Siirry pääsisältöön

Piken Estevalmennus

Hyppäsin nyt kokonaan aluevalmennusten yli, ne meni miten meni ja toivottavasti seuraavalla kerralla sitten onnistuu paremmin. Mutta nyt sitten itse valmennukseen, jonka siis Pike piti tänään.

Lurppa oli taas tänään reipas ja tuntui todella vaikealta taas pitää sitä kurissa. Huomaa kyllä että Lurppaan on tullut voimaa ja lihaksia, tuppaa helposti menemään vahvaksi, vaikka herkkä onkin. Alku sujui ihan hyvin, verkan jälkeen otettiin pari verkka tehtävää, linjalla kavaletti ja ristikko, hyppäsi hyvin ja rauhallisesti. sitten hypättiin pystyä ja pysty - okseri linjaa, jonka jälkeen vielä ratana, pysty, pysty-okseri linja, lankkupysty ja sarja.

Ensin äiti meni Mollan kanssa ja tipahtikin kertaalleen kun unohti tammaa ratsastaa esteelle ja vain istuskeli selässä. Lurpan kanssa meni matalilla (70-80 cm) verkkakorkeuksilla hyvin ja pian Pike sitten nostikin n. 110 cm ja tultiin uudestaan koko rata. Ensimmäinen meni hyvin, sitten loput menikin ihan pipariksi. Tuli huonot lähestymiset ja hypyt tökki täysin.

Uudestaan tultiin sitten muuten paitsi ekaa pystyä. Nyt onnistui linja, mutta edelleen lankku ja sarja oli ongelma. Seuraavaksi lankku onnistui, mutta Sarjalla oli edelleen ongelmia. Pakko nyt tähän väliin siis sanoa että hieman pelkäsin sarjaa, kiitos aluevalmennusten, missä se totaallisesti epäonnistui ja tämän takia nytkin hieman meni pipariksi. Sitten kun sain Lurpan tulemaan hyvin, se tietenkin nosti laiskasti jalkansa ja okserin puomit kolisi. Sitten tultiin jälleen uudestaan ja taas epäonnistu lähestymiset ja uudestaan vieläkin. Ja sitten viimeinen kerta oli TODELLA hyvä ja ei ollut mitään ongelmia, kunhan vaan kuski saa ajatuksensa kuriin niin hypyt alkaa onnistumaan!

Mutta kokonaisuudessaan ihan hyvä oli, tosin nyt pitää alkaa itse harjottaan et pysyisin tasapainossa kun Lurppa on hieman reipas. Mutta kyllä kai se tästä taas lähtee :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov