Osoittaa rohkeuden puutetta, jos tietää mikä on oikein, mutta ei tee niin.
- Konfutse
Tuijotan tyhjää selainta ja mietin. Klikkaan itseni kipaan ja katsoin huolestuneena kisakutsuja kenttäratsastuksesta. Niinisalo lähestyy, ilmoittautuminen loppuu. Hevonen tekee huippuhyviä laukkavetoja ja on selvästi parhaimmassa vireessä. Mitä minä enää ihmettelen?
Katson luokkia ja tekisi mieli alkaa itkemään. Tein päätöksen jo viime syksynä, että kausi alkaa avoimesta helposta. Nyt kaduttaa. Mieli haluaa radoille hyppäämään isoa, järki sanoo että nyt pitää jarruttaa. Mennä jotain helppoa ja kivaa, ottaa varman päälle ja nauttia. Minä epäilen itseäni.
Yritän ymmärtää itseäni, mutten tiedä miksi minulla on näin kovat paineet. Kukaan, ei kukaan, ole minulle sanonut että minun pitäisi kilpailla avointa helppoa. Kukaan ei ole sanonut että minun pitäisi hypätä 110 cm. Kukaan ei ole sanonu että minun pitää menestyä. Olen itse asettanut itselleni paineita ja mennyt niitä kohti verenmaku suussa. Ja nyt järki alkoi jarruttamaan, vaikka tahto haluisi mennä omia menojaa.
Puhun äidille ja aloitan hirveän selittämisen. Perustelen ja jarruttelen, kerron miksi haluan helpottaa tasoa. Äiti toteaa, että kuulostaa hyvältä. Olen hieman hämmentynyt: ei mitään vastaväitteitä, ei mitään kysymyksiä. Se kuulostaa vain järkevältä ja hyvältä. Miksi minun on niin vaikea hyväksyä se?
Meidän alkoi kausi erinomaisesti. Sain kauden avauskilpailuissa aivan täydellisen flow päälle ja hyppäsin melkein parhaimman ratani ikinä. Nyt tavoittelen kokoajan tuota julmetun flowta ja unohdan tärkeimmän: sen että tästä hommasta pitää todellakin nauttia. Kun ristiriitaisissa mielissä lopetan hyvän valmennuksen pahalla mielellä tai puhun kovaan ääneen kuinka kilpailen suokilla avointa helppoa, todellisuus on se että olen epävarma itsestäni. En ole päässyt enää takaisin flowhun, koska olen niin järjettömästi vain sitä yrittänyt tavoitella.
Nyt siis löysään kuvitteellista nutturaani. Ilmoittaudun Niinisalossa suomenhevosten helppoon tai tutustumisluokkaan. Menen sinne nauttimaan ja etsimään takaisin sen kadonneen tunteen, sen fiiliksen mitä tältä harrastukselta kaikista eniten haluan. Sen että minulla ja hevosella on äärimmäinen kivaa ja me molemmat nautimme siitä mitä teemme. Sen jälkeen katsotaan mennäänkö mestaruuksiin vai ei, kilpaillaanko isompaa vai ei. Nyt me ainakin aloitetaan nauttimalla..
Jokaiseen tekoon ja tekemättä jättämiseen liittyy valinta siitä, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää.
-Brian Tracy
En teidän tilanteesta sen enempää tiedä, mutta vaikka selviytyisitte vaikeammastakin radasta, on mielestäni hyvä ja rohkea päätös lähtä helpompaan luokkaan jos siltä vähänkin tuntuu. Oma kokemus on, että hinku vaikeampiin luokkiin on kova, "pitää päästä näyttämään että kyllä mekin osataan", mutta koska kisatilanne on aina kisatilanne, olisi helpommasta luokasta saanut paljon paremman fiiliksen ja kotiin olisi palattu paremmalla mielellä. Nimim. useasti kotimatkalla itkenyt.
VastaaPoistaTuleehan niitä kisoja ja vaikeampia luokkia jatkossakin kun olo on varmempi! :)
-Elisa, http://elisanratsastuspaivakirja.blogspot.fi/
näinhän se on! :)
PoistaKenttäkausi on vain siitä juuri niin harmittava että se on lyhyt.. Ja nyt lyhkäisyyden lisäksi vielä aivan olematon, pitkän matkan kisat peräkkäisinä viikonloppuina (mitä en halua) ja/tai kaikki viikonlopun pituisia :( Sen takia ehkä tuo oma epävarmuus vain korostuu kun miettii sitä, kuinka on kauden aikana vain 4 (!!) mahdollisuutta näyttää mihin pystyy ja sitten taas odotellaan puoli vuotta... paineita paineita..!
Suosittelen kanssa helppohin luokkiin osallistumista, jos oma mieli niin vähänkään ajattelee.
VastaaPoistaSielä saa sitä mukavaa varmuutta taas isompiin luokkiin :)
näinhän me tehdään :)
PoistaNyt Senni *potku persiölle* Jatkatte siitä, mihin viime kaudella jäitte. Sitä on kilpaurheilu ja sitä te Pyryn kanssa olette! Älä anna periksi epävarmuuden möröille!
