Kisamatkalla

Niin täällä se homma vaan toimii. Virheisiin ei ole varaa ja kaikki keinot koitetaan. En tiedä itsekkään teinkö jotain väärin vai en, mutta niin vaihtui eilen Domain toiselle hoitajalle. Tiedän että minun pitää tottua tähän sillä täällä todellakin hevoset lähtee, vaihtaa treenaria, myydään tai muuten vaan hävitetään jos eivät toimi. Domsku oli hiitannut jo tosi hyvin, mutta viimisen hiitin meni taas naurettavan huonosti.. Ensin sanottiin että olen tehnyt hyvää työtä ja kolme päivää myöhemmin ilmoitettiin että se vaihtaa hoitajaa. Mene ja tiedä. Harmitushan siinä tuli, se oli minulle sellainen hyvänmielenhevonen, aina antamassa pusuja hoitaessa :(  Ja itseasiassa tässä passin vaihdossa ei ole mitään suurta, näänhän minä sitä hevosta siinä tallissa. Mutta tulee itse hirmuisen surulliseksi kun jotenkin ei enää välitä. Tunsin itseni eilen niiiiin huonoksi hoitajaksi tämän vaihdon takia, että tänään tallilla oli semmoinen olo, että aivan sama kuka hoitaa, laittaa kuntoon tai ottaa ...

Täällä ollaan edelleen! Viikot vierii aivan hurjaa vauhtia ja herranen aika kun juuri tajusin, että ollaan oltu jo kuukausi täällä! Hurjaa, koska enää 11 kuukautta jäljellä, huh. Joka tapauksessa paljon on ehtinyt viikossakin tapahtua.  Yksi iso muutos oli se, että Shila myytiin viime viikolla. On muuten hassua miten paljon ehtii muutamissa viikoissa kiintymään hevosiin ja niistä tulee ihan omia mussukoita! Shila hiittasi vielä tiistaina ja se itseasiassa näytti todella paljon paremmalta lämmitellyssä ja hiitin alussa, mutta oli tosi huono itse hiitissä (rikkoi laukalle) ja Marty lopettikin hiitin kesken kun ei siitä sitten loppu peleissä mitään tullut. Otin kuitenkin kuvia ja voin ainakin näiden kuvienkin perusteella todeta että näytti kyllä paljon paremmalta näissä kuin aikaisemmissa! Ja jalatkin olivat priimat hiitin jälkeen joten voin taputtaa itseäni ylpeänä selkään. Hiitin jälkeen asiat Shilan suhteen etenivätkin nopeasti, sillä en iltapäivällä (kello ta...

Meillä on tallilla ihan normaalia (toki missä tallilla, missä rata on vieressä se ei olisi) että varsinkin kun omat hevoset hiittaavat niitä pyritään seuraamaan. Olen toki halunnut nähdä monia muitakin hiittejä, etenkin petsareiden ja Petran passin, joten kuvia on tullut muutamiasta ei-omistakin hevosista.  Mutta tosiaan. Passini Shila on ollut nyt muutamia viikoja kuntoutusuintijaksolla ja nyt viikon hölkännyt joka toinen päivä ja juossut kaksi hiittiä. Aina jännityksellä odottaa mitä mieltä kuski on ollut hevosesta, jopa hölkkäreenin jälkeen, mutta hiittien jälkeen odottaa aina suuresti jotain "Good" tai edes "It's Ok" kommenttia. Pakko kuitenkin myöntää ettei tämän mussukan kohdalla se ole ihan niin helppoa, sillä se ei ole nyt oikein hiitannut toivotulla tavalla ja sen jalat tuppaavat turvottelemaan turhankin paljon. Hoitajana olen jo muutamia kertoja ollut ihan tippa linssissä kun koitan sitä parhaani saada paremmaksi ja muut hokevat etten vaan pysty t...

Huh. Mistähän sitä pitäisi aloittaa? Monelle tuli varmasti yllätyksenä tämä minun lähtöni, sillä ennen lentolippujen varaamista Amerikkaan en ollut asiaa liiemmin jutellut, mitä nyt ohi mennen joillekin tutuille, sekä tietenkin perheelle. Isällä tosin taisin käydä sanomassa vasta kun asia oli 110% selvä, mutta halusin että se oli kiva yllätys! Aloitetaan vaikka ihan siitä mistä kaikki lähti. Petra oli keväällä Amerikassa ja sanoin jo silloin että jos minun elämäntilanteeni olisi toinen, lähtisin aivan varmasti mukaan. Silloin elettiin alkuvuotta 2017 ja minulla oli todella, todella vaikeaa aikaa, sillä kärsin totaalisesta burnoutista ja olin aivan loppu. Minulla oli vakituinen työpaikka, hevoset, kisakausi.. Kun sitten Petra palasi toukokuussa, minut irtisanottiin kesäkuussa edellisestä työstäni ja minulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä Amerikkaan.. Tuntui että se oli jonkinlainen kohtalo sekin. Toukokuusta aina Syyskuun alkuun asti ehti vaihtumaan lähtemisajankohta, kunnes ...

