Siirry pääsisältöön

Seuramestaruudet 2010

Tosiaankin oli vihdoin aika kamppailla seuramestaruuksissa. Itse lähdettiin isommalla porukalla (taino..), hevosia kolme ja ratsastajia neljä. Startteja tehtiin yhteensä seitsemän! Eli koko osallistumispoppoo:
  • Kouluratsastus
  • Äiti & Lepa - Perusmerkki
  • Kata & Lurppa - C-merkki
  • Pilvi & Molla - Helppo C:2 - minimestaruusluokka
  • Minä & Lurppa - Helppo B:O - seuramestaruusluokka
  • Esteratsastus
  • Pilvi & Molla - 50/60 cm - minimestaruusluokka
  • Kata & Molla - 75/85 cm - seuramestaruusluokka
  • Minä & Lepa - 75/85 cm - seuramestaruusluokka
Ja niin. Muiten suorituksia en nyt jaksa sen tarkemmin lähteä puimaan, mutta sillain pintapuolisesti voin jotain sanoa. Äiti & Lepa meni miten meni, hevonen oli ihan paniikissa ja paineli vaan ympäri maneesia :') Katalla ja Lurpalla meni hyvin ja oli sitten luokassa 2. sijalla. Pilvillä ja Mollalla tasaisesti, muttei kuitenkaan kummemmin. Ja sitten minä ja Lurppa! Lurppa oli verkassa tooosi kiva, aluks kun mentiin maneesiin se päätti hieman esitellä rodeotaitojaan, mutta sen jälkeen se oli taas tosi rauhallinen, mut kuitenkin oikealla tavalla energinen :) Verkka aikaa oli tosi vähän ja en kunnolla ehtinyt laukkaan edes toiseen suuntaan, mikä vaikutti paljon itse rataan. Lähettiin luokassa ekana ja alle 15 minuutin verkka oli kyllä aivan turhan lyhyt, vaikka itse myös pihallakin verkkasin minkä pystyin.

Ja niinhän se rata meni. Heti kun kaikki muut hevoset poistu maneesista, Lurppa jännitty. Sain siihen vähän jotain järkee, mutta silti se tuppas olemaan hirveen kiireinen. Pätkittäin oli ihan hyviä paloja, mut sit välillä oli kiire ja sit ratsastajakin teki pari mokaa.. Ja rikkoja tuli kaksi, toinen keskikäynnissä (pieni tasapainomenetys) ja toinen keskilaukassa kun herra päätti vaihtaa laukan :D Mutta muuten meni ihan kohtalainen hyvin ja lopulta sitten oltiin 2. sijalla! Ja vielä M. Törnroth kehuikin meitin Lurppaa! Oli mukava saada paljon positiivista palautetta :) Ja samalla sitten oltiin seuramestaruuden kakkosia, mukaan saatiin siis pokaali ja hieno sininen ruusuke!

Esteluokat mentiin toki myös, muttei Lurpalla (vielä ei olla vikaa kontrollia käyty ;)). Itse menin 75 cm Lepalla, Kata meni Mollalla 75 cm ja Pilvi Mollalla 50 cm. Pilvi meni todella hienosti ja lopulta voittivat sitten koko luokan ja olivat vuoden 2010 minimestareita esteillä! Katalla ja Mollalla tuli harmittava pudotus uusinnassa, kun Mollan tasapaino horjahti juuri ennen sarjan ekaa ja tuli vähän huono sisään hyppy, korjasi kuitenkin hyvin sarjan beelle. Ja noh.. Lepan kanssa mentiin kyllä kovaa ainakin jos ei muuta :'D Tamma meinaan tuppasi olemaan turhan vauhdikas, vaikka nätisti oikeastaan hyppäsikin. Lepalla lopulta toinen sija ja seuramestaruuden kakkonen. Tästä myös hieno pokaali ja sininen ruusuke!

Oikein kiva päivä oli kyllä kaiken kaikkiaan, ruusukkeita tuli 4 kappaletta ja pokaaleita 3! Hyvin hevoset käyttäytyi kisoissa, Lepan kanssa oli hieman ongelmia kun alkoi pomppimaan pystyyn autossa ja oli jäänyt sitten lopulta etuhihnan (sellainen paaaksu kuljetushommeli mihin se hevonen laitetaan kiinni) päälle niin että se hihna meni sen vasemman etujalan kautta. Onneksi huomattiin se heti ja siinä hihnassa oli paniikkilukko ni ei sattunut sitten mitään pahempaa :)

Mutta näin tällä kertaa, toivottavasti pian Lurppakin pääsee estekentille ja valmennukseen, peukut pystyyn ;) Kuvia ja videoita laitan jossain vaiheessa, kunhan niitä saan Pilviltä :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov