yölöpinöitä

mikä yö?! Kellohan on jo seitsemän!

Niin, minun yö alkaa tästä. Juuri tulin töistä - mitä nyt naaman pesin ja avasin koneen ja suunnittelin avaavani jugurttipurkin - ja nyt olisi tarkoitus mennä nukkumaan. On niin luonnotonta sitkutella väkisin hereillä pimeään aikaan ja kun tulee kotiin valosalla on jotenkin vaikea käydä nukkumaan. Pihalla on valoisaa ja lämmintä tosin kuin yöllä. Tästäkin yöstä selvittiin, vaikka hieman haparoiden - kotiin tuliaisina silmä mustana, vasen polvi muljahtaneena ja oikea nilkka nyrjähtäneenä. En tiedä sitten miten tässäkin onnistuin..

En tiedä miksi kirjoitan nyt, on vain semmoinen olo että haluan kirjoittaa. Sunnuntaina meni Kangasalan kenttäkisojen - ja mestaruuksien - osallistuminen umpeen. Mietin vielä viimeisilläkin minuuteilla teinkö nyt oikean päätöksen. Totta kai tein, tiedän sen että päätös on aivan oikea, haluan että Pyry voi hyvin ja en halua laittaa sitä "puolikuntoisena" vaikeiden tehtävien eteen. Koska hevonen ei ollut ihan niin kunnossa kun olisin toivonut, oli mielestäni reilua jättää menemättä.

Silti minulla on jotenkin petetty olo. On mielestäni itsekästä sanoa niin, kuin myös että minua harmittaa, suututtaa ja itkettää. Totta kai minä olisin halunnut mennä mestaruuksiin, en mitään muuta tältä kisakaudelta odottanut kuin niitä. Sitä, että päästään näyttämään että mekin ollaan edistytty ja kisataan "isoja ratoja". En voi kun syyttää itseäni tästä ja se tekeekin tästä kaikista hirveintä. Ensin sitä tavoittelee täysillä jotain ja kun se jokin on käsillä, se valuu kuin hiekka sormien välistä. Kyllä, minua harmittaa!

Meidän kisakausi on muutenkin ollut todella katkonainen. Heti keväällä meiltä jäi ensimmäiset Ypäjän kisat Pyryn sairastelun vuoksi pois. Nyt jäi Kerava ja Kangasala. Totta kai mennään vielä Niinisaloon, mutta sitten se on taas ohi. Seuraavat kisat onkin taas puolen vuoden päästä. Mennään me kyllä estemestaruuksiin, mutta minä olin panostanut enemmän kenttämestaruuksiin - tiedän Pyryn olevan hieman epätarkka jaloistaan ja silloin tulee puomeja helposti alas. Estemestaruuksien piti olla vain sellainen "käydään nyt koittamassa" -etappi, ei suinkaan se mihin tähtään 100%! Väheksymättä yhtään siis estemestaruuksia, itse kuitenkin tavoittelin enemmän tuota kenttäpuolta.

Huoh. Kaipaan kisohin ja että peruutettaisiin takaisin kevääseen. Tekisin niin monta asiaa toisin ja toivoisin että se olisi tuonut paremman onnen. Teidän iloksi latasin kypäräkamerasta löytyneen Kisaviikko videon nettiin. Haluan takaisin radalle, nyt!

On se heppa vaan niin mahtava!