soutaa, huopaa, menee, ei mene - kunnon jojottelua sanoisinko?
Kyllä, olen turhautunut ja harmistunut. Tämä on tilapäistä ja kyllä tästä selvitään, mutta silti ajattelin purkaa tunteitani tänne minne niitä alunperin ajattelin purkaa. Keravan jälkeen tulin kipeäksi ja olin neljä päivää kuumeessa. Nuha ja aivan järjetön yskä ovat edelleen riesana, mutta viime torstaina kuitenkin kiipesin Pyryn selkään ja menin rata treeneihin Terhin silmien alle. Lopputulos oli tappelua ja minun kiukuttelua, hevonen tuntui virkulta ja turhankin.. miten sen nyt sanoisi, innokkaalta? No, ajattelin ettei hätä ole tämän näköinen, viikonloppuna olisi Airan istuntavalmennus ja taas menisi palaset paremmin kohdalleen, saataisiin harjoiteltua vastalaukkoja ja peruutusta.
No. Sitten tuli lauantai ja sitten sunnuntai jolloin pääsin Airan iloksi. Tai varmaankin suruksi. Olin kyllä maailman surkein oppilas. Mikään ei tunnu, en tajua, en ymmärrä. En onnistunut edes niissä perusasioissa, vaan tuntui etten edes tajunnut istuinko päälläni vai perseelläni. Ihan tosi! Monta kertaa Aira kävi vieressä näyttämässä, monta kertaa kysyi ymmärränkö. Ei, en ymmärrä. Miten voi olla etten ymmärrä miten rintakehä tulee, miten lantio joustaa, kun näitä asioita olen tehnyt jo aikaisemminkin. Kyllä oli taas kyynelissä pidättelemistä kun tuntui että nyt on koko homma hukassa ja kuski kusessa. Loppuun saatiin kuitenkin tosi hyvää laukkaa - kyllä, se oikeasti laukkasi - ja ravia niin keventäen kun harjoitusravissa. Peruutuksia en osannut en sitten mitenkään. Ei vaan ymmärtänyt mihin ja miten päin, koska ja miksi. No, ehkä opin joskus?
Onneksi Aira on varmaan maailman positiivisin ihminen ja kannusti ja oli taas niin ihana! Tuntui että kyynelissä oli pidättelemistä, mutta silti Aira tsemppasi ja saatiin muutamia onnistumisia. Ajattelin sitten että olisi kiva nyt ottaa yksi pieni maastoestepompputuokio ennen Kangasalaa. Joten Pike puhelimen päähän ja kysyin ehtisikö katsomaan. Niinpä Maanantaina klo 19.45 oli sovittu maastoestevalmennus. Pääasia oli harjoitella jotain mitä saattaisi olla vastassa. Eli otettiin vähän kaikkea, portaat, avohauta, trakehner, pitkä tukki, banketti.. Ja pyh, miksen päässyt fiilikseen! Ei onnistunut mikään.. Jäin ratsastamaan hirveän varovasti ja sitten vielä Pyry pelkäsi portaita alas päin. Ei ollut siis mitään kusetuspelkoa, vaan ihan sellaista kokemattomuutta. Siinä sitten tehtiin banketti tehtävä ja siitä portaille ja lopuksi meni herra sitten oikein mallikkaasti.
Ja sitten siirryttiin vielä vedelle. Vedellä oli tarkoitus tehdä ihan perusjuttuja, alahyppy, hyppyveteen, syvempi hauta ja sen perässä oleva talo, tukki vedestä. Eli mitä ollaan ennenkin tehty. Uusi oli ainoastaan tuo suoraan veteen hyppy. Ja siinä se sitten kielsi. Mutta ei, ei mennyt ohi vaan kielsi aivan suoraan eteen. Parempi niin. Siinä sitten tutkailtiin venettä, tehtiin ensin tehtävä toisesta suunnasta ja sitten toisesta. Lopulta venekin mentiin mallikkaasti, vaikka edelleen ratsastin taaksepäin reilusti. Harmitti kun en päässyt ollenkaan fiilikseen ja kaikki hypyt oli vähän laimeita. Parhaimmat hypyt Pyry teki isommille esteille, pöydälle ja keskimmäiselle traksulle. Muuten meno olikin säälittävää. Mutta taas ylistän Pikeä joka jaksoi kannustaa myös, vaikka olin ihan varma että olen nyt mennyttä..
Sitten sydämen purkausta. Olen ihan maassa. Onhan se selvää että tulee näitä jaksoja joo, nyt kuitenkin haluaisin olla terässä. Ehkä sitä vaan on nyt taas tullut liikaa liian lyhyeen aikaan? Yritän liikaa ja kaikki menee pipariksi. Loppuviikon ajattelin mennä palauttelevasti, huomenna menen humputtelemaan maastoon ilman satulaa, keskiviikkona Pyry saa viettää vapaa päivää, torstaina reippaampi maasto ja kentällä avut läpi. Perjantai käyntilenkki ja sitten onkin jo viikonloppu. Nyt yritän itse päästä tästä hieman rennommalle mielelle. Kauheat paineet vaikken tiedä miksi!
Sitten kun ei onnistu niin harmittaa. Kun ei onnistu mikään, ei koulu eikä edes maastoesteen! Teennäistä olla positiivinen, varsinkin nyt kun harmittaa niin paljon. Ehkä pieni hermoloma tosiaan auttaa.. toivottavasti! Nyt vain nenä kohti uusia pettymyksiä ;) Ja joopa, yritin selvittää ajatuksia, mutta tuntuu että on niin turta jo tätä kaikkea vastaan että menee ihan sekavaksi.. Ensi postauksesta sitten järkevämpi! Jos muuten jollain on jotain erikoispostaus-toivetta, kertokaa ihmeessä, kirjoitusinto on kova!
miks jollain on joku teipattu lappu saappaan päällä kenttäkisoissa? Onko pakko laittaa se siihen jollain jesarilla? ajattelin jos jollain on kalliit saappaat voi jäädä jälkiä :D
VastaaPoistaTerveyskortti :) Jos ei halua saappaaseen laittaa jesarilla (pysyy parhaiten juuri sillä) niin kannattaa hommata terveyskortti pidike, silloin saa esimerkiksi käsivarteen kiinni :)
Poistamiks se pitää olla kokoajan mukana? :)
PoistaMaasto-osuudella kyllä. Siitä selviää tarvittavat perustiedot (nimet, numerot, lähiomaiset, mahdolliset allergiat / sairaudet..) jos sattuu käymään maastossa onnettomuus tms :)
Poistaoon aina pitkään ihmetelly missä tge hyppäätte noita, mutta nyt alkoi selvitä:D olin ite päjällä leirillä:) Ootteko muuten menossa niihi sukkie kunkkareihi?
VastaaPoistajuu, ollaan menossa perjantaina kun on ainoat hyvät luokat silloin :)
Poistaälä oo noin ankara ittelles :) löysää hiukan tavoitteita niin fiilistäki alkaa löytyä, kokemuksen sanalla! hienoja ootte joka tapauksessa. tsemppiä hei ja hymyile vähän
VastaaPoistakiitti :) joo, vaadin taas tässä lyhyessä ajassa liikaa itseltä ja hevoselta, nyt mennään taan vähän nuttura löysemmällä ;)
PoistaOsaa, kykenee, ymmärtää!!! Tähänkin asti ootte :)
VastaaPoistaheh, kiitti :)
PoistaItselleni iskee välillä samanlainen fiilis, että mikään ei vaan tunnu sujuvan. Olen kuitenkin oppinut kääntämään tämän positiiviseksi ja muodostanut itselleni moton tapaisen lausahduksen: "Joskus täytyy olla niitä huonoja ja hankalia päiviä, että pääsee taas reippaasti eteenpäin." :D Itselleni tämän hokeminen auttaa totaalisesti persiilleen menneen tunnin jälkeen, kun on mieli maassa.
VastaaPoistaMinäkin mietin että nyt kun menee näin huonosti, niin ei ainakaan huonommin voi mennä! ;) Kyllä se tästä taas :D
Poistaonko ne kangasalan kisat nyt viikonloppuna :o
VastaaPoistajoo, kyllä on :)
Poistakoska osaisit sanoa, mihin aikaan ootte menossa? :) olis ihan huippuu nähä teijät livenä!
PoistaPerjantaiksi luvattiin lähtölistoja, eli voin sitten vielä tähän infota tai voi tsekata kipasta: https://kipa.ratsastus.fi/modules/system/stdreq.aspx?P=2&VID=default&SID=843147709090660&A=open%3asrlui%3ac3%3a7057&S=2&C=31554 :)
PoistaMulla on myös semmonen jakso meneillään, että ei vaan onnistu! Nyt onneks saan viimein opettajan paikalle niin ehkä tää tästä (:
VastaaPoistaJa niin kamalalta kun tää kuulostaakin, niin kiva huomata että muillakin on toisinaan itku herkässä tän lajin kanssa (:
Tsemppiä teille, ootte hienot!
kiitoksia kovasti! :)
Poistajoo, kyllä muakin (vaikka se siltikin kuulostaa kamalalta) helpottaa tietää et on muitakin jotka painii saman ongelman kanssa ;)
Ihana tietää että muillakin on tää tunne.... Mutta aina se muuttuu paremmaks, ei pohjalta pääse kuin ylöspäin (: Tsemppiä teille Kangasalalle!
VastaaPoistakiitoksia :)
PoistaVoin kertoa, että silloin kun tuntuu, ettei mikään onnistu, niin kannattaa pitää taukoa! vaikka kokonaan ratsastuksesta tai sitten käy muutaman viikon ajan pelkästään maastossa humputtelemassa ilman mitään suorituspaineita. Sen jälkeen varmasti maistuu taas treeni! : )
VastaaPoistaharmi kun tälläinen ei vaan onnistu kisakaudella :D Varsinkaan kun on nyt "ne tärkeimmät kisat".. Ja vielä kun on maksanut mansikoita niistä! Nojoo, humputtelen aina kisojen välissä niin pysyy oma ajatus koossa.. ainakin toivottavasti! :)
Poista