Siirry pääsisältöön

Alue-estekilpailut, Salo

Tänään sitten suunnattiin vihdoin alue-kilpailuihin molempien heppojen kanssa. Aamu menikin sitten siinä kun yritin Mollalle laittaa lettiä, mutta tuppasi mokoma kokoajan hajoamaan ja Lurpalle sitten ehdin vain laittamaan jakaukset. Onneksi kuitenkin luokkien välissä oli yksi luokka, joten aikaa loppuun letittämiselle tosiaan oli. Mollalla siis menin luokan 80 cm ja Lurpalla puolestaan 100 cm ja jälkkärinä sitten 110 cm.

Paikan päällä sitten alettiin heti Mollaa laittamaan kuntoon ja tänään se sitten olikin suoranaisesti kauhea. Kokoajan pyöri ja hyöri ja oli kun mikäkin pöhkö! Verryttelyssä painattii kahtatuhatta kuuntelematta ollenkaan. Keskiviikon hyvästä tuntumasta ei ollut sitten oikein mitään jäljellä ja tässä vaiheessa teki mieli jo hieman suuttua, mutta pitin kuitenkin pintani. Jokainen verkka hyppy oli liian läheltä ja vauhtia oli kokoajan liikaa. Radalla ei todellakaan meno parantunut, vaan pikemminkin huonontui. Molla ei ollut yhtään kuulolla ja kolmoselle sitten painatti lapa edellä ja tiputushan siitä tuli. Sitten se lähti painaan kolmee tuhatta ilman kontrollia ja ainoa mahdollisuus sitten oli pysäyttää se seinään, tehdä voltti ja sitten jatkaa. Kyllä Molla siinä hieman parani, tällä kertaa se hieman kuunteli, mutta edelleen hypyt oli juuresta ja jotenkin ponnettomia. Lopulta siis 8 virhepistettä, ei mikään kelpo suoritus. Syykin tähän tuittuiluun löytyi, meinaan Mollalla on kiima alkamassa ja silloin se alkaa tollaiseksi, onneksi nyt pieni kisatauko taas niin saadaan toivottavasti paremmaksi!

Sitten odoteltiin hieman pidempi aika, katseltiin kasikymppi ja ysikymppiä hieman ja pian sitten pääsin Lurppaa letittelemään. Johanna siinä kävi ihmettelemässä miten jaksan moista letitellä ja oikeastaan ihmettelen vähän itsekin. Vasta tyyliluokkaan oli tarkotus letittää, kai tää sitten oli harjotusta. Letityksen jälkeen Lurppa kuntoon ja pian metri alkoikin. Oltiin kolmannessa verkkaryhmässä ja pian päästiinkin sisälle. Ja plaah.. Lurppa oli ihan kammottava verryttelyssä. Ensimmäiset hypyt ihan juureen ja sitku suutuin sille ja läppäsin sitä et ponnistais hieman kauempaa, sai ihme hepulin ja lähti painattaan esteen jälkeen. Todella ikävillä fiiliksillä sit jäätiin oottamaan vuoroo, verkassa ei Lurppa meinaan ollenkaan ollut sellanen kun oisin halunnu. Sit kun päästiin radalle, ei siinäkään ollu mitään eroa verkan kanssa, oikeastaan meni vaan huononpaan suuntaan! Se vähät välitti mun pidätteistä, hyppi sieltä täältä ja meni todellakin aivan liian kovaa. Kolme puomia sit tuli alas, ihmekös toi kun hevonen on ei yhtään kuulolla ja kunnioittaa esteitäki ihan pirusti.. Pakko myöntää et kiehuin aika pahasti radan jälkeen, oli kuitenki Lurppa aika naurettava, tietenki juur tänään..

Niinpä sitten Piken ohjeiden mukaan jälkkärinä mentiin kymppi ja sitä sit tosiaan jännitin. Harkoissaka en ollu hypänny kymppiä ainakaan ratana, joten aika pelottavalta kuulosti. Kävelin sitten radan ja päästiinkin heti verkkaan ku oltiin tietty ekoina lähtijöinä. Tällä kertaa heitin vaan kannukset jalkaan ja otin heti tiukemman linjan ja verryttelyssä tein paljon siirtymisiä. Verkassa Lurppa tuntu toosi hyvältä ja paaljon paremmalta ku metrissä. Päästiin sit onneks pian hyppäämään ja oli todella, todella suuri ero sit taas metriin! Lurppa kuunteli hyvin ja sain vähän jopa itse kontrolloitua menoa. Neljä ja viisi oli kaarevalla suhteutetulla ja vitoselle tuli hieman huonosti, ratsastajan moka, minkä takia puomi tippui ja samoin sarjaväli jäi lyhyeksi jonka johdosta b-osa tuli myös alas, mutta olen TODELLA tyytyväinen tähän rataan, verrattyna metriin. Tähän oli taas hyvä lopettaa, mukava kun sai edes hyvän mielen loppupäiväksi!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov