Siirry pääsisältöön

Henkisen pahoinvoinnin parannusta

Jokainen on varmaan joskus kärsinyt morkkiksesta?

Morkkis, eli Moraalinen Krapula tai henkinen pahoinvointi, mielletään yleensä sen villin baari-illan jälkeisen aamun tutuksi tunteeksi. Mitä sitä taas tuli tehtyä ja mitä sitä oikein tuli ajateltua siinä tilanteessa? Nyt ei kuitenkaan ole kyse villeistä bilehile illoista, vaan ihan normaalista arkipäivän morkkiksesta, jota koin koko pitkän maanantain. Oli etukäteismorkkista, jossa kärsin jo etukäteen kovasta henkisestä pahoinvoinnista vaikken ollut mitään tehnyt. Löytyi myös tekemättömyysmorkkista, joka hyppäsi silmille kun huomasin miten saamaton olen ja kaikki asiat olin jättänyt puolitiehen. Ja lisäksi tietenkin aivan tavallinen morkkis, jossa harmittelin jo tekemääni ja tekemisiäni.

Onneksi lopulta - noin 10 puhelun ja varmasti yli 60 yhteisminuutin - äitin meni lopulta niin sanotusti hermot minun nyyhkytykseeni ja hän sanoin ne taikasanat: tee äläkä kitise. Niinpä hyvät naiset ja herrat; ryhdistäydyin jälleen kerran. Maanantai iltana lopetin morkkisten kärsimisen omasta tahdostani ja aloin todellakin tekemään ja olemaan miettimättä sitä ikuista mitä jos-kysymystä. Päätin tehdä osan asioita mitä olin jättänyt kesken loppuun ja aloittaa myös etukäteismorkkiksen suunnitelmat ilman morkkista, ihan vain etukäteen!

Tiistaina oloni oli jo oikein pirteä ja tänään keskiviikkona aloitin vapaapäiväni kunnon energiapiikillä. Aamulla nousin seitsemältä ylös siivoamaan vielä kesken jääneet huoneet. Kahdeksan jälkeen talkkari tuli katsomaan kylmiä pattereitani ja lupasi tulla rikkinäiset korjaamaan reilun tunnin kuluttua. Tässä välissä kävin aamulenkillä ja takaisin tultuani söin ihanan raikkaana mustikka-banaani-rahkan appelsiinimehun kera. Kun talkkari oli korjannut patterit, lähdin Ypäjälle, missä ajankuluksi siivosin ensin talon ja viikkasin pyykit kaappeihin ja sen jälkeen siivosin tallin. Sitten muutaman hetken odottelin äitiä - samalla viimeisiä ruusukkeita tuunaillen -, joka toi syötävää ja syötyämme lähdimme rentoutumaan maastoon. Ja niin morkkikset oli totaalisesti parannettu!

Jokaiseen mielenongelmaa takuuvarma parannuskeino!

Kuvassa näkyy - hieman huonosti - myös hevosten uusittua tarhaa! Mahtavat tuli kyllä tarhan aidoista, on kyllä niin mahtavaa kun on näin ihana isäpuoli, että viikonloppuisin jaksaa vielä nähdä vaivaa meidän pienten karvaisten eläinten eteen! Arvostan! Vielä hiekkaa ja haketta niin on sitten perfekto!

Koska näin viikkoisin minulla olisi ainakin jotenkin aikaa kirjoitella, mutta en saa oikein uutta materiaalia, ajattelin että voisitte ehdotella vaikka jonkinlaista erikoispostausta! Toteuttaa voisin ainakin kuvapostauksen, eli heitelkääs kuvaideoita niin saadaan ainakin yksi (jos ei kahta!) kuvapostaus toteutettua. Joten nyt sekä kuvaideoita että erikoispostaustoiveita kehiin arvon lukijat!

 Entä kärsitkö sinä jonkun asteisesta morkkiksesta?
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Janski6. marraskuuta 2013 klo 17.19

    Oi voi - etukäteismorkkis! Lukiossa käydessä oon huomannu että mietin tota mitä jos- juttua lähes kaikkien tehtävien ja kokeiden suhteen vaikka yläasteella otin haasteet vastaan ilomielin miettimättä mitä tapahtuu. Nytkään ei ole kyse siitä etten pärjäis vaan että olen laiska enkä jaksa avata sitä kirjaa :D
    Voisit kirjottaa tulevaisuuensuunnitelmista puttejen kanssa? Tai jotain miten pyrit treenaan Pyryä vuoden ympäri (en oo lukenut kun kesästä/keväästä asti enkä oo ehtinyt kaikkea selaamaan läpi niin en tiedä oletko jo sellaiset tehnyt). Teidän menoista on kiva lukee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Senni7. marraskuuta 2013 klo 13.50

      joulukuussa voisin taas toteutella noita yhteenvetoja kaudesta 2013 ja tulevan kauden suunnitelmista! Aloitankin heti kirjoittamaan ;)

      Poista
  2. Anonyymi7. marraskuuta 2013 klo 6.05

    Erikoispostukseks kävis mun mielest sellai missä esittelisit pyryn tai mollan varusteita :) mä en tiiä onks sellai ollu jo ku oon vähäaikaa vast blogii lukenu mut ihan mahtava blogi P.S pyry muistutta aika paljon mun omaa suokkia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Senni7. marraskuuta 2013 klo 13.51

      Oi, kiitoksia! :)

      Itseasiassa 2011 taisin tehdä satulahuovista ja suojista jonkun postauksen (löytyy muuta sivulta), mutta onhan "kalusto" tässä hieman vaihtunut, voisi sitä jossain vaiheessa hieman yrittää kuvailla ja jaotella eriosioihin, meillä kun on paaaaljon noita heppojen varusteita :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si...
11 kommenttia
Lue lisää

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla t...
21 kommenttia
Lue lisää

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan...
36 kommenttia
Lue lisää