Siirry pääsisältöön

Päivityksiä ja tilannekatsauksia

Tosiaankin SUURET pahoittelut on totaallisesti jäänyt kirjoittamatta tänne. Nyt kuitenkin sitten päätin hieman päivitellä ja kertoa miten nyt sitten tuolta kesäkuun alusta tänne ollaan päädytty. :)

Lurppa jäikin miltein heti viime postauksen jälkeen sairastelemaan. Ikävä kyllä herran jalat olivat hieman huonossa kuosissa, molemmista etujaloista oli hankositeessä pieniä repeämiä tai kulumia vai mitä olikaan. Kuitenkin, klinikalla käytiin ja lepoa tarjottiin hoidoksi. Kuukauden verran sitten hevonen vain oli laitumella, kunnes kuultiin prp-hoidosta (veriplasma) ja vietiin Forssan Liukolle hoitoon. Niinpä molempiin jalkoihin vähän veriplasmaa, 10 päivää karsina / tarhalepoo ja sitten pikkuhiljaa aletaan liikuttaan. 2 kk päästä oli kontrolli ja pelkkää positiivista palautetta tuli. Siispä sitten alettiin taas nostaan kuntoo ja nyt Lurppa sit liikkuukin muuten normaalisti, muttei vielä hypätä ennen viimeistä kontrollikäyntiä (pian senkin aika on ;)) :)

Sitten lisää muutoksen tuulia :) Kun Lurppa jäi lomailemaan, hetken kisasin pelkästään Mollalla, kunnes päätin että perhana, haluan jonkun millä kisata myös isompia luokkia. Ehkä siihen tarkoitukseen oli virhe ottaa Lepa (Hessin Lempi), joka tuli siis sitten projektiksi meille. Pikku hiljaa Piken kanssa siitä hyvä tulee, nyt neiti on Piken tehotreenissä että saadaan asiat järjestykseen :) Lepa on siis 6-v sh-t, jolta vauhtia löytyy sitten ainakin. Ylläpidossa ainakin vuoden verran, kenttäpuolelle potentiaalia PALJON, joten pikkuhiljaa hyvä tulee :)

Molla menee kanssa kokoajan. Sekä Iida että Pilvi kisaa sillä (Pilvi 50-70 cm ja Iida 70-> ja koulu & kenttää). Nyt Iidalla ja Mollalla onkin kova harjottelu ens vuoden pikkusuokki mestaruuksiin, joten katsotaas nyt miten menee ;)

Muutama hassu kuva vielä tähän lopuks päivää piristämään, kaikista kolmesta heposesta :)


Lurppa sairaslomalla

Lepa Piken tehotreenissä ja Minä Lepalla seurakisoissa Hämeenlinnassa


Molla & Iida seurakoulukisoissa Somerolla, estekisoissa Minä & Molla kuninkaallisissa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov