Kisamatkalla

Taistelen itseäni vastaan, itken vasten pehmeää kaulaasi.. "Nyt olen vahva, vielä on viikko nauttia kullasta. Sen jälkeen tiedän että vaikka se ei ole vierelläni, se on aina sydämessäni ja katselee minua pilvien reunalta. Raskasta luopua maailman tärkeimmästä, mutta helpottaa tietää ettei se joudu enää kärsimään." "Tänään pesin Lurpan. Ei se siitä tykännyt, mutta siitä tuli hieno ja kiiltävä. Puunasin, siistin, harjasin. Ja puhuin, kerroin miten ajattelen sen parasta, miten rakastan sitä ja miten sen luopuminen tulee olemaan vaikeaa. Ja en itkenyt. Hymyilin, nauroin ja se kuunteli. Ja kiukutteli. Se otti käden suuhun muttei purrut, se oli kuin merkki siitä että se ymmärtää." "Ja poika oli innoissaan. Se halusi ravata, annoin sen ravata, se halusi laukata, annoin sen laukata. En pyytänyt, en vaatinut, keräsin vain ohjat ja se innostui. Se ei ontunut, se ei arkonut. Se antoi minulle viimeisen kerran täydellisen tunteen, se tuntui että se halusi vie...

23 vuotta. Tässähän pitää kohta alkaa kehittelemään ikäkriisiä. Kävin ensimmäisen ikäkriisini jo täyttäessäni 18 vuotta. Olin silloin jo puolessa välissä elämää ja toinen jalka haudassa, tai niin ainakin kuvittelin. Nyt viisi vuotta myöhemmin, koen olevani edelleen yhtä nuori ja yhtä lapsellinen. Mutta ehkä minäkin kasvan joskus aikuiseksi.  En oikestaan vietä synttäreitä. Tai itseasiassa tänä vuonna on pakko yrittää kutsua kaveri jos toinenkin ja palanen sukua käymään kahvilla porukoilla kun sain äidin tekemään mulle suklaakakun.. Äidin tekemä suklaakakku on niin suussa sulavan hyvää että sen tähden olisin vaikka valmis... mihin tahansa! No, eipäs nyt höpötellä enempää. Se miksi halusin tulla tekemään postauksen oli tämä upea vierellä näkyvä korusetti jonka äiti oli minulle tehnyt synttärilahjaksi. Ette ikinä usko.. Se on tehty Lurpan jouhista! Luulin jo hukanneeni kaikki elämäni hevosen jouhet, mutta äiti oli säilönyt niitä ja teki minulle lahjaksi korusetin. Kyllä ...

Miten olen onnistunut siinä? Olen tällä viikolla miettinyt jopa luvattoman paljon entistä, ihanaa, elämäni tärkeintä hevosta Lurppaa. Miettinyt niitä fiiliksiä mitä minulla oli ja mitä minulla on nyt. Itkenyt hiljaa tyynyä vasten ja myöntänyt että edelleen ikävä on kova. Kysymyksiä tulvii mieleen. Olisiko se voinut nykyään paremmin meillä? Osaisinko ratsastaa sitä paremmin? Miltä se nykyään näyttäisi? Olen käynyt mielessäni uudestaan sen ahdistuksen jonka koin viimeisinä viikkoina. Vaikka tällä hetkellä asiat ovat hyvin, jopa Lehmä näyttää tällä hetkeltä oikein omalta itseltään ja Pyrykin on niin energinen että tiputtelee äitiä maastossa, tunnen sisälläni pienen ikävän. Kaipaan Lurpan täydellistä luottamusta minuun, kaipaan sen suurta persoonaa talliin. Sen ihanaa omalaatuista korvaansa. Jokaista sen solua ja sielun sopukkaa. En Lurppa-aikoina vielä ollut kovin ahkera bloggaaja. Blogihan on ollut hengissä jo vuodesta 2010, asti, mutta vasta 2011 aloin aktiivisemmin ki...

