Siirry pääsisältöön

Pitkä maastolenkki & stunthommissa

Tosiaan, tästä blogista näyttää pikkuhiljaa tulevan ihan tälläinen blogi, missä sitten samalla kerron kaikenlaista mitä olen hevosten kanssa touhuillut, ja siinä ohella valmennuksista. Mutta kun taas tänään mentiin niin hienosti kaikkialla niin pakkohan on kertoa! :)

Tänään siis mentiin heti aamusta maastoon Iidan ja Mollan kanssa. Itse siis menin Lurpalla. Mentiin oikein pitkä ja reipas lenkki, yhteensä tuli siinä mentyä kaksi tuntia! Ja oli todella ihanaa, paljon lunta ja suoria, missä sitten treenattiin laukkaa enempikin. Molemmat hevoset oli yli kivoja, tuli oikein hyvä fiilis heti aamusta, vaikka itse hieman kipeän oloinen olinkin. Kertaalleen herra Lurppa vain meinasi peruuttaa ojaan kun oli suunnasta eri mieltä, muuten mentiin erinomaisen hienosti koko lenkki ja ei edes Lurppa ollu vahva tällä kertaa :)

Vanha kuva, mutta söpö niin oli pakko laittaa!

Heti melkein kun olimme Lurpan ja Mollan kanssa tulleet maastosta, lähdimme äidin kaverille johon olin luvannut mennä katsomaan muutamaa nuorta tapausta. Onneksi kuitenkin ennen sitä ehdittiin Iidan kanssa hörppäsemään hieman kuumaa kaakaota niin palasi vähän tuntokin sormiin ;) Sitten tosiaan matkattiin Tammelaan, missä Ride oli odottamassa. Tarkoitus oli mennä kaikilla kolmella nuorukaisella. Päätettiin aloittaa helpoimmasta, joten otettiin ensin Perttu-herra, mitä Ride aluksi juoksutti ja otin siinä sitten muutaman kuvasen, äiti kun lupasi kuvata kun menen selkään.

Millway's Polbera -07

Tosiaan kyseessä on siis neljä vuotiaat tapaukset, Asseria lukuunottamatta joka on viisi. Perttu meni kivasti liinassa, pieniä pukkeja ja muuta tuli, mutta ei mitään kummallisuuksia. Sitten vain rohkeasti menin selkään ja ei ollut mitään ihmeellistä. Aluksi mentiin hetki liinassa ja Perttu hieman kummasteli onko siellä selässä joku. Mutta sitten pikku hiljaa poitsu hieman rauhoittui ja meni nätisti. Sitten uskalsinkin ottaa liinan pois ja ratsastelin hetken ilman liinaa. Eipä siinä paljoa mitään tehty, kuitenkin Pertulla on vasta tosi vähän ratsastettu. Ravia ja laukkaa, muutama siirtyminen ja siinä se. Hieno poika oli, olin (jälleen kerran) ihan myyty tähän herraan!

Perttu ja minä, aluksi liinan päässä
Hieno perttupoika! ja ratsastaja könöttää, pahoittelut

Hieman jännitti, mutta pikkuhiljaa päästiin yhteisymmärrykseen :)

Pertun kanssa siis ei ilmennyt mitään ongelmia ja tykästyin ruunaan hirvittävästi! Kokoa herralla on kuitenkin noin 170 senttiä, eli ihan mikään pieni eläin ei ole kyseessä :) Seuraavaksi otettiin käsittelyyn Rosso, joka on vielä Perttuakin korkeampi, varmaan 175 senttinen mammutti (ja kun mietitään että ikää on tosiaan vain se neljä vuotta..). Hieman säpäkämpi tapaus, jonka kanssa sitten loppupeleissä ei päästy selkään asti. Juoksuttaessa meni vielä kivasti, mutta pelkäsi hirvittävästi selkään menoa ja alkoi ihan kukkoilemaan. Pari kertaa olin ihan hilkulla päästä selkään, mutta aloitti kyllä sellaisen rodeon että lopulta siltä tipahdin kun en ehtinyt kunnolla satulaan. Sovittiin sitten Riden kanssa, että sovitaan ratsuttajan kanssa siitä kun se ottaa Rosson niin menen sitten sinne ja käyn siellä samalla selässä niin tottuu minuunkin. Asseri sitten päätettiin jättää välistä, Ritu oli sitä mieltä että oli minua jo telottu tarpeeksi :D

Millway's Rosec -07

Sitten meille olikin ruokatarjoilu ja sen jälkeen vielä kotiin hoitaan omat hevoset. Piken kouluvalmennuskin oli tuossa perjantaina, mutta se meni kyllä melkoisen penkin alle kun Lurpalla tuppasi tuota puhvelivaihetta taas olemaan. Mutta eiköhän se siitä, ensiviikolla sitten koulukisoihin ;) Ja jospa noita nuoriakin kävisi ensi viikolla vielä katsomassa, katsotaan katsotaan :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov