Siirry pääsisältöön

Alue-estekilpailut, Huittinen

Tänään siis Huittisissa oli alue-estekilpailut, joiden tarkoituksena oli molempien kanssa saada kauden avaus. Lurppa kuitenkin sattui sairastumaan, joten Huittisiin suunnattiin tällä kertaa ainoastaan Mollan kanssa ja tarkoitus oli mennä ihan pikku luokat, 70 cm ja 80 cm.

Itse en Mollalla ollut kauheasti ennen kisoja taas mennyt, aikaisemmin (joskus helmikuun alkupuolella) yhdellä estevalmennuksella taisin tamman kanssa olla, mutta sen kummoisemmin en sitten ollutkaan mennyt. Onneksi kuitenkin Molla on poni ja osallistujia oli suhteellisen vähän ja kisat ei hirvittävän pitkään venynyt.

Seiskakympin verkassa Molla tuntui reippalta ja tuppasi olemaan liiankin innokas. Painatti kolmee sataa kohti esteitä ja kuskilla sitten ei ollut mitään sanan valtaa. Rata itse sitten menikin suhteellisen hyvin, uusinnassa sain käännettyä sen hyvin vaikka poni itse tuppasi määräämään vauhdin. Lopulta sijoitus oli kunnioitettava (vaiko vain jopa hävettävä..) 1. sija. Kyllä täytyy sanoa että hieman saattoi palkintojen jaossa hävittää, rata ei meinaan takuulla ollut niin järjettömän siisti kun ehkä olisi voinut olla, kiitos ponin, joka päätti mennä ja olla kuuntelematta kuskia.

Kasikympissä en voisi sanoa että kuuluvuuteen olisi parannusta periaatteessa ollut, Molla edelleen painatti satasta ja joskus tuntuikin siltä että oli aivan sama pidätänkö vai annanko mennä. Kuitenkin meno oli edelleen verkassa hyvän tuntuista ja radallakin vielä tuntui olevan homma hanskassa. Mutta toki vauhti sitten kostautui, tai ehkei vauhti, mutta ainakin sitten tottelevaisuuden puuttuminen. Toiseksi viimeiselle okserille Molla sitten painatti ristilaukalla ja lapa edellä, jonka johdosta tietenkin puomit kolisi. Mutta erittäin tyytyväinen edelleen päivään olin!

Sitten pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin kotiin päin ajelemaan. Kotona sitten porkkanaa Mollalle ja Lurpalle hoitoa, että saadaan sekin taas kisapuuhiin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si...

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan...

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla t...