Mitä se loppupeleissä tarkoittaa? Elämäni hevonen, rakas Lurppa Kun puhutaan miehistä ja tosi rakkaudesta, sanotaan yleensä että jokaiselle on vain se yksi. Yksi ja ainoa. Menee nyt hieman henkilökohtaisemmalle tasolle, mutta itse en usko koko rakkauteen - en ole kokenut sitä jalat alta efektiä mistä kaikki niin hekumoivat nyt kun niistä miehistä edelleen puhutaan - mutta silti rakastan yli kaiken näitä jaloja eläimiä ja pohdin blogissani sitä, voiko elämän hevosia olla enemmän kuin yksi. Silloin kun minulla oli Lurppa, oli täysin varma siitä että se on juuri se minun hevoseni. Se oli kuin koiranpentu ja tuntui että olin oikeutettu elämään sen kanssa sulassa sovussa. Sen kovan kuoren alta löytyi upea, hellyydenkipeä ja herkkä herrasmiesruuna jonka kanssa rakastin jokaista hetkeä, niin hyvää ja huonoa. Lurpan lopettaminen oli minulle yksi kovimmista paikoista, vaikka tiesin että päätökseni oli oikea. Lurpan lopettamisesta tulee tänä vuonna 3 vuotta. Minulle on tänä kolm...

Okei, okei, otsikko oli ehkä hieman liijoiteltu.. Rosso on meinaan ollut ihan kiltti ja muutenkin mennyt kivasti kokoajan eteenpäin! Perjantaina käytiin Rosson kanssa ihan maasta käsin hieman maastoilemassa. Ja jännää oli! Herran pääsi ensimmäisen kerran maastoon ja tietenkin kaikki postilaatikot ja lantakasat ynnä muut olivat jänniä. Metsässä taas Rosson mielestä oli tylsää ja otettiin hieman raviakin. Herra olisi kyllä jaksanut pidempään, mutta taluttajan kunto ei riittänyt juosta lumihangessa.. No treeniä treeniä! Mutta kiva oli päästä herran kanssa kyllä maastoon. Taas joku päivä jos vain kerkiää, olisi tarkoitus mennä hieman kävelemään ja tutustumaan maastoihin, mutta menee varmaan vasta tiistaille tämäkin.. Eilen kävin myös Rossolla ratsastamassa, mutta vähän kiireellä menin. Rosso käyttäytyi ihan kivasti jo hoitaessakin, hieman kärsimätön oli ja jalka heilui, mutta muuten ei ollut mitään moitittavaa. Ensimmäisen kerran mentiin ilman pyörittelyä kun sille ei sitten ollut aikaa. ...

Voiko välillä jo huoahtaa helpotuksesta? Tosin käytiinhän sitä ihan pohjalla, joten suunta oli ainoastaan ylöspäin! Mutta nyt, auringon iloisesti paistaessa ja kertoessa kesän lähestyvän kovaa vauhtia, voin sanoa ainakin yhden päivän tuottaneen minulle hieman onnea. Tämä on kuitenkin kuin korttitalo, heiveröinen ja epävakaa, tuulen puhallus tai pieni kosketus saavat sen kaatumaan. Vahvasti yritän kuitenkin uskoa parempaan! Ja kun olen näistä alku löpinöistä päässyt siirryttään vaikka niihin itse blogin pääasioihin, tai tällä kertaa kuitenkin siihen, miten mudalla ollaan rämmitty ja nyt olisi aika nousta sieltä ylös (toivon mukaan)! Ensinnäkin, aloitetaan vaikka rahasta. Kaikkia askarrutava asia, joka varsinkin lähiaikoina meidän perheessä on ollut hyvin läsnä. Tai pikemminkin ei ole ollut läsnä, koska yksinkertaisesti rahaa ei ole ollut. Ja tähän kun vielä mietitään hurjat eläinlääkärimaksut mitkä saimme! Ei sillä, onneksi molemmat (että äiti että minä) käymme töissä tai opiskelemassa...

Eilen siis Mikon valmennuksessa oltiin, tänään vasta ehdin kirjoittamaan, pahoittelut! Alkuun heti sanon että valmennus oli mahtava ja olen kyllä todella tyytyväinen (mutta kuitenkin ehkä tätä päivää ajatellen hieman harmissani (lue alempaa)) että valmennukseen menin :) Pilvi oli tosiaan mukana ja muutaman kuvan räpsäisi ja sai muutaman videonkin. Videoiden kanssa on kuitenkin hippasen ongelmia, joten näihin köpöttely kuviin valitettavasti saatte vielä tyytyä.. Lurpan kanssa aloituskeskustelussa Valmennus siis aloitettiin ihan perinteisellä aloituskeskustelulla, missä sitten kerroin Mikolle että Lurpan jalat on nyt vasta paranemassa ect. Mikko onneksi ymmärsi todella hyvin, eli mentiin vähemmän ja pienempiä, niinkuin Mikko sanoi :) Perjantain valmennus oli enemmän tekniikkaa, mikä oli aivain täydellistä meille herran kanssa. Kun oli verkattu molempiin suuntiin ravissa, aloitettiin ratsastamaan hevosia kuulolle. Siirryttiin kaikki hieman isommalle neliölle kuin puolikenttää ja siin...

Aijai kun on hieno fiilis kun tuo aurinko porottaa päivällä! Se on niin keväisen tuntuinen että oikein innolla alan kevättä (ja samalla pelolla..) odottamaan :) Kirjoittamisesta on taas vähän aikaa, mutta tässä ollut vähän kaikkea, kun itse sairastuin, sitten olen ollut töissä ja muutenkaan ei ole mitään kummoisempaa tapahtunut. Muutaman päivän loman nuo heposet saivat viettää kun kipeänä olin, mutta sitten maastoiltu ja tänään sitten olinkin oikein koulua vääntämässä maneesilla. Lisäksi aktiviteettia on tällä ja ensi viikolla  paljon , joten innolla odotan! Tänään oli jotenkin huono päivä itselläni.. Lurppaan vaikutti selvästi hieman rennompi loppu- ja alkuviikko ja siispä kun koulua olisi pitänyt harjoitella, hevonen heittäytyi ihan pöhköksi. Heitti taas pään vinoon ja puski lapa edellä menemään. Ja pakko sanoa että kyllä siinä harmitti ja hermostutti jo melkoisesti! Itsellä ollut hirveä vääntämisvimma ja  sitten kun vihdoin pääsee kunnolla vääntämään hevonen päättää olla ...

Tosiaan, tällä kertaa ilmoittauduttiin ihan extempore kisoihin. Viimeksi hypätty viime keskiviikkokisoissa ja valmennuksissa oltu vuonna nakki ja keppi, tai siltä ainakin tuntuu. Odotukset ei siis ollut hirvittävän korkealla, mutta harjoitusmielessä tänne oltiinkin tietty menossa! Iida meni Mollan kanssa 75 cm ja itse Lurpalla saman luokan. Luokan arvostelumenetelmänä oli tyyliarvostelu, jota itseasiassa inhoan. Mielestäni kouluratsastusta, vaikka onkin kaiken perusta, ei en sano sillä, ei pidä sekoittaa rataesteisiin. Mutta edelleen, ihan harjoituksen vuoksi oltiin näihin pikku mittelöihin menossa :) Ja tietenkin sitten oltiin hieman myöhässäkin.. Autolle ei meinannut millään löytyä paikkaa, joten juosten käytiin maksamassa ja rata kävelemässä, sillä aikaa kun äiti laittoi Mollaa kuntoon. Pian sitten kiidettiinkin jo auttamaan ja heitin Iidan selkään. Sitten Lurpalle nopeasti varusteet ja perään. Iidan suorituksen kuvasin ja samalla äiti sitten talutti villi-Lurppaa :D Iidan ja Moll...

