Jumppapäivä lainakuskin kanssa

Viime lauantaina oli tarkoitus lähteä Somerolle molempien hevosten kanssa ja olin sopinut Sallan kanssa että se tulee hyppäämään toisella. Kun Pyry sitten perjantaina sairastui, oli sanomattakin selvää ettei se lähde mukaan, vaan teki lauantaina vain rennon höntsäilypäivän ja lähdettiin sitten Lehmän kanssa maneesille. Olen viimeksi nähnyt 2014 vuonna kun joku muu on hypännyt Allilla. Oli siis jo todellakin aikakin nähdä tammaa maastakäsin ja kun kerran Sallan kanssa oli sovittu (ja ennen kaikkea jaksoi meille tulla kun me täällä korvessa asutaan!) että mennään maneesille, oli sanomattakin selvää että itse - todellakin mielelläni - seisoin vain auttamassa ja puomeja nostamassa. 

Ja ai että saa olla ylpeä taas omasta hevosestaan. Huomaa että nyt kun on päästy taas hyppäämään viikoittain ja liikkuminen on säännöllistä (lue pävittäistä) tamma on huiman paljon rauhallisempi kaikessa tekemisessä. Ei siis pelkästään ratsastaessa vaan kaikki se käyttäytyminen on paljon helpompaa. Kyllä huomaa että hevonen on tehty liikkumaan. Salla ratsasti taitavasti, otti ohjeet vastaan ajatuksella ja ratsasti ennen kaikkea rohkeasti kaikkialle mihin käskin mennä. Siinä on ne avain sanat onnistuneeseen jumppatreeniin.

Halusin tehdä vain hyvää jumppaa ja lopulta päädyttiinkin käyttämään reilusti puomeja. Oli ilo kaiken muun ohella huomata että miten hevosen terveys vaikuttaa kaikkeen. Ennen Allille oli puomi-pysty-puomi tehtävä liki mahdoton. Se tuntui olevan aivan liian pitkä sinne väliin. Nyt se kuitenkin teki ne helposti ja etupäähänkin on tullut jo hyvin voimaa. Viimeisellä kerroilla uskalsin nostaa pienen jumppasarjan okseriakin 105 cm. Koska se tuli niin rohkeasti, varmasti. Sitä olen siihen taas kaivannut.

Tähän väliin huom; Käy tutustumassa Sallaan blogiin tästä!

On muutenkin ihana nähdä omia hevosia muiden ratsastettavana. Minä en ainakaan ole ikinä hävennyt myöntää etten ole taitava ratsastaja, mutta samalla on hienoa katsoa miten pitkälle on jonkun hevosen kanssa päässyt. Ennen niin vaikeat asiat ovat nykyään niin helppoja. Lisäksi kun toiset ratsastavat omalla hevosella, saa sieltä maasta käsin aivan huikeasti ahaa-elämyksiä ja kun antaa ohjeita selässä olijalle, tulee jotenkin itsekin sisäistettyä ne paremmin. Tämäkin postaus on nyt tälläistä hehkuttamista, mutta en voi olla kuin ylpeä tammasta ja Sallasta, tämä oli kuitenkin vasta Sallan toinen kerta tamman selässä ja ensimmäinen kerta esteillä. 

Lisäksi oli todella kiva huomata miten herkkä tamma on istunnalle. Silloin minulle tullessa tamma oli kuin puulauta minkä päällä istua, se ei ymmärtänyt pätkääkään siitä jos sitä yritti istunnan kautta kontrolloida. Nykyään meidän hyppyvideoiltamme näkee selvästi miten helposti se pääsee juoksemaan karkuun koska oma istuntani ei ole balanssissa. Minulla on luonnostaan helposti eteenpäin ajava istunta ja jos (ja kun) se ei ole täysin minulla hallussa - istunta siis - se korostuu nykyään niin istunnalle herkän tamman kanssa. Tämä siis motivoi minua aivan huikeasti treenaamaan omaa lihaskuntoa ja istuntaa. Se että tietää, että siellä jossain on se toivo, sekä minussa, että hevosessa.

Lopuksi vielä pieni videokooste hypyistä. Kiitos isosti kuvasta ja videoinnista Riikalle ja vielä iso kiitos Sallalle. Tulkaa taas jossain vaiheessa käymään! :)

lopuksi pääsi vielä Riikkakin kokeilemaan tammaa!

Onkohan mahdollista hehkuttaa enempää?