Siirry pääsisältöön

Piken Estevalmennus + muita kuulumisia

Jännityksellä odotin perjantaita, sillä silloin oli meidän ensimmäinen estevalmennus, yli puolen vuoden tauon jälkeen! En aikaisemmin valmennuksesta ehtinyt kirjoittamaan, joten nyt sitten saatte kunnon päivityksen. Aluksi laitan heti teille hienon (mittasuhteilta täysin pilalla olevan..) pohjan missä vähän näkyy päivän tehtäviä :)

Maneesissa olevat esteet olivat siis näin

Tietenkin odotin jännityksellä koko valmennusta, Lurpan kanssa hypätty vain pientä ristikkoa sairasloman jälkeen. Valmennuksessa meidän kanssa oli Iida Mollalla. Aloitettiin ihan normaalilla alkuverryttelyllä, ensin ravia molempiin suuntiin ja sitten vähän laukkaa ja kavaletin yli. Lurppa oli ravissa TOSI hieno, kuulolla ja kaikkea, ja olin ihan varma et se arkoo jalkojaan. Olen vainoharhainen, myönnän! :D Mutta sitten kun nostettiin laukka, herra päätti koko painolla laittaa hanttiin ja siinä sitten olikin pitelemistä. Kavaletin ylityskin oli jo ihan tuskaa kun sai kokoajan olla säätämässä ja lyhentämässä, Lurppa olisi halunnut vain kaahottaa kahta tuhatta eteenpäin. Pike naureskeli mulle, juur ennen laukkaa sanoin et tää on laiska :D Mutta kunnialla kuitenkin selvitettiin kavaletit, vaikka kyllä siinä (pakko myöntää) itselle tuli hiki!

Kavalettien jälkeen oli pienen lyhyen hetken hengähdys ja samalla vaihdoin nahkasaappaat talvisaappaisiin, maneesi oli sen verta kylmä kuitenkin. Sitten alettiin hyppäämään jumppasarjaa, jossa siis oli kuvan mukaan puomi-ristikko-askel-ristikko-kaksi askelta-ristikko tässä vaiheessa. Myöhemmin viimeinen oli okserina. Jännitin ihan hirveästi ja Lurppa oli ihan intona! Hyvin se hyppäsi ja odotti kuitenkin vaikka olikin hieman täpinöissään hyppäämisestä. Pari kertaa tultiin vielä pelkkä jumppasarja ristikoilla, sitten kerran jumppasarja okserilla. Sen jälkeen jumppasarja ja yksinäinen pysty. Jumppasarja meni aina Lurpan kanssa hyvin, mutta sitten kun lähdettiin yksittäisille esteille, herra päätti vain mennä ja olla kuuntelematta. Kolmas kerta hypättiin jumppasarja, pysty ja yksinäinen okseri sarjan välissä (niin siis että kierretttiin tuo linjan viimeinen pysty ja tultiin sarjan välistä, tiedättehän?). Ja sillon tuli sellainen pomppu mitä pelkäsin. Muutaman kerran Lurppa oli lähtenyt tuhottoman kaukaa, mutta tällä kertaa koko maneesi kohahti, jos niin voi sanoa, kun herra päätti hypätä 2 metriä ennen aikojaan okserin. Kiitin onnea että oltiin pienillä esteillä. Siinä vaiheessa olin ihan varma että vähintäänkin jänteet poksahtaa uudestaan, mutta ei herra ainakaan valittanut mitenkään, jatkoi vaan innoissaan matkaa..

Sitten jätettiinkin jo jumppasarja pois ja tultiin yksittäiset (pysty, okseri) ja sitten linja, mikä koostui kahdesta pystystä päissä ja keskellä oli okseri. Lurppa oli melko innokas aina kun tultiin, ensimmäisellä kerralla malttoi hyvin, mutta muilla kerroilla hieman tuli juureen kun intoili. Viimeiseksi hypättiin ratana yksittäiset, linja ja sarja. Lurppa meni tosi hyvin, vaikka vauhtia tuppasi välillä olemaan liikaa. Kuskilla oli hieman ongelmia, mitkä laitan täysin sen piikkiin etten herralla ole yli puoleen vuoteen päässyt pomppimaan. Että siihen nähden erittäin hyvä suoritus!

Sitten jännitettiinkin lauantaina että turpooko jalat vai ei. Lauantaina oli ihana yllätys, jalat oli täysin kuivat ja normaalit!! Olin haljeta onnesta, ehkä vielä Lurppa tosiaan paranee tästä :) Sitten pikkukisatkin tuossa keskiviikkona, niinpä ollaan Lurpan kanssa menossa sinne 70 senttiä pomppimaan! Iida menee Mollan kanssa 70 cm ja 90 cm mahdollisesti, katsotaas nyt!

Tänään sitten käytiin hieman kentällä vääntämässä koulua, oli todella paljon lunta! Lurppa oli ihan puhveli ja ei oikein mennyt niinkuin toivoin. Mutta huomenna sitten toivottavasti herra on hyvin kuulolla kun tänään pääsi kuitenkin energiaansa purkamaan! Huomenna otan kameran kisoihin, toivottavasti saadaan kuvia otettua :) Joten huomisiin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov