Siirry pääsisältöön

1. Elokuuta 2011 - "vale mi amicus"...

hyvästi rakas ystävä, ikuisesti sydämessä


Elämäni pahimmasta päivästä on tänään kulunut tasan vuosi. Ei pitäisi ikinä tälläisenä päivänä avata sitä kuvatiedostoa tai kansiota missä on elämän hevosesta kuvat. Kun taas erehdyin - tai oikeastaan havahduin - avaamaan ne, en voinut olla itkemättä. Silmiä räpytellen katsoin tuota hienoa voikkoa luppakorvaa ja mietin miksi näin kävi. Olinko ansainnut näin upeaa eläintä rinnalleni. Samalla voin vain kiittää ja todeta etten olisi ikinä voinut viettää parempia kolmea vuotta. Jos jotain eläintä rakastin koko sydämestäni ja jos jonkun puolesta olin valmis tekemään kaikkeni, se oli Lurppa. Komea, luppakorvainen herrasmies, sydäntenvalloittaja.

Vuosi siitä kun näin herran viimeisen kerran. Vuosi kun istuin saman huoltoaseman takahuoneessa itkemässä. Vuosi todellisen elämän hevosen pois menosta. Oliko se sittenkin vain ajattelemattomuutta? Jos olisin tehnyt jotain toisin, jos olisin vielä enemmän yrittänyt? Sattuu ajatellakin miten paljon tuosta eläimestä välitin. 

Aluksi minun piti tehdä "vuosipäivän" muistoksi video, mutta en saanut siitä tarpeeksi hienoa. Sen täytyy olla arvokas ja vaikka se onkin täyttä materiaalia, en julkaise sitä. Haluan herran arvolle ja muistolle paljon hienomman videon ja tehdä sen ajan kanssa. Niinpä keräsin muutamia hienoimpia, tunnekkaimpia tai muuten minun ja Lurpan parhaimpia hetkiä. Niitä, joita vielä tänäkin päivänä kaipaan..







Minä pieni ihminen täällä katselen herran kuvia ja tirauttelen kyyneleitä. voi kun tuli hirmuinen ikävä ♥

Rest in peace Karats 1. elokuuta 2011

Kommentit

  1. Miullakin kulunut pian kaksi vuotta kaikkein rakkaimman hevosen poismenosta, ihan oudolta tuntuu ja ikävä on vieläkin valtava <3

    Voimia sinne paljon :)

    VastaaPoista
  2. ai että, ihan melkein itkin tätä lukiessa... :(

    mut voimia!:)

    VastaaPoista
  3. :(( Kyllä sai pidätellä kyyneleitä tätä tekstiä lukiessa

    VastaaPoista
  4. Olitte varmasti kaikkien mielestä upea pari Lurpan kanssa ja niin minustakin! Hevosen omistaminen on aina yhtä surullista, koska jossain vaiheessa tulee hetki jolloin täytyy luopua rakkaasta hevosestaan. Ja kuinka vaikeaakaan se onkaan täytyy aina miettiä hyviä hetkiä ja ajatella että sen hyvä elämä jatkuu vielä vihreämmillä laitumilla. Toivon sinulle voimaa ja jaksamista, koska tiedän että se on vaikeaa. Lurppa pysyy kuitenkin aina sydämessäsi. <3

    VastaaPoista
  5. Otan osaa! Tiiän milt tuntuu menettää joku todella rakas!♥ R.I.P. Iskä & hoitohevonen Stella...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jo on puolituhatta lukijaa - ARVONTA

500 lukijan ennakkoarvonta ja palkintona meillä on.. Katri Syvärisen "Syvemmälle satulaan" -kirja! Itse olen aikoinani lukenut kirjan ja nyt sain toisen haltuuni ja mitäs sille parempaa keksimään kuin arvonnan palkintoja ja jakamaan oivallusten ja mielenkiintoisten tekstien hurmosta! Arvontaan saavat osallistua kaikki , niin uudet kuin vanhat lukijat kuin tuntemattomammat haahuilijat. Halutessaan saa tietenkin mainostaa arvontaa myös omassa blogissaan niin saadaan paljon osallistujia mukaan! Arvonta suoritetaan netistä löytyvällä arvontakoneella puolueettomasti. Arvonta suoritetaan 22. Lokakuuta. Kaikki siis saavat osallistua, pienillä ehdoilla: Kommentoi seuraavat asiat tämän postauksen kommenttikenttään: nimesi / nimimerkkisi  toimiva sähköpostiosoitteesi Kirjoita kommenttiin myös yksi tai useampi positiivinen / hyvä asia blogista ja yksi tai useampi negatiivinen / huono asia blogissani Kerro mahdollinen oma blogisi Nyt ei muuta kuin ar...

Hiljainen hyväksyjä?

Postaksessa esiintyvät kuvat ovat kuvituskuvia ja tilannekuvia, niitä ei tule yhdistää täysin tekstiin. Takuulla jokainen on nähnyt kohua herättävän videon . Ja jokainen hevosista edes pikkiriikkisen ymmärtävä tietää että jokin raja on tässä ylitetty.  On turha olla mielestäni tekopyhä: kyllä minäkin olen joskus hevoselle hermostunut, olen sitä suusta nyppässyt, kannuksella potkaissut, karjaissut, joskus jopa läpsäissyt. Yleensä sen jälkeen poden pitkään huonoa omatuntoa, sillä se ei missään nimessä ole hyväksyttävää, se ei ole hevoselle oikeudenmukaista. Jos hevonen ei ymmärrä mitä siltä odotetaan ei siihen väkivalta auta. Vaikka minäkin olen polullani joskus sortunut, en silti pidä näkemästäni. Tähänkö on tultu? Koska kyseinen video on itsessään herättänyt paljon kohua ja keskustelua, en halua siihen perehtyä enempää. Useasta blogista kuin keskustelufoorumeistakin löytyy siitä tarpeeksi ja uskon että suurin osa on asian suhteen samaan mieltä. Se, mistä haluan puh...

Tervetuloa joukkoon "pieni" kirjava!

Alli tamman talliin saapuminen saattoi hämmästyttää yhtä jos toista.. Ja suoraan sanoen, en itsekkään olisi uskonut että olen kohta aivan oman hevosen omistaja, ilman puolikkuuksia. Eli kyllä, ostin omakseni,  tämän pienensuuren tamman. Mutta eihän ole mitään järkeä jos ei aloiteta aivan alusta, eli nyt luvassa jännittävä tarina siitä miten tähän ikinä päädyttiin ;) Minulla on kyllä aina kausia jolloin selailen myyntihevosia, ihan vain haaveillen. Kuitenkaan tällä kertaa en ollut etsimssä hevosta, vaan satuin vahingossa klikkaamaan itseni kaverin kaverin sivun kautta itseni tamman myyntisivulle. Enkä missään nimessä voinut olla ihastumatta, olin täysin myyty jo ensi näkemästä! Sanoin äidille puolivitsillä että löysin itselleni aivan täydellisen hepan. Äiti rakastaa - niinkuin minäkin - kaikkea erikoista ja meillä on aina hevosissa ollut jotain omalaatuista. Äiti oli aluksi todella skeptinen ja itsekin olin ihan eiei, en osta, kunhan katselen. Katselu meni kuitenkin...