Tosiaan, tästä blogista näyttää pikkuhiljaa tulevan ihan tälläinen blogi, missä sitten samalla kerron kaikenlaista mitä olen hevosten kanssa touhuillut, ja siinä ohella valmennuksista. Mutta kun taas tänään mentiin niin hienosti kaikkialla niin pakkohan on kertoa! :) Tänään siis mentiin heti aamusta maastoon Iidan ja Mollan kanssa. Itse siis menin Lurpalla. Mentiin oikein pitkä ja reipas lenkki, yhteensä tuli siinä mentyä kaksi tuntia! Ja oli todella ihanaa, paljon lunta ja suoria, missä sitten treenattiin laukkaa enempikin. Molemmat hevoset oli yli kivoja, tuli oikein hyvä fiilis heti aamusta, vaikka itse hieman kipeän oloinen olinkin. Kertaalleen herra Lurppa vain meinasi peruuttaa ojaan kun oli suunnasta eri mieltä, muuten mentiin erinomaisen hienosti koko lenkki ja ei edes Lurppa ollu vahva tällä kertaa :) Vanha kuva, mutta söpö niin oli pakko laittaa! Heti melkein kun olimme Lurpan ja Mollan kanssa tulleet maastosta, lähdimme äidin kaverille johon olin luvannut mennä katsoma...

Tänään vihdoinki pääsin sitten Lurpan kanssa estekisoihin, puolen vuoden tauon jälkeen! Mukana oli myös Molla ja Iida, tämän parivaljakon kun on tarkoitus vallata ensikesänä kaikki piensuokkien mestaruudet ;) Matka menikin sitten mukavasti, onneksi ollaan ihan lähellä niin ei hirvittävää kiirettäkään ole. Paikalla oltiin melko hyvissä ajoissa ja ehdittiin sitten Iidan kanssa kävellä 70 senttimetrin rata ennen kuin Iida meni sitten Mollaa verryttelemään. Itse olin auttamassa Iidaa ja Mollaa verkassa, äiti laittoi sillä välin Lurpan kuntoon ja saatiin sille vielä taluttelijakin siksi aikaa kun Iida hyppäsi. Verkassa Molla oli aluksi hieman löysän oloinen, mutta kun käskin tekemään hieman siirtymisiä ja tempon vaihteluita, alkoi tamma heräilemään. Hypätessä taas teki sen saman, että ensin täysillä ja sitten jarrutus. Onneksi kuitenkin Iida sai hyvin korjattua ja lähtikin radalle sitten hyvillä mielin. Jos 70 menisi hyvin, olisi tarkoitus niiden mennä myös 90! Molla & Iida ekan luok...

Jännityksellä odotin perjantaita, sillä silloin oli meidän ensimmäinen estevalmennus,  yli puolen vuoden tauon jälkeen ! En aikaisemmin valmennuksesta ehtinyt kirjoittamaan, joten nyt sitten saatte kunnon päivityksen. Aluksi laitan heti teille hienon (mittasuhteilta täysin pilalla olevan..) pohjan missä vähän näkyy päivän tehtäviä :) Maneesissa olevat esteet olivat siis näin Tietenkin odotin jännityksellä koko valmennusta, Lurpan kanssa hypätty vain pientä ristikkoa sairasloman jälkeen. Valmennuksessa meidän kanssa oli Iida Mollalla. Aloitettiin ihan normaalilla alkuverryttelyllä, ensin ravia molempiin suuntiin ja sitten vähän laukkaa ja kavaletin yli. Lurppa oli ravissa TOSI hieno, kuulolla ja kaikkea, ja olin ihan varma et se arkoo jalkojaan. Olen vainoharhainen, myönnän! :D Mutta sitten kun nostettiin laukka, herra päätti koko painolla laittaa hanttiin ja siinä sitten olikin pitelemistä. Kavaletin ylityskin oli jo ihan tuskaa kun sai kokoajan olla säätämässä ja lyhentämässä...

Tosiaan tänään sitten oli Piken kouluvalmennus, mihin kovasti yritin henkisesti valmistautua. Valmennuksessa (siis ihan kunnon kouluvalmennuksessa, missä keskitytään ratsastamiseen!) olen viimeksi ollut 7 kuukautta sitten, joten tosiaan, jännitti TODELLA paljon! :D Ja tietenkin Lurppa kiukutteli jo kotona kuntoonlaittaessa, joten odotin valmennuksen olevan totaali katastroofi.. Mutta niin, miten taas kävikään. Aloitettiin sitten ihan verkkailemalla ravissa, suunnanvaihtoja, voltteja, ympyröitä, siirtymisiä jne. Itse jännitin niin että olkapäät alkoi särkeä, jälleen ongelmani vasen käsi tuppasi jäämään  kiinni ja nyt, ennen kaikkea, istuin jopa aavistuksen vinossa vasemmalta. Siinä sitten korjailin kovasti ongelmia, mutta Lurppa tuntui kyllä järjettömän hyvälle. Ravin jälkeen vielä laukassa hieman verryttelyä, siirtymisiä ja ympyröitä. Lurppa oli jotenkin todella kivan, rennon ja innokkaan oloinen, mikä hieman sai oloni helpommaksi ja uskalsin rentoua.  Sitten oli vielä Piken...

Tosiaan kun en kesän kisoista hirveästi kirjoitellut, laitetaan sitten tähän hieman kuvakollaasia kaikista kisoista mistä kuvia saatiin ja missä käytiin, alkaen ihan kesäkuusta ;) Enjoy! (tässä nyt ei ole vielä kaikki, lisäilen vielä vähän loppukauden kisoja :)) Alue-estekilpailut 27.6, Lurppa (100 cm) & Molla (90 cm). Lurpan kanssa tippui kaksi estettä, samoin Mollan kanssa, tyytyväinen olin kuitenkin molempiin :) Tähän vielä selvennykseksi että näiden jälkeen Lurppa vietiin klinikalle koska oli hieman ep rad an jälkeen, mutta meni kuitenkin ohi n. kolmen askeleen jälkeen. Kuvista kiitos Jenny Tiainen, Jenny K. ja Krista-Maria Uusitalo! Seuraavaksi suuntasimme Suomenpienhevosten kenttämestaruuksiin Niinisaloon Molla n kanssa. Kuvia tuli paljon, tässä vain pari kuvaa ;) Ja luokkana siis Harraste, joka oli avoin vain suomenpienhevosille. Heh, en kyllä sanoisi että meni mitenkään hyvin viime vuoteen verraten (viime vuonna 2. sija). Nyt koulu meni ihan plöts, esteet puhtaasti, mutta v...

Tosiaankin oli vihdoin aika kamppailla seuramestaruuksissa. Itse lähdettiin isommalla porukalla (taino..), hevosia kolme ja ratsastajia neljä. Startteja tehtiin yhteensä seitsemän! Eli koko osallistumispoppoo: Kouluratsastus Äiti & Lepa - Perusmerkki Kata & Lurppa - C-merkki Pilvi & Molla - Helppo C:2 - minimestaruusluokka Minä & Lurppa - Helppo B:O - seuramestaruusluokka Esteratsastus Pilvi & Molla - 50/60 cm - minimestaruusluokka Kata & Molla - 75/85 cm - seuramestaruusluokka Minä & Lepa - 75/85 cm - seuramestaruusluokka Ja niin. Muiten suorituksia en nyt jaksa sen tarkemmin lähteä puimaan, mutta sillain pintapuolisesti voin jotain sanoa. Äiti & Lepa meni miten meni, hevonen oli ihan paniikissa ja paineli vaan ympäri maneesia :') Katalla ja Lurpalla meni hyvin ja oli sitten luokassa 2. sijalla. Pilvillä ja Mollalla tasaisesti, muttei kuitenkaan kummemmin. Ja sitten minä ja Lurppa! Lurppa oli verkassa tooosi kiva, aluks kun mentiin maneesiin se päät...