Kisamatkalla

Varsakesä 2017? Pinto-huntertamma Allynclusive W ♥ Suomalainenpuoliveriori Konstantinos KS Elettiin toukokuun loppua. Alli oli käynyt klinikalla jalkansa takia ja saanut puhtaat paperit. Minulla oli silloin jo suunnitelma b kaiken varalta. Ajattelin etten minä mitään häviä jos hieman selvittelen. Klinikalla kyselinkin kaikkea tyhmää ja lopulta päätin ottaa puhelimen käteen ja soittaa oriasemalle, missä olisi mieleisiä oreja. Päätös oli jotenkin helppo ja puhelu ohjautuis Eeva-Liisa Penttilälle  KS-Tallille.  Kerroin heti, puhelun aluksi etten tiedä mitään näistä jutuista. Olen täysin noviisi. Eeva-Liisa, tutummin Tössä, kuunteli minua, kyseli minulta Allista ja sen jälkeen pohdittiin oreja. Lisäksi sovittiin että tamma viedään tsekkaukseen mahdollisimman pian. Niinpä 23. toukokuuta suuntasimme auton nokan kohti Hauhoa, kohti täysin minulle tuntematonta asiaa. Perillä olimme hyvissä ajoin elänlääkärin heti tutkiessa Allin. Se oli hyvässä kiimassa, mutte...

Ylpeä, onnellinen, iloinen, sanaton...! Keravan Kenttäkilpailut 5.6. - Kansallinen Avoin Helppo, 2.sija

kiitos Biofarm tuesta kisamatkalla-cupissa! "Biofarm Oy:n toiminta-ajatus on kehittää ja valmistaa yksin ja yhdessä yhteistyöyritysten kanssa tuotteita, jotka ylläpitävät ja parantavat eläinten hyvinvointia, terveyttä ja elinympäristöä. Valmistamme, valmistutamme ja maahantuomme erikoisrehuja, täysrehuja, hoitotuotteita sekä eläinlääkkeitä." Lupaan että näitä sponssipostauksia tulee vähemmän kunhan pääsen tästä alkuinnostuksestani! Ilokseni voin ilmoittaa että lauantaina koittaa Kisamatkalla-cupin ensimmäinen osakilpailu! Nyt kuitenkin päästään tutustumaan tämän päivän ilonaiheeseen kahteenkin otteeseen, mistä ensimmäinen on sponsoripainoitteista ja toinen liittyykin meidän pieneen Lehmä heppaan.  Me olemme syöttäneet Black Horsen rehuja jo yli 7 vuotta. Molla on siis ehdottomasti syönyt näistä pisimpään. Ennen BH:hon siirtymistä Molla soi Racing-rehuja, mutta sai niistä ikäviä allergisia oireita. Siirryimme syöttämään Black Horsen Balancea ja sitä ovat kaikki ...

Senni on tainnut tyystin seota päivistä.. Eikä tuo sininen möhkälekkään avaa oikein joulun salaisuutta.. Paras mieli tulee aina kun ostaa mieleisen lahjan! Tänään käytiin sitten hakemassa äidin joululahja, minkä olin ostanut yllätyksenä. Ja mikä se on? Se on heinähöyrytin ! Nyt loppuu se heinän lilluttaminen vedessä ja tarjolla on ihanan tuoretta, hyvän tuoksuista ja maukasta höyryheinää. Ja hevoset kiittävät :) Itse en osaa niin hyvin selitää heinähöyryttimen ominaisuuksia, mutta kaikki kiinnostuneet kipaisevat lukemaan tänne siitä lisää! Äiti näki viime kesänä muistaakseni Finnderbyssä tämän vielä suomessa melko tuoreen höyryttimen. Ja oli siihen niin rakastunut, mutta suolaisen hinnan takia ei pystynyt sitä ostamaan. Molla on varsinkin todella herkkä jo pienelle pölähdykselle, joten olemme joutuneet uppokastelemaan heiniä jo tovin. Heinä on muuten todella hyvää ja ravinteikasta, mutta isoissa paaleissa on aina hieman se huono puoli että pääsee hieman pölyä varastoin...

