Kisamatkalla

Täällä ollaan edelleen! Viikot vierii aivan hurjaa vauhtia ja herranen aika kun juuri tajusin, että ollaan oltu jo kuukausi täällä! Hurjaa, koska enää 11 kuukautta jäljellä, huh. Joka tapauksessa paljon on ehtinyt viikossakin tapahtua.  Yksi iso muutos oli se, että Shila myytiin viime viikolla. On muuten hassua miten paljon ehtii muutamissa viikoissa kiintymään hevosiin ja niistä tulee ihan omia mussukoita! Shila hiittasi vielä tiistaina ja se itseasiassa näytti todella paljon paremmalta lämmitellyssä ja hiitin alussa, mutta oli tosi huono itse hiitissä (rikkoi laukalle) ja Marty lopettikin hiitin kesken kun ei siitä sitten loppu peleissä mitään tullut. Otin kuitenkin kuvia ja voin ainakin näiden kuvienkin perusteella todeta että näytti kyllä paljon paremmalta näissä kuin aikaisemmissa! Ja jalatkin olivat priimat hiitin jälkeen joten voin taputtaa itseäni ylpeänä selkään. Hiitin jälkeen asiat Shilan suhteen etenivätkin nopeasti, sillä en iltapäivällä (kello ta...

Meillä on tallilla ihan normaalia (toki missä tallilla, missä rata on vieressä se ei olisi) että varsinkin kun omat hevoset hiittaavat niitä pyritään seuraamaan. Olen toki halunnut nähdä monia muitakin hiittejä, etenkin petsareiden ja Petran passin, joten kuvia on tullut muutamiasta ei-omistakin hevosista.  Mutta tosiaan. Passini Shila on ollut nyt muutamia viikoja kuntoutusuintijaksolla ja nyt viikon hölkännyt joka toinen päivä ja juossut kaksi hiittiä. Aina jännityksellä odottaa mitä mieltä kuski on ollut hevosesta, jopa hölkkäreenin jälkeen, mutta hiittien jälkeen odottaa aina suuresti jotain "Good" tai edes "It's Ok" kommenttia. Pakko kuitenkin myöntää ettei tämän mussukan kohdalla se ole ihan niin helppoa, sillä se ei ole nyt oikein hiitannut toivotulla tavalla ja sen jalat tuppaavat turvottelemaan turhankin paljon. Hoitajana olen jo muutamia kertoja ollut ihan tippa linssissä kun koitan sitä parhaani saada paremmaksi ja muut hokevat etten vaan pysty t...

Huh. Mistähän sitä pitäisi aloittaa? Monelle tuli varmasti yllätyksenä tämä minun lähtöni, sillä ennen lentolippujen varaamista Amerikkaan en ollut asiaa liiemmin jutellut, mitä nyt ohi mennen joillekin tutuille, sekä tietenkin perheelle. Isällä tosin taisin käydä sanomassa vasta kun asia oli 110% selvä, mutta halusin että se oli kiva yllätys! Aloitetaan vaikka ihan siitä mistä kaikki lähti. Petra oli keväällä Amerikassa ja sanoin jo silloin että jos minun elämäntilanteeni olisi toinen, lähtisin aivan varmasti mukaan. Silloin elettiin alkuvuotta 2017 ja minulla oli todella, todella vaikeaa aikaa, sillä kärsin totaalisesta burnoutista ja olin aivan loppu. Minulla oli vakituinen työpaikka, hevoset, kisakausi.. Kun sitten Petra palasi toukokuussa, minut irtisanottiin kesäkuussa edellisestä työstäni ja minulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä Amerikkaan.. Tuntui että se oli jonkinlainen kohtalo sekin. Toukokuusta aina Syyskuun alkuun asti ehti vaihtumaan lähtemisajankohta, kunnes ...

Aijon aloittaa tämänkin postauksen niillä samoilla sanoilla. Elämässä on niin paljon suuria muutoksia tapahtumassa, etten tiedä miten saisin kaikki asiat kerrottua blogissa. Nyt näyttää jo siltä että tässä alkaisi olla suunta johonkin päin ja voisin alkaa jo harkitsemaan hengityksen tasamista. Mutta vielä ei olla varmoilla vesillä joten kerrotakoon myöhemmin mitä on meneillään! Ajattelin että jostain on tämäkin blogi taas jatkettava ja koska vähiten on tullut kirjoitettua meidän miniponista niin kerrotakoot siitä. Ennen kuin heinäkuu vaihtui elokuuksi ja kesän vihreys syksyksi, Miina kävi Ypäjällä järjestetyssä PONY 2017 näyttelyssä. Pakko myöntää että päivä ei ollut parhaamme, vauhti oli nollassa ja esiintyminen melkoisen hankalaa. Tuntui myös poni olevan jossain kasvupyrähdyksessä ja kaulakin järjettömän lihaksettoman olonen. Saatiin huonoin arvostelumme ikinä ja II palkinnon. Siihen oli tällä kertaa tyytyminen ja poni sai palata siitä takaisin laitumelle kasvamaan sekä korkeutt...

Viime viikon tiistaina Herkun treenisuunnitelmaan sopi erinomaisesti pieni retki lähitallille Somerolle missä käytiin hyppäämässä niinkin huikea luokka kuin ristikot. Viime ratsastuskerta oli ollut parin viikon takainen hyppykerta, mutta lahjattomat treenaa, eikö se niin mene? Mukaan saatiin kunnon kannattajalauma ja matkaan päästiin lähtemään hyvissä ajoin.    Koska oltiin ihan hyvässä ajassa perilläkin, saatiin rauhassa käydä maksamassa ja sen jälkeen otettiin Herkku alas. Se on kuitenkin vähän möykkä aina aluksi niin haluttiin että se saa hetken kävellä ennen kuin hyppään selkään. Kun sekä Herkules että minä oli varustettuna, hyppäsin orin kyytiin ja kävelin hetken vielä pihalla ennen maneesiin ja verryttelyyn menoa. Oikeastaan sinne menin vasta kun siellä oli vain kaksi pientä poniratsastajaa, sillä en viitsinyt mennä aiheuttamaan turhaa häslinkiä jos herra onkin mahdottomalla päällä. Mutta pakko myöntää että eihän se ollut. Toki se hörisee ja joskus huutaa, p...

Ollaan oltu nyt Petran kanssa lähiaikoina niin käteviä käsistämme että ollaan rakennettu ties mitä! Ensin korjattiin Oivan koppakärryihin alapressu käyttäen monitoimimattoa ja nippusiteitä - ja hienompaa ja käytännöllisempää saa muuten hakea!! - seuraavaksi tehtiin Herkulle kärryihin yläverkko ja viimeisimpänä tehtiin mitäpä muutakaan kun omat paalut treeniin! Löytyy nyt sitten kilometrin verran aina 00 paalusta maaliin asti! Kyllä nyt kelpaa ottaa myös kotona tarvittaessa vetoja.. Tarkoitus oli siis ottaa vain muutamia vetoja, mutta Herkku oli vähän turhankin possu ja lopulta vetoja tulikin liki viisi. Vasta viimeisillä vedoilla Herkku tuntui olevan ajettavissa ja pitelyistä huolimatta meni lähemmäs viiden kympin vauhtia kuin kahta minuuttia. Eihän tämä muuten olisi ongelma, mutta kun ollaan tarkoituksella nyt pysytty siinä parin minuutin vauhdissa että saataisiin yksi enemmänkin tekniikkaa hiottua.  Lisäksi se on vähän sellainen possu nytten, että jos se hyppää lauka...