VastaaPoistaen mä periksi anna! Haluun vaan että me tullaan jatkossakin tekemään ne helpon radat helposti, ilman että mää meen ja mokaan nyt alkukauden ja sen ohella pilaan loppukauden ;) Miten musta tuntuu että askel parempaan ois jo kun lopettais tän negatiivisen ajattelun ja muuttaisin sen positiiviseks!?
PoistaKyllä me jatketaan siitä minne jäätiin, kunhan saan sen mun luottamukseni takaisin ja sen varmuuden mikä musta vielä viime vuonna huoku! :)
Menet ensin niitä helpompia ja kun alkaa sujua niin sitten vaikeampia :) Tsemppiä teillle kauteen! ^^
VastaaPoistaEnsin niitä helpompi luokkia, ei kannata romuttaa hevosen luottamusta ja omaa luottamusta hommaan! :) kisatilanne on kuitenkin aina eri kuin treenit.... menkää pitämään hauskaa ja tehkää hyvät radat :)
VastaaPoistaniinhän me tehdään :)
PoistaNäkisin sen niin että jos kuskilla on epäilyksen siemenkään niin olet sen hevoselle velkaa että menet kauden alussa helpommassa luokassa. Vasta sitten kun kuskilla on niin palava kytö ja varma tunne itsestään niin kannattaa nousta vaikeampaan. :) Tsemppiä! Turhaa heti alkukaudesta suomia itseään, kannattaa hakea se draivi päälle ja loppukaudesta sitten isompaa jos homma toimii. Teet just niinkun itsestä hyvältä tuntuu, kiire ei ole minnekään ja kelleen et ole tilivelvollinen. Mutta huonolla fiiliksellä ei kannata mennä liian vaikeisiin. Vaikka noin muuten teille ei olisi liian vaikeaa se luokkanousu mutta kuskin päänsisäinen maailma pitää kuitenkin olla mukana tai hevonen joutuu liian isoon vastuuseen :)
VastaaPoistaMehän kisattiin viime kaudella avointa helppoa ja hallikenttiksissä mentiin myös avoin helppo, mutta nyt olen itse epävarma, en esteiden tai pelon tai muun suhteen, vaan sen että itse en saa ajatustani kuntoon jolloin teen homman liian vaikeaksi hevoselle :)
PoistaEli me tehdään käytännössä luokkalasku koska on liian vähän ja paikoitellen huonoa treeniä takana! Vaikka edelleen painotan et heppahan on niiiin priima kunnossa tällä hetkellä että se menis vaikka vaativaa jos kuskilla ois viime vuoden draivi päällä! :D
Olette kyllä täysin helpon tasolla, mutta olet ihan fiksu jos lasket luokkaa. Ei ole reilua viedä hevosta sille tasolle, mikä tuntuu sinusta epävarmalta, koska epävarmuus tarttuu ja jos ratsastaja on epävarma tulee tehtyä helposti typeriä paniikkiratkaisuja radalla.Kerkeette kyllä helppoa kisata, jos tuntuu paremmalta mennä nyt tuttaria.
VastaaPoistaKiitoksia, kyllä se tästä taas :)
PoistaFiksu päätös. Maastoesteillä kannattaa aina valita se helpompi luokka, jos vaikeampi aiheuttaa vähänkään epävarmuutta oman pään kestävyydestä. Toki on vaikea erottaa mikä on epävarmuutta ja mikä normaalia kisajännitystä, joten päätös voi olla vaikea :D
VastaaPoistaT. Niina
Näinhän se on :) olen pyryn kanssa todella varovainen sen herkkyyden suhteen, se on niin herkkä ja samalla niin rehellinen etten missää nimessä halua että se joutuu epävarmuuteni takia liian vaikeiden tehtävien eteen, jos en ole itse ihan täysillä mielellä ja sydämellä mukana. Tosin varmuus kasvanut viime päivinä (kiitos ihanan ystäväni!) aivan huimasti, joten uskon että päästää nopeastikin jatkamaan siihen "mihin jäätiin" :)
Poistatuttari, suokkien helppo, on teille mukavuusaluetta, tottakai tuntuu haastavalta siirtyä isompaan luokkaan ja loppukaudesta se on aina helpompaa. Mutta jos ei koskaan astu ulos mukavuusalueelta ei pääse oikeasti edistymään. Että sillä tavalla joskus on vaadittava itseltä vähän enemmän, vaikka se olisi pelottavaakin. Vaikka onhan sekin totta että tän harrastuksen pitää olla kivaa ja nautinto. Uskon, että moni painii samanlaisten kysymysten edessä, mutta mielestäni olisi aika ottaa askel eteenpäin, koska olette siihen valmiita.
VastaaPoistaMe kisattiin viime kaudella avointa helppoa, kuten myös hallikenttäkilpailuissa avoin helppo :) tämäki on niiin hevoskohtaista, pyry on uskomattoma herkkä hevonen jolloin otan mielummi sen helpon luokan alle josta MOLEMMAT saavat varmuutta ja näin on turvallisesti ja hyvällä mielellä jatkaa avointa. Viime päivinänolen saanut itse huomata että oma varmuus on kasvanut paljon ja lähden todella hyvällä fiiliksellä Niksulaan, varmana siitä että tulen seuraavissa kisoissa menemään avoimen, sillä oloni on huomattavasti varmempi kuin vielä alkuviikosta :)
Poista