Kisamatkalla

Estetreenien merkeissä, hyvä RalliAlli ja PikaPyry!  ♡ Vaikka lauantai-ilta menikin pitkäksi aikuisten mehukesteissä, olin sunnuntaina jo hyvissä ajoin kotona. Tai olin olevinani! Päivästä siivottiin äidin kanssa yhdessä talli ja sen jälkeen hieman paisteltiin lättyjä ja muuta yhtä lokoisaa kun sunnuntaina yleensäkin tehdään. Niistä kuitenkaan enempää selittämättä, käytiin molempien hevosten kanssa keskustassa ottamassa hieman rennompaa ratatreeniä ensi viikonlopun kenttäkisoja silmällä pitäen. Allilla oli ensimmäistä kertaa testissä esteillä gägit. Molemmat hepat verkkasin samalla tavalla. Ensin rennommin ravia, isoa laukkaa ja sen jälkeen muutama rauhallisempi laukkapätkä. Allin kanssa testattiin jarruja reippaammilla vedoilla ja tamma tuntui yllättävän hyvältä. Tämän jälkeen molempiin suuntiin kavaletti muutamaan otteeseen. Tein molemmilla myös saman radan. Molemmilla ensimmäinen rata oli maahankaivetuista 80 cm ja toinen rata Pyryllä 90-105 cm ja Allilla 85-95 cm. ...

Osoittaa rohkeuden puutetta, jos tietää mikä on oikein, mutta ei tee niin.                                                                                   - Konfutse Tuijotan tyhjää selainta ja mietin. Klikkaan itseni kipaan ja katsoin huolestuneena kisakutsuja kenttäratsastuksesta. Niinisalo lähestyy, ilmoittautuminen loppuu. Hevonen tekee huippuhyviä laukkavetoja ja on selvästi parhaimmassa vireessä. Mitä minä enää ihmettelen? Katson luokkia ja tekisi mieli alkaa itkemään. Tein päätöksen jo viime syksynä, että kausi alkaa avoimesta helposta. Nyt kaduttaa. Mieli haluaa radoille hyppäämään isoa, järki sanoo että nyt pitää jarruttaa. Mennä jotain helppoa ja kivaa, ottaa varman päälle ja nauttia. Minä epäilen itseäni. Yritän ymmärtää itseäni, mutten tiedä miksi minu...

Minä osaan, minä onnistun ja minun kisat tulevat menemään hyvin Kävin eilen Outin kanssa melko valaisevan keskustelun. Olen yrittänyt olla positiivinen, mutta jo negatiivisuuden ajattelemisella saan itseni lukkoon ja miettikään liikaa sitä miten mokaan, en sitä miten voisin olla parempi. Kyse ei ole siitä miten huono olen, miten huonosti ratsastan, miten surkea rata on, miten hirveä pohja on, miten kauhealta hevonen tuntuu. Kaikki tuo saa oman kropat ja mielen täyttymään sillä negatiivisyyden multihuipentumalla ja et takuulla onnistu suorituksessasi. Eilinen keskustelu avasi silmäni. Otan tähän nyt pari esimerkkiä, mihin linkitän teille videon kisaan ja sen lisäksi kerron sen hetkiset fiilikset ja tunteet. Ilman tätä eilistä keskustelua - kyseessä kuitenkin naurettavan pieni asia - en olisi varmaan tajunnut tätä näin valaisevasti. Miten se negatiivisuus vain hyppää sieltä, kun se voisi olla positiivisuutta? Otan nyt esimerkiksi Helsinkin Este-Jussin. Katso metrin rata ...