Herkun keväthöyräillessä ja minun kiinnostukseni puutteen takia alunperinen match show suunnitelma jäi hieman vajaaksi ja oltiinkin odotettua pidempään vain kotona oman lauman kesken reenailemassa. Kun sitten Kansallinen Poninäyttely Ypäjällä otti lähestyäkseen, päätin että nyt pitää vähän koittaa tsempata ja jos vaikka käytäisiin yksissä mätsäreissä ennen Ypäjää. Tulikin ihan extempore lähtö, sillä huomasin vasta muutamaa päivää ennen että Vesilahdella oli mätsärit ja pääsimme onneksi sinne mukaan! Kaikki postauksen kuvat Meeri Niiranen / https://mn.kuvat.fi/ ,kiitos! Näyttelyt olivat sunnuntaina joten lauantai-ilta käytettiin Puomin terassin sijaan hevosia pesten ja laitettiin ne yöksi talliin nukkumaan. Saatiin samalla testata uusia karsinoita, ai että on nyt hienot karsinat pojilla! Yö sujui Miinalla ja Herkulla alun pörhistelyn jälkeen sujuvasti ja aamulla oltiin virkeinä ja hyvin syöneinä valmiina kimaltelemaan tuomarille. Kun Herkun kaviot oli lakattu pinkillä glitter...

Ollaan oltu nyt Petran kanssa lähiaikoina niin käteviä käsistämme että ollaan rakennettu ties mitä! Ensin korjattiin Oivan koppakärryihin alapressu käyttäen monitoimimattoa ja nippusiteitä - ja hienompaa ja käytännöllisempää saa muuten hakea!! - seuraavaksi tehtiin Herkulle kärryihin yläverkko ja viimeisimpänä tehtiin mitäpä muutakaan kun omat paalut treeniin! Löytyy nyt sitten kilometrin verran aina 00 paalusta maaliin asti! Kyllä nyt kelpaa ottaa myös kotona tarvittaessa vetoja.. Tarkoitus oli siis ottaa vain muutamia vetoja, mutta Herkku oli vähän turhankin possu ja lopulta vetoja tulikin liki viisi. Vasta viimeisillä vedoilla Herkku tuntui olevan ajettavissa ja pitelyistä huolimatta meni lähemmäs viiden kympin vauhtia kuin kahta minuuttia. Eihän tämä muuten olisi ongelma, mutta kun ollaan tarkoituksella nyt pysytty siinä parin minuutin vauhdissa että saataisiin yksi enemmänkin tekniikkaa hiottua.  Lisäksi se on vähän sellainen possu nytten, että jos se hyppää lauka...

Pyryn epänormaali käyttäytyminen jatkui vielä muutaman viikon rauhallisemman jakson jälkeen ja verikokeet olivat niin tyngät ja mitään sanomattomat, että päätettiin lähteä Forssaan tähystämään herra. Saatiin Erkki Eläinlääkärille heti seuraavalle päivälle aika ja niinpä pakattiin hieman pyöristynyt herra traileriin ja ajeltiin Forssaan. Koska kerrankin oltiin hyvissä ajoin ehdittiin vähän putsaamaan kuramonsterin ulkoasua ennen sisälle astumista. Pyry käyttäytyi kiltisti, siitä otettiin uudestaan verinäyte ja tähystettiin. Tähystyksessä oli se mitä oltiin veikkailtukin eli räkäähän sieltä reilusti löytyi. Hassua se on vaan sinällänsä, sillä yhtäänhän se ei köhi, yski eikä minkäänlaista räkää tule ulospäin. Pistettiin sitten Pyry tiputukseen ja sen jälkeen suunnattiin takas kotio. Herra saa vielä viikon viettää rennommalla ja sitten katsellaan miltä meno maistuu. Sehän toki on tähänkin asti maistunut, mutta lähinnä että se ylimääräinen puhalteleminen olisi sitten jäänyt historiaan!...

Olen ainakin kaksi viikkoa suunnitellut blogin kirjoittamista, mutta en tiedä miten aloittaisin. Minulla on ollut paljon kaikkea ja elämä on muuttunut kertaheitolla niin epävarmaksi ja minulla en ole tietoa vielä tulevaisuudesta. Sen tiedän että kaikki arki on muuttunut kerrasta aivan uudeksi ja sen kanssa on vain elettävä. Kuten aijemmin olen sanonut myös blogissa, ei tämä vuosi ole ollut minulle helppo, ja se on heijastunut myös todella paljon harrastukseen. Toivon kuitenkin että tämä alkaisi tästä helpottamaan, kaiken suhteen! Koska koko touko- ja kesäkuu on ollut todellisuudessa niin hiljainen, päätin että kerään tälläisen tiivistetyn postauksen siitä miten meillä on mennyt ja missä ollaan käyty (lue: mistä minulla on materiaalia). Materiaalia on todellakin paljon, joten valmistautukaa kunnon ryöpytykseen! :) Kenttäkilpailut 13.5 Huomasin, etten ollut vielä kirjoittanut näistäkään, joten tehdään pieni hyppy taaksepäin. Kausi avattiin suunnitellusti Ypäjällä äitienpäi...