeseen missä nyt olen. Pienempänä juoksin talutustunneilla taluttamassa, autoin aloittelijoita, tein talleja jne. Vastuun siis olen aina kantanut, vaikka joskus tuntuukin että repsahtaa.

Totaalinen vastuu tuli viimeistään oman tallin myötä ja sen myöden olen jopa alkanut tuntemaan itseäni paremmin  hevosenomistajana. Olen joissain asioissa hyvinkin tarkka, kun taas toiset asiat katson hyvin suurpiirteisesti. Tarkka olen ehdottomasti hevosen terveydestä. Lurpan jälkeen olen ollut vähintäänkin fanaattinen jalkojen suhteen ja niitä hoidatan ahkerasti ja kylmäysletkut ovat meillä kova juttu! Lisäksi olen tarkka ruokinnan suhteen. Meillä hevoset syövät Kauraa, BH Balancea, melassia, pellavaa ja biotiiniä. Ja tähän olen ollut tyytyväinen, samoin hevoset. Yritän pitää ruokinta-ajat aina samana, mutta koska sekä äiti että minä käymme töissä (ja minä koulussa) niin ajat saattavat heitellä tunnilla suuntaan ja toiseen. Tässäkin asiassa kuitenkin pidän tiettyä rajaa.

Tarkkuutta vaalin myös varusteiden suhteen. Mielestäni on kiva kun varusteet ovat siistit ja puhtaat. Pesen ne aina ratsastuksen jälkeen ja katson että ne on ehjät. Kaikki meidän suitset taitaa olla vuodelta 2009? Hyvässä kunnossa ja edelleen kuin uudet! Sama satuloissa. Kalliit varusteet mitä en mielelläni heitä hukkaan. Puhdas, siisti huopa kruunaa kokonaisuuden, siksi minulla niitä huopia onkin, miljoonia. 

Pidän itseäni huumorintajuisena hevosenkäsittelijänä, mutta minulla on tiukat rajat. Jos en hyväksy jotain, huomautan kerran äänellä ja jos ei tapahdu mitään muutosta, komennan fyysisemmin. Tästä nyt joku lohkaisee että olen hevosenhakkaaja tai että hevosten kunnioitus minuun on täysin pelon kautta. Ehei. Tämä tuli ainakin Lurpan kanssa koettua. Jos Lurppaa yritti alistaa komentamalla, se kävi kovemmin päälle. Sitä ei voitu voimalla alistaa ja voin sanoa että minua se kunnioitti 110 %. Jos se joskus sattui minulle luimimaan tai näykkäsemään, ei tarvinnut tai en edes ehtinyt kissaa sanomaan kun hevonen tajusi tehneensä virheen. Ja ei ole tosiaan tarvinnut montaa kertaa komentaa mitään hevosta, hienosti nämä luottavat ja oppivat kerrasta. 

(allekirjoittaneen huomio! Ikinä ei ole tarvinnut hevosta hakata! Kerran Lurppa hyökkäsi päälle alku vaiheessa, jolloin en uskaltanut karsinaan mennä kuin raipan kanssa, muttei sitäkään ikinä tarvinnut käyttää kun seiniin.)

Rakastan maastoilla ja se onkin yksi valtti. Silloin kenttätyöskentely maistuu kummallekin, ratsastajalle kuin hevoselle, paremmin. Kentällä työstän mielummin vähemmän kuin liikaa. Pyryn kanssa tämä korostui, jos teki liikaa, herra alkoi kiukutella. Eli vähän ja tehokkaasti. Lisäksi maastakäsin maastokävelyt ovat aivan parasta. Bravuuri on kun menen Pyryllä (tai aikaisemmin Lurpalla) ja Molla on käsihevosena. Maastot voivat olla ihan reippaitakin, nimimerkillä kunnon laukkatreenimaaston Molla käsihevosena tehneenä. Lisäksi touhuan muutenkin (aina kun aikaa on) hevosten kanssa mielelläni, harjailen, pesen tms. 

Huonoja puolia vielä minusta. Olen huono käymään täydellisesti valmennuksessa. Tosin tähän laitan syyksi ajan puutteenkin. Mutta joskus vain ei onnistu, kykene, pääse tai vain jaksa mennä valmennukseen, vaikka motivoitunut olisikin. Nykyään enemmän aika pulan takia ollut valmennuksia vähemmän, mutta eiköhän tämä tästä taas lähde! Lisäksi saatan olla äkkipikainen ja provosoida hevosta käyttäytymään huonosti, varsinkin kisoissa. Erittäin ikävä piirre josta olen jo hieman päässyt eroon. Hermot kuntoon ja paremmin menee! Pidän harjoja huonossa kunnossa ja samoin suojat ovat yleensä kuran peitossa..Saatan jättää tavaroita levälleen tallissa ja se pistää ärsyttämään! Loimet saattavat jäädä lattialle yöksi jne, ARGH! Mur, ärsyttää tuollainen toiminta, saa haukkua kun itse tekee ;)

Mutta tässä siis jotain. Tuskin ketään ymmärtää minua omistajana sen enempää, en osannut selittää varmaan asioita selkokielellä, mutta yritys oli ainakin kova! :D