Siirry pääsisältöön

Keskiviikkoestekisat, Ypäjä

Tällä kertaa oltiin jälleen ypäjällä, mutta kouluratsastuksen sijaan oli harjoitusestekisat ja starttasin niin Mollalla kuin Lurpallakin. Piken kanssa oltiin sovittu että katsotaan miten se nyt täällä menee ysikympin ja sitten viikonloppuna oli tarkoitus hypätä metri. Mollan kanssa hypättiin jälleen 70 senttinen luokka, vaikka äiti kuinka vannoi ettei enää ikinä sitä korkeutta hypätä ;)

Verryttelyssä Molla vaikutti kivalta, kävi jotenkin taas vähän kuumana, mutta oli kuitenkin menevä ja hyppäsi erittäin hyvin. Kuskilla oli taas pitelemistä, vaikka poni pieni ja ei-niin-vahva onkin. Niinpä lähdin ihan hyvillä mielin radalle ja eihän neiti minua pulaan jättänytkään. Kaikki tamma hyppäsi huolella, vaikka kuski välillä pyysi hyppäämään huonostakin paikasta. Ryminällä mentiin viimeiselle, mutta onnenkantamoisella se kyllä jäi pystyyn. Tässä vaiheessa itse kuitenkin olen unessa ja luulin että viimeinen tippui. Taputtelin tammaa iloisena ja tyytyväisenä tähän, viimeinen este oli täysin oma moka, mutta onneksi sentään tajusin että olimme uusinnassa ennen kuin porhalsimme kasin ohi! Puhdas uusintakin, aikaa vain kului kun kuski sillain tunaroi :D

Lurpan kanssa hieman jännitti. Esteitä tosiaan oltiin hypätty kolme viikkoa sitten ja sitten vaan suoraan kisoihin. Tosin luokka oli tooosi pieni jopa Lurpalle ja Pike kuitenkin oli katsomossa seuraamassa. Verryttelyssä Lurppa tuntui todella, ja tarkoitan _todella_, pirteältä ja tuntui välillä katoavan lapasestakin. Sain sen kuitenkin joten kuten pidettyä hanskoissa, vaikka läheltä tunkevat hevoset hieman herraa hermostutti. Kertaalleen meinasi Lurppa jotain liian lähelle tulevaa monottaakkin, onneksi kuitenkin tuli toisiin aatoksiin. Radalla sitten taas Lurppa oli.. No ei periaatteessa kauhea, mutta jarrut totaallisesti puuttui. Kuuden askeleen väli mentiin viidellä, kahden askeleen sarja tuotti hankaluuksia. Ensimmäisessä vaiheessa päästiin sarja hyvin, mutta toisessa vaiheessa Lurppa oli täysin pois kontrollista ja sitten mentiinkin haipakkaa ja niin b-osa tipahti. Kuitenkin ihan tyytyväinen, vaikka jarrut olisi ehkä voinut paremmin toimia!

Lopuksi pidettiin vielä palaveriä Piken kanssa, sovittiin valmennus ja keskusteltiin viikonlopun kisoista. "Pääluokkana" hyppäisimme metrin ja sitten jos Lurppa oikein possuksi rupeaisi niin sitten jälkkärinä metrikymppiin. Sydämestäni toivon että metri menee hyvin, hieman jännittää kun ollaan viimeksi kymppiä viime vuoden puolella hypätty, mutta se nähdään sitten viikonloppuna miten menee!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si...

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan...

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla t...