Greetings from America

Huh. Mistähän sitä pitäisi aloittaa? Monelle tuli varmasti yllätyksenä tämä minun lähtöni, sillä ennen lentolippujen varaamista Amerikkaan en ollut asiaa liiemmin jutellut, mitä nyt ohi mennen joillekin tutuille, sekä tietenkin perheelle. Isällä tosin taisin käydä sanomassa vasta kun asia oli 110% selvä, mutta halusin että se oli kiva yllätys!

Aloitetaan vaikka ihan siitä mistä kaikki lähti. Petra oli keväällä Amerikassa ja sanoin jo silloin että jos minun elämäntilanteeni olisi toinen, lähtisin aivan varmasti mukaan. Silloin elettiin alkuvuotta 2017 ja minulla oli todella, todella vaikeaa aikaa, sillä kärsin totaalisesta burnoutista ja olin aivan loppu. Minulla oli vakituinen työpaikka, hevoset, kisakausi.. Kun sitten Petra palasi toukokuussa, minut irtisanottiin kesäkuussa edellisestä työstäni ja minulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä Amerikkaan.. Tuntui että se oli jonkinlainen kohtalo sekin.

Toukokuusta aina Syyskuun alkuun asti ehti vaihtumaan lähtemisajankohta, kunnes lopulta minulle tuli tieto, että jos haluan edes lähteä, minun pitää tehdä se heti. Siitä alkoi reilun kuukauden prosessi viisumihakemukselle, useille haastatteluille ja maksuille. Ja kun Suurähetystö näytti viisumille vihreää valoa ja lentoliput oli ostettu, alkoi koko asia vasta minulle konkretisoitumaan. Se, että se on todellakin menoa nyt eikä ihan heti ole takaisin tulemista.

Tätä koko fiilistä on todella vaikea kuvailla sanoin. Vaikka olin puhunut jo puolivuotta lähdöstä, lähtöpäivänä teki mieli vielä skipata koko juttu! Onhan se iso juttu kun koko pienen ikänsä on elänyt samaa arkea, eikä tuskin ikinä matkustanut viikon reissuja ja harvoin vielä koto-Suomea pidemmälle. Vähän se pelotti, toisaalta jännitti hyvällä tavalla ja vähän oli siitä onnellinenkin olo. Tai sellainen helpottunut, ihan sellainen että nyt on jotain mikä repii väkisin pois siitä arjesta.

Kuva rantaratsastuspäivältä 19.11.

Mitä sitten täällä Amerikassa? Tulin tänne töihin ravitallille, tarkemmin Melander Racingin tiimiin. Tämä viisumi on voimassa 1 vuoden eli tulen vuoden päästä takaisin suomeen. Työnantajallani, Jennyllä ja Martylla on Wingate Farmilla yksi tallin käytävä ja hevosia meillä on farmilla nyt muistaakseni 32. Tämä saattaa vielä vaihtua, sillä tammikuussa pitäisi olla se määrä mitä vuoden aikana tulee olemaan. Lisäksi meillä on kotona pieni 7 hevosen talli ja muutamia Jennyn hevosia on myös lomalla muualla. Eli sanotaan että Tammikuussa on sitten tarkempi hevosmäärä tiedossa.

Minun tehtäväni on ihan perushevosenhoitajana. Aamulla menemme töihin Petran kanssa noin klo 5, huolehdin omista passeistani (yleensä oma käytävä) eli vien ne tarhaan / kävelytyskoneeseen, siivoan karsinat, kuivitan, vaihdan vedet. Noin klo 8 aloitetaan hevosten kuntoonlaitto, yleensä meillä ajaa kolme ihmistä (Jenny, Marty ja Petra) ja minä ja pojat (4 meksikolaista) laitetaan hevosia kuntoon ja pois. Kuntoutushevoset uitetaan (se kuka milloinkin menee on päivästä kiinni) ja iltapäivällä kun kaikki on ajettu / liikutettu, hoidetaan omat passit ja sen jälkeen ruokitaan ja siivotaan käytävät. Työpäivät loppuu yleensä siinä 2-3 aikaan iltapäivällä.

Työpäivän jälkeen sitten tehdään mitä jaksetaan. Nyt ollaan oltu niin väsyneitä kun koko kaksi viikkoa on tehty kaikkea hurjaa että yleensä nukahdetaan ennen kahdeksaa. Pääasiassa koitetaan kuitenkin huolehtia kahden ex-ravurin, Donin ja Casanovan, liikutuksesta ja hoitaa kotitallin omat "passit". Pakko myöntää että nyt on jäänyt pari viimeistä päivää valitettavasti kotihevoset vähän liian vähälle huomiolle, kun ollaan oltu työkeikoilla töiden jälkeen ja sen jälkeen on nukuttanut niin, että hyvä että on sänkyyn ehtinyt!

Kotihevosia hoitamassa. Tässä kaksi kotimussukkaa, karsinassa Don Dinero eli Don, käytävällä Turn Two eli meille Turska tai Molopää

Minulle ensimmäiset kaksi viikkoa olivat todella tuskaisia! Olen äärettömän huono englannissa (ei hätää, täällä sitä oppii) ja samalla olen luonteeltani sellainen, että haluaisin olla heti hyvä kaikessa, osata kaiken heti ja koen olevani huono jos minua pitää jossain opettaa. Tulee sellainen olo ettei luoteta jos täytyy kertoa miten karsinat siivotaan tai hevoset ruokitaan tai laitetaan jalkaan linimenttiä, kääritään pintelit, varustetaan... Mutta pitää myös ymmärtää että olen heille täysin uusi ihminen, täällä asioita tehdään eri tavalla kun Suomessa ja tietenkään minulle ei voi antaa heti kaikkia hevosia. Varsinkin kun niillä on yleensä ollut jo pidempään hoitajat.

Joka tapauksessa, ensimmäiset viikot tuntuivat vähän turhauttavilta, sillä sain käytäväkseni kuntoutuskäytävän, joka on siis tallin toisella puolella. Farmilla on siis 6 tallia, jokaisessa tallissa on kaksi käytävää, jokaisella käytävällä on neljä karsina rivistöä (keskellä on pesukarsinat, mistä pääsee toiselle puolelle tallia). Meillä on yksi kokonainen käytävä ja viisi karsinaa toisella puolella tallia eli käytännössä "naapuritallissa", toisella käytävällä. Tänne käytävälle oli vähän niinkuin "dupattu" kuntoutettavat, joten kun tultiin tänne niin loogisesti sain sen käytävän sillä se ei ollut vielä kenenkään. Toisaalta se tuntui kurjalta, sillä tuli semmoinen olo ettei minulla ollut mitään muuta kun uivia ja toipuvia hevosia (3 kpl), ei kilpailevia eikä nuoria joiden kehitystä seurata. Viikon ajan se minua vaivasi, kunnes siitä sitten oli pakko kysyä kun olin siitä jonkun peikon päähäni saanut.

Ja niinhän se onkin, että tilanne oli ja varmasti vielä onkin väliaikainen, sillä nyt kun tällä hetkellä kaikki tallipaikat täynnä, minulla on sekä treenaavia, että toipuvia hevosia. Esimerkiksi yksi toipuva hevonen ui sen kaksi edellistä viikkoa, ja huomenna pääsen seuraamaan sen hiittiä! Olen senkin käärinyt jo pumpuliin ja menettänyt yöunia miettien miten voisin vielä paremmin sitäkin hoitaa heh..

Tällä hetkellä minulla on 6 passia. Omalla käytävälläni asustaa 2-vuotias ravuriruuna New Domain eli Domain, 2-vuotias peitsariruuna American Assassin eli (fat) Johnny, 5-vuotias ravuriruuna Ontheroad De Vie eli Roadie, 3-vuotias ravuritamma Shecheatdondeway eli Shila ja 4-vuotias ravuriruuna Rocco's Taco eli Rocco. Hieman omavaltaisesti keskustelin itselleni myös toiselta käytävältä vuotiaan ravuriori INEX:in, sillä se on aivan hurmaava pieni herra, vaikka osaakin olla melkoinen mölli halutessaan. Silti minun ehdoton ykkössuosikkini on tallissa asuva vuotias tulevaisuuden tähtitamma Winner's Way. Tätä herkkää neitiä hoidan ja rapsuttelen aina vain kuin saan siihen edes pienen mahdollisuuden.

Lempparipoika Inxs radalla hölkkimässä. Kolmatta kertaa yksin, niin fiksu kaveri!

Kameraa ei ehdi kauheasti päivän aikana käyttämään mutta aina kun joku hiittaa tai sattuu tarvitsemaan varsoista kuvia tai videoita niin yritän olla paikalla. Petran passin, Babyn, hiittiä olen kerran ehtinyt seuraamaan kameran kanssa, oli kyllä hienoa menoa! Lisäksi ollaan ehditty käymään kerran raveissa mukana (Medowlandsissa, se on ainoa paikka mihin ei tarvise hoitaja lisenssiä), katsomassa jääkiekkoa ja käymässä rannalla ratsastamassa! Ja lisäksi oltiin ekalla viikolla 7 päivää töissä ja toisella 6, joten ei tässä nyt kovin kummoisesti ole ehtinyt koneelle!

Huh! Pakko oli silti päästä hieman kertomaan kuulumisia. 

Niin, ja kun sitä varmasti kysytään; Hevoset jäivät kotiin, Pyry on ihanalla ihmisellä puoliylläpidossa, Äiti pyörittää siellä kunnon talliorja rinkiä ja homma toivon mukaan toimii. Olen niin kiitollinen että minulla on tämmöisiä ihmisiä ympärillä jotka mahdollistivat minulle tämän matkan! Lisäksi kysykää ihmeessä mitä haluatte tietää! Täältä varmasti löytyy kerrottavaa useiden postauksien verran, kirjoittelen niitä aina kuin vain ehdin, tässä kuitenkin nyt tälläinen tiivistetty postaus kuulumisia :)

3-vuotias ravuritamma Away My Baby eli Baby hiitillä

 vuotias tamma Meadowbranch Vicky harjoittelee

 Vuotias tamma Tooticky pääsi ensimmäisenä kameran eteen - näitä kuvia on tarkoitus ottaa kaikista tallin hevosista!