Se tunne kun tietää olevansa paska ratsastaja

Kaunistelematta. Ihan tosi, mikä on kun ei osaa! Olen aina, aina, AINA, haaveillut osaavani ratsastaa ja oppia. Olen myös hyvin motivoitunut ja yleensä nöyrä, kunnioitan valmentajaa. Mutta ei, tänään KAIKKI oli ihan jotain muuta kun sitä mitä toivoin. Pääsin pitkästä aikaa kouluvalmennukseen, kun olin aamulla töissä ja näin Piken. Siinä sitten harmittelin kun en ollut ehtinyt kysyä valmennusta, mutta Pike toivotti meidät tervetulleeksi. No, ei olisi ehkä ikinä pitänyt avata suuta.

Meitä oli valmennuksessa tänään paljon, jopa viisi ratsukkoa, vaikka yleensä koulutunnit pyritään pitämään max 3. Tietty itsepähän tungin sinne.. Kaikki meni alusta asti pieleen. En osannut istua, kädet valui suoraksi, jalat heilui, hevonen hermoili.. Kun aloitettiin valmennus, sain luvan mennä ilman jalustimia. Noh, ehkä oli sitten väärä valinta. Ravit ihan ookoo, istunta paska, pää kallistui, kädet valui, jäi käsi jumittamaan.. Laukassa satula valui vaikka olin hevosen kuristanut vyöhön, olin ihan kasassa kyljistä, otimme tappelua koska kiskoin ohjista..

Hermostuin ja kaikki meni enemmän pieleen ja harmitushan siinä tuli. Ja vielä kun tietää että seuraavat neljä viikkoa tiistaisin kiinni eikä pääse valmennukseen. Olen NIIN kyllästynyt, kun en vain osaa.. huoh. Pike jo sanoi että paranee hakeutua jonkun muun silmien alle, että pääsee kehittymään, nojaa. Haluan mennä tosissani kouluvalmennukseen, mutta se on ainoa päivä töissä kun on mahdollista olla, muutenkin kun tippunut 20 tuntia / työviikko, en vaan voi enää ottaa vähempää..

Kyllä, erittäin angstinen postaus, joskus vaan pistää kyrsimään..