Positiivinen ASENNE = HYVÄ suoritus

Minä osaan, minä onnistun ja minun kisat tulevat menemään hyvin

Kävin eilen Outin kanssa melko valaisevan keskustelun. Olen yrittänyt olla positiivinen, mutta jo negatiivisuuden ajattelemisella saan itseni lukkoon ja miettikään liikaa sitä miten mokaan, en sitä miten voisin olla parempi. Kyse ei ole siitä miten huono olen, miten huonosti ratsastan, miten surkea rata on, miten hirveä pohja on, miten kauhealta hevonen tuntuu. Kaikki tuo saa oman kropat ja mielen täyttymään sillä negatiivisyyden multihuipentumalla ja et takuulla onnistu suorituksessasi.

Eilinen keskustelu avasi silmäni. Otan tähän nyt pari esimerkkiä, mihin linkitän teille videon kisaan ja sen lisäksi kerron sen hetkiset fiilikset ja tunteet. Ilman tätä eilistä keskustelua - kyseessä kuitenkin naurettavan pieni asia - en olisi varmaan tajunnut tätä näin valaisevasti. Miten se negatiivisuus vain hyppää sieltä, kun se voisi olla positiivisuutta?

Otan nyt esimerkiksi Helsinkin Este-Jussin. Katso metrin rata täältä. Miltä rata mielestäsi näyttää? Tavoitteena oli pitää hauskaa, onnistua, mennä hyvin ja olla taitavia. Pyry on taitava, minä olen taitava. Yhdessä me selvittiin siitä, oltiin hyviä ja onnistuttiin. Palkinnoksi sijoitus. Asenne radalla on varma ja positiivinen. "Hieno poika, hyvä, sinä pystyt siihen, hyvä, hienosti". Kehuja ja puhumista. Fiilis on kohdillaan ja meno on positiivista.

Mitä tapahtui Luvialla? Katso metrin rata tästä. Tapahtui ilmiö "Minun on pakko..". Minun on pakko päästä puhtaasti, minun on pakko suorittaa hyvin, minun on pakko onnistua, minun on pakko.. Ei, ei ole pakko. Fiilis radalla on väkinäinen, pakottava, pelokas, onneton.. Sellainen mitä sen ei pitäisi olla. Se on tuskastuttavan väkinäinen ja epäonnistunut. Kuski säätää ja murehtii kun puomit tippuu ja mikään EI onnistu. 

Tätä ilmiötä vahvistaa moni tekijä, sen tajusin eilen. Hattulan treeneissä, halusin näyttää miten hyviä me ollaan. Meitä käytettiin esimerkkinä, olimme taitavia, osasimme. Koska minä päätin niin. Päätin olla hyvä ja päätin että me yhdessä teemme parhaamme. Kangasalalla päätin että selvitämme maaston puhtaasti ja tuloksena oli kauden paras maasto. Takkulan koulukisoissa päätin että teen yli 60% radat ja ne tein. Nyt kun katson taaksepäin tiedän että se on mieleni joka tekee tästä harrastuksesta vaikeaa. Minun ei tarvitse onnistua ja osata, koska minä osaan ja Pyry osaa. Minun täytyy hallita mieleni ja ajatukseni.

Ei ole olemassa epäonnenhanskoja. Ne ovat päänsisäisiä kuvitelmia josta syytän hanskoja, raippaa, kannuksia.. Yleensä en syytä hevosta vaan koen että jossain esimerkiksi paikassa on paha karma minua vastaan. En ole taikauskoinen, enemmänkin olen liian ajatteleva ja laskelmoiva.

Viime postauksessa sanoin että lähestymiset ovat vaikeita. Keskustelussamme tämäkin oli ilmi. Tähän ei auta harjoittelu puomeilla ja kavaleteilla. Näen puomien, kavalettien ja pikkuesteiden paikat. Mutta kun este nousee yli metriin tai metriin, alan hätiköitymään, ajatukset juoksevat: "jos pidätän, pidätänkö, otanko pidätteen". Mitä jos rysäytetään esteelle? Jos se kieltää? Mitä jos tulee taas huono hyppy? Ne ovat päässä ne ongelmat. Näen paikan, mutten anna ajatuksen lentää vaan takerrun mieleen ja jään miettimään.

Kiellän itseäni murehtimasta sijoitusta, ajattelemasta kilpailun tasoa, sanomasta sanoja "huono, epäonnistunut, surkea" jne, säätämästä, ahdistumasta, harmittelemasta, pakottamasta itseäni, miettimästä mitä jos, vihreän sivuston, negatiivisen ajattelun.

Minä aijon mennä voittamaan, näyttämään kynteni, olemaan hyvä, näyttämään miten hyvä pari olemme, olla positiivinen, sanoa että pystyn siihen, tulla kotiin ja kertoa että olen voittanut aluemestaruudet, hymyillä, olla onnellinen, nauraa, järjestää kultajuhlat sunnuntaina (tervetuloa meille, 4 kultamitalia silloin juhlimassa ;)), yksinkertaisesti: minä aijon onnistua koska olen päättänyt niin.

Minä tiedän että pystymme siihen

LUKIJA! Kommentoi jotain positiivista ja tehdään yhdessä tunnelmaa ja auta minua saamaan varmuus takaisin!
Kerro myös jokin hauska/huvittava/hilpeä/iloinen/positiivinen sana, joka saa sinut hymyilemään!