Siirry pääsisältöön

Järki sanoo, mieli tahtoo

Osoittaa rohkeuden puutetta, jos tietää mikä on oikein, mutta ei tee niin.
                                                                                  - Konfutse


Tuijotan tyhjää selainta ja mietin. Klikkaan itseni kipaan ja katsoin huolestuneena kisakutsuja kenttäratsastuksesta. Niinisalo lähestyy, ilmoittautuminen loppuu. Hevonen tekee huippuhyviä laukkavetoja ja on selvästi parhaimmassa vireessä. Mitä minä enää ihmettelen?

Katson luokkia ja tekisi mieli alkaa itkemään. Tein päätöksen jo viime syksynä, että kausi alkaa avoimesta helposta. Nyt kaduttaa. Mieli haluaa radoille hyppäämään isoa, järki sanoo että nyt pitää jarruttaa. Mennä jotain helppoa ja kivaa, ottaa varman päälle ja nauttia. Minä epäilen itseäni.

Yritän ymmärtää itseäni, mutten tiedä miksi minulla on näin kovat paineet. Kukaan, ei kukaan, ole minulle sanonut että minun pitäisi kilpailla avointa helppoa. Kukaan ei ole sanonut että minun pitäisi hypätä 110 cm. Kukaan ei ole sanonu että minun pitää menestyä. Olen itse asettanut itselleni paineita ja mennyt niitä kohti verenmaku suussa. Ja nyt järki alkoi jarruttamaan, vaikka tahto haluisi mennä omia menojaa.

Puhun äidille ja aloitan hirveän selittämisen. Perustelen ja jarruttelen, kerron miksi haluan helpottaa tasoa. Äiti toteaa, että kuulostaa hyvältä. Olen hieman hämmentynyt: ei mitään vastaväitteitä, ei mitään kysymyksiä. Se kuulostaa vain järkevältä ja hyvältä. Miksi minun on niin vaikea hyväksyä se?

Meidän alkoi kausi erinomaisesti. Sain kauden avauskilpailuissa aivan täydellisen flow päälle ja hyppäsin melkein parhaimman ratani ikinä. Nyt tavoittelen kokoajan tuota julmetun flowta ja unohdan tärkeimmän: sen että tästä hommasta pitää todellakin nauttia. Kun ristiriitaisissa mielissä lopetan hyvän valmennuksen pahalla mielellä tai puhun kovaan ääneen kuinka kilpailen suokilla avointa helppoa, todellisuus on se että olen epävarma itsestäni. En ole päässyt enää takaisin flowhun, koska olen niin järjettömästi vain sitä yrittänyt tavoitella.

Nyt siis löysään kuvitteellista nutturaani. Ilmoittaudun Niinisalossa suomenhevosten helppoon tai tutustumisluokkaan. Menen sinne nauttimaan ja etsimään takaisin sen kadonneen tunteen, sen fiiliksen mitä tältä harrastukselta kaikista eniten haluan. Sen että minulla ja hevosella on äärimmäinen kivaa ja me molemmat nautimme siitä mitä teemme. Sen jälkeen katsotaan mennäänkö mestaruuksiin vai ei, kilpaillaanko isompaa vai ei. Nyt me ainakin aloitetaan nauttimalla..


Jokaiseen tekoon ja tekemättä jättämiseen liittyy valinta siitä, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää.
                                                                                    -Brian Tracy

Kommentit

  1. En teidän tilanteesta sen enempää tiedä, mutta vaikka selviytyisitte vaikeammastakin radasta, on mielestäni hyvä ja rohkea päätös lähtä helpompaan luokkaan jos siltä vähänkin tuntuu. Oma kokemus on, että hinku vaikeampiin luokkiin on kova, "pitää päästä näyttämään että kyllä mekin osataan", mutta koska kisatilanne on aina kisatilanne, olisi helpommasta luokasta saanut paljon paremman fiiliksen ja kotiin olisi palattu paremmalla mielellä. Nimim. useasti kotimatkalla itkenyt.
    Tuleehan niitä kisoja ja vaikeampia luokkia jatkossakin kun olo on varmempi! :)
    -Elisa, http://elisanratsastuspaivakirja.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. näinhän se on! :)

      Kenttäkausi on vain siitä juuri niin harmittava että se on lyhyt.. Ja nyt lyhkäisyyden lisäksi vielä aivan olematon, pitkän matkan kisat peräkkäisinä viikonloppuina (mitä en halua) ja/tai kaikki viikonlopun pituisia :( Sen takia ehkä tuo oma epävarmuus vain korostuu kun miettii sitä, kuinka on kauden aikana vain 4 (!!) mahdollisuutta näyttää mihin pystyy ja sitten taas odotellaan puoli vuotta... paineita paineita..!

      Poista
  2. Suosittelen kanssa helppohin luokkiin osallistumista, jos oma mieli niin vähänkään ajattelee.
    Sielä saa sitä mukavaa varmuutta taas isompiin luokkiin :)

    VastaaPoista
  3. Nyt Senni *potku persiölle* Jatkatte siitä, mihin viime kaudella jäitte. Sitä on kilpaurheilu ja sitä te Pyryn kanssa olette! Älä anna periksi epävarmuuden möröille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en mä periksi anna! Haluun vaan että me tullaan jatkossakin tekemään ne helpon radat helposti, ilman että mää meen ja mokaan nyt alkukauden ja sen ohella pilaan loppukauden ;) Miten musta tuntuu että askel parempaan ois jo kun lopettais tän negatiivisen ajattelun ja muuttaisin sen positiiviseks!?

