Match Show 16.7., Vesilahti

Herkun keväthöyräillessä ja minun kiinnostukseni puutteen takia alunperinen match show suunnitelma jäi hieman vajaaksi ja oltiinkin odotettua pidempään vain kotona oman lauman kesken reenailemassa. Kun sitten Kansallinen Poninäyttely Ypäjällä otti lähestyäkseen, päätin että nyt pitää vähän koittaa tsempata ja jos vaikka käytäisiin yksissä mätsäreissä ennen Ypäjää. Tulikin ihan extempore lähtö, sillä huomasin vasta muutamaa päivää ennen että Vesilahdella oli mätsärit ja pääsimme onneksi sinne mukaan!

Kaikki postauksen kuvat Meeri Niiranen / https://mn.kuvat.fi/,kiitos!

Näyttelyt olivat sunnuntaina joten lauantai-ilta käytettiin Puomin terassin sijaan hevosia pesten ja laitettiin ne yöksi talliin nukkumaan. Saatiin samalla testata uusia karsinoita, ai että on nyt hienot karsinat pojilla! Yö sujui Miinalla ja Herkulla alun pörhistelyn jälkeen sujuvasti ja aamulla oltiin virkeinä ja hyvin syöneinä valmiina kimaltelemaan tuomarille. Kun Herkun kaviot oli lakattu pinkillä glitterirasvalla, lastattiin hevoset autoon ja suunnattiin Vesilahdelle.

Yhden tankkaushetken - niin auton kun ihmisten - ja noin puolentoista tunnin ajon jälkeen saavutiin Vesilahdelle. Minä hipsaisin Petran kanssa ilmoittautumaan ja kauhukseni huomasin että ollaankin Miinan kanssa ensimmäisessä "ryhmässä". Meitä kun oli poniluokassa pariton määrä ja kolme shetlanninponitammaa niin mentiin samassa ryhmässä sitten kaikki. Vessassa käynnin jälkeen otettiin pienempi tapaus salamana alas, tehtiin loppupuunaus ja nopea verryttely. Päivä oli aikaisempia päiviä lämpimämpi ja en saanut sitten mitään Miinasta irti. Liekö yöllä iskenyt kiima myös tartuttaneen kavionpohjiin liimaa, en tiedä. 

Mutta sama liisteritoiminta jatkui vielä kehässä ja en saanut sitten yhtään sitä liikkumaan. Seisoi kyllä nätisti mutta ravin esittäminen oli enemmänkin esittäjän hikoilua koittaessa saada ponia esittämään parhaat puolensa. Ja sitten kun piti vielä se hetkeksi asettaa siihen seisomaan niin se perhanan musta pallo ei ottanut askeltakaan eteen eikä taakse vaan pönötti sitten juuri siinä mihin sitä huvitti jäämään.. Koita siinä sitten näyttää onnelliselta poninesittäjältä ja kiristellä samalla hampaita ponille että liikus nyt laidunpallo johonkin suuntaan.

Ryhmässämme kaksi (mustaa) tammaa sai punaisen nauhan ja yksi sinisen. Miina kuului punaisiin. Ja tosiaan ne oli nauhoja mitä saatiin ei mitään ruusukkeita. Saatoin ehkä hieman näyttää hämmentyneeltä saadessani käteen puolikkaan punaisen koiranäyttelynauhan. Hetken pohdittuani mihin sen kiinnittäisin, totesin ettei se riitä edes Miinan näyttelyriimun ympäri ja tungin koko palkintoarsenaalin takataskuuni.

Kun toinen pari oli arvosteltu, mentiin vielä koko luokka kehään ja siellä valittiin paras sininen ja paras punainen. Tällä ravisuoralla kepitin poniin vähän poweria (eli joo, hipaisin sitä hieman raipalla) ja saatiin huomattavasti parempaa ravia esitettyä. Kuitenkaan Miina ei ollut kumpikaan valituista joten sille jäi tältä reissulta arvostelu ja (puolikas) punainen (koiranäyttely)nauha. Ei muuta kun ykköstä hakemaan kuun lopussa Ypäjältä! 

Ennen kun Miina iskettiin takaisin koppiin otettiin Herra Herkules sieltä alas. Petra sai tällä kertaa esittää sen, eli itse sain luojan kiitos vaihtaa shortsit jalkaan ja olla kentänreunalla sureva omainen. Herkku saatiin turvallisesti alas machoilemaan ja Petra otti orin hallintaan. Tänään sen tarkoitus oli vain käyttäytyä asiallisesti, viimeisimmät mätsärit kun on mennyt possuillessa ja pomppiessa.

Meille tulikin odotettua pidempi tauko kun luokka alkoikin vähän myöhemmin ja saatiinkin etsiä hyvää paikkaa missä odotella. Kun toinen ori oli meinannut kolme kertaa kävellä meitä päin siirryttiin niin syrjäiselle paikalle ettei oltu ihan varmoja ollaanko enää tallin mailla. Kentälle suunnattiin vasta "viime tippaan" ettei turhaan otettu orille mitään paineita. Kyyyllähän sen piti kaikille hieman näyttää että kunkku on saapunut ja pari kertaa pompata pystyyn mutta kehässä itsessään käyttäytyi hän ihan mallikkaasti. Seisominen oli tänään ehkä hieman yliarvostettua herran mielestä mutta ravi oli maltillista. Kaiken kaikkiaan sain huokaista helpostuksesta sillä ori käyttäytyi tosi siivosti.

Herkku sai tällä kertaa puolityhjän arvostelupaperin ja (puolikkaan) sinisen (koiranäyttely)nauhan ja jatkoi näin sinisten kehään. Yllätykseksi kuitenkin palkittiin sinisten parhaana ja jäätiin sitten mielenkiinnosta odottamaan kaikkien sinisten parhaiden loppukehää. Siellä ei ollut kuin neljä hevosta kautta ponia ja vain kolme palkittiin. Vähän säälistä saatiin se kaikkien sinisten kolmas, mutta saatiin sitten edes kaksi ruusuketta kotimatkalle eikä tarvinnut ihan tyhjin käsin poistua!

Vaikkei nyt muuta sanottavaa näyttelyistä olekaan niin hitto, mun ori mies on ainakin komistunut kokoajan! Niin on kyllä hieno että ihan tässä herkistyy! Harmi kun Suomenratsut järjestää kenttämestaruuksien kanssa samaan aikaan näyttelyt, muuten olisi Herkules päässyt siellä käymään. No, syksyllä sitten suomenhevosten Shownäyttelyyn Teivoon viimeistään! Sitä ennen; jatketaan treenejä ja kierretään mätsäreitä jos suinkin löytyy ja sattuu sopimaan kalenteriin. 

Huvittavinta näissä näyttelyissä on se, että se sisäinen shetlanninponitäti herää; koska kyllä minun ponini on se kaikista kaunein! *sydän*