Hei hei Pikku-Öhmö ja hellurei Humppa! Yksi taival päättyi ja toinen alkoi. Tänään Kari oli jäänyt vapaapäivälle oikein sitä varten että päästiin hakemaan minun uunituore (lue: siistikuntoinen käytetty -08 vuoden *hehkutus*) hevoskuljetustrailerini. Innosta soikeana lähdettiin heti aamutuimaan aamiaisen jälkeen Tarvasjoelle hakemaan Pikku-Öhmöä lepo paikastaan. Pienen apuvirran kanssa puolivuotta seissyt urhea kuorma-auto lähti käyntiin ja ehdin siinä jo kostuttaa silmiäni ja rukoilla porukoita et korjataan sittenkin tuo upea luomus. Voi, nyt huokaisen helpotuksesta kun eivät suostuneet! Mennä pöristeltiin kotiin ja kotona avattiin takalaita, muttei autoa ihan varmuuden vuoksi sammutettu. Sopanhan se auto keitti ja kun siivouksen jälkeen oli aika pistää luukku kiinni, ei noussut 2 senttiä enempää maasta. Tuollaista hydrauliikalla toimivaa monen sadan perälautaa ei käsin nosteta, joten alettiin tutkimaan mikä hitto siinä on vialla. Lisättiin öljyä, koitettiin kaikkea ja ei, ei ...

Vuodesta äks vuoteen ääretön? © Hanna Kenttä Minulla oli kehitteillä postaus tavoitteista, treenistä talveksi, hauskoja kuvia ja muuta mukavaa. Miettiessäni tavoitteita, palasin ajassa taakse päin, tutkimaan sitä mihin olen päässyt ja missä ajassa. Hevosen omistaminen - tai ylläpitäminen - ei ole ollut minulle aina itsestään selvyyttä ja siksi minusta tuntuu että olen todella onnekas saadessani näin hienon mahdollisuuden. Minulla on mielettömän ahkera äiti, joka ei ole - ja tuskin ikinä enää tuleekaan olemaan enää niin hyvässä voimassa mitä ennen on ollut - niin hyvissä voimissa kuin ennen, mielettömän aktiivinen isäpuoli, joka väittää ettei välitä vaikka oikeasti välittää enemmän kuin ketään ja mielettömän ihana hevosen omistaja, joka on antanut minulle mahdollisuuden päästä sinne missä nyt olen. Joskus minusta tuntuu että petän kaikki nämä ihanat ihmiset tekemällä päätöksiä jotka hidastavat menestymistä tai kehittymistä. Joskus minun on pakko tehdä enemmän töistä saadaks...

Jokainen on varmaan joskus kärsinyt morkkiksesta? Morkkis, eli Moraalinen Krapula tai henkinen pahoinvointi, mielletään yleensä sen villin baari-illan jälkeisen aamun tutuksi tunteeksi. Mitä sitä taas tuli tehtyä ja mitä sitä oikein tuli ajateltua siinä tilanteessa? Nyt ei kuitenkaan ole kyse villeistä bilehile illoista, vaan ihan normaalista arkipäivän morkkiksesta, jota koin koko pitkän maanantain. Oli etukäteismorkkista , jossa kärsin jo etukäteen kovasta henkisestä pahoinvoinnista vaikken ollut mitään tehnyt. Löytyi myös tekemättömyysmorkkista , joka hyppäsi silmille kun huomasin miten saamaton olen ja kaikki asiat olin jättänyt puolitiehen. Ja lisäksi tietenkin aivan tavallinen morkkis , jossa harmittelin jo tekemääni ja tekemisiäni. Onneksi lopulta - noin 10 puhelun ja varmasti yli 60 yhteisminuutin - äitin meni lopulta niin sanotusti hermot minun nyyhkytykseeni ja hän sanoin ne taikasanat: tee äläkä kitise. Niinpä hyvät naiset ja herrat; ryhdistäydyin jälleen kerran. Ma...