      Kyllä me jatketaan siitä minne jäätiin, kunhan saan sen mun luottamukseni takaisin ja sen varmuuden mikä musta vielä viime vuonna huoku! :)

      Poista
  4. Menet ensin niitä helpompia ja kun alkaa sujua niin sitten vaikeampia :) Tsemppiä teillle kauteen! ^^

    VastaaPoista
  5. Ensin niitä helpompi luokkia, ei kannata romuttaa hevosen luottamusta ja omaa luottamusta hommaan! :) kisatilanne on kuitenkin aina eri kuin treenit.... menkää pitämään hauskaa ja tehkää hyvät radat :)

    VastaaPoista
  6. Näkisin sen niin että jos kuskilla on epäilyksen siemenkään niin olet sen hevoselle velkaa että menet kauden alussa helpommassa luokassa. Vasta sitten kun kuskilla on niin palava kytö ja varma tunne itsestään niin kannattaa nousta vaikeampaan. :) Tsemppiä! Turhaa heti alkukaudesta suomia itseään, kannattaa hakea se draivi päälle ja loppukaudesta sitten isompaa jos homma toimii. Teet just niinkun itsestä hyvältä tuntuu, kiire ei ole minnekään ja kelleen et ole tilivelvollinen. Mutta huonolla fiiliksellä ei kannata mennä liian vaikeisiin. Vaikka noin muuten teille ei olisi liian vaikeaa se luokkanousu mutta kuskin päänsisäinen maailma pitää kuitenkin olla mukana tai hevonen joutuu liian isoon vastuuseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mehän kisattiin viime kaudella avointa helppoa ja hallikenttiksissä mentiin myös avoin helppo, mutta nyt olen itse epävarma, en esteiden tai pelon tai muun suhteen, vaan sen että itse en saa ajatustani kuntoon jolloin teen homman liian vaikeaksi hevoselle :)

      Eli me tehdään käytännössä luokkalasku koska on liian vähän ja paikoitellen huonoa treeniä takana! Vaikka edelleen painotan et heppahan on niiiin priima kunnossa tällä hetkellä että se menis vaikka vaativaa jos kuskilla ois viime vuoden draivi päällä! :D

      Poista
  7. Olette kyllä täysin helpon tasolla, mutta olet ihan fiksu jos lasket luokkaa. Ei ole reilua viedä hevosta sille tasolle, mikä tuntuu sinusta epävarmalta, koska epävarmuus tarttuu ja jos ratsastaja on epävarma tulee tehtyä helposti typeriä paniikkiratkaisuja radalla.Kerkeette kyllä helppoa kisata, jos tuntuu paremmalta mennä nyt tuttaria.

    VastaaPoista
  8. Fiksu päätös. Maastoesteillä kannattaa aina valita se helpompi luokka, jos vaikeampi aiheuttaa vähänkään epävarmuutta oman pään kestävyydestä. Toki on vaikea erottaa mikä on epävarmuutta ja mikä normaalia kisajännitystä, joten päätös voi olla vaikea :D
    T. Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on :) olen pyryn kanssa todella varovainen sen herkkyyden suhteen, se on niin herkkä ja samalla niin rehellinen etten missää nimessä halua että se joutuu epävarmuuteni takia liian vaikeiden tehtävien eteen, jos en ole itse ihan täysillä mielellä ja sydämellä mukana. Tosin varmuus kasvanut viime päivinä (kiitos ihanan ystäväni!) aivan huimasti, joten uskon että päästää nopeastikin jatkamaan siihen "mihin jäätiin" :)

      Poista
  9. tuttari, suokkien helppo, on teille mukavuusaluetta, tottakai tuntuu haastavalta siirtyä isompaan luokkaan ja loppukaudesta se on aina helpompaa. Mutta jos ei koskaan astu ulos mukavuusalueelta ei pääse oikeasti edistymään. Että sillä tavalla joskus on vaadittava itseltä vähän enemmän, vaikka se olisi pelottavaakin. Vaikka onhan sekin totta että tän harrastuksen pitää olla kivaa ja nautinto. Uskon, että moni painii samanlaisten kysymysten edessä, mutta mielestäni olisi aika ottaa askel eteenpäin, koska olette siihen valmiita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me kisattiin viime kaudella avointa helppoa, kuten myös hallikenttäkilpailuissa avoin helppo :) tämäki on niiin hevoskohtaista, pyry on uskomattoma herkkä hevonen jolloin otan mielummi sen helpon luokan alle josta MOLEMMAT saavat varmuutta ja näin on turvallisesti ja hyvällä mielellä jatkaa avointa. Viime päivinänolen saanut itse huomata että oma varmuus on kasvanut paljon ja lähden todella hyvällä fiiliksellä Niksulaan, varmana siitä että tulen seuraavissa kisoissa menemään avoimen, sillä oloni on huomattavasti varmempi kuin vielä alkuviikosta :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov