Erikoispostaus 15: Mitä minä teen työkseni?

Really? 

Mitä minä teen työkseni?

Olen tällä hetkellä töissä Auramaa Forssassa autonkuljettajana. Virallisesti olen ammatiltani yhdistelmäajoneuvonkuljettaja ja toimitan tällä hetkellä jakeluauton tehtäviä. En tiedä jatkuuko työni firmassa vielä syksyllä, mutta sen tiedän että tulen alalla olemaan - joko tässä tai eri firmassa.

Autonkuljettajan homma työnä on palkitsevaa. Pidän siitä kun maisema vaihtuu - vaikka itse olenkin jakotykin kuljettaja ja pääsääntöisesti pyörin akselilla Forssa - ja päivät ovat aina erilaisia. Ajaminen itsenään on pieni osa työtä. Suurimman osan ajasta olemme asiakaspalvelijoita ja toimistotyöntekijöitä. Pitää hallita nk. kapulan käyttö, täyttää rahtikirjat, lastata ja purkaa autot, viedä paketit ja lavat asiakkaille, soittaa tarvittaessa ja ennen kaikkea olla aina iloinen ja asiallinen. Joka aamu tai ilta pitää itselleen muistuttaa - tai no ei minun tarvitse - että olen asiakaspalvelija ja yrityksen valttikortti.

Ajokkina minulla toimii yleensä kuorma-auto, mutta joskus pitää perään ottaa kärry ja sitten onkin jo kunnon yhdistelmä perässä. Olen vielä untuvikko alalla ja harjoittelen vasta, joten varsinkin kärry perässä peruuttaminen ei ole mitään lasten leikkiä. Olen sen hurjat kolme kertaa vasta peruuttanut laituriin, mutta aina sen olen siihen loppupeleissä omin nokkineni saanut. Aikaa on ehkä vierähtänyt tovi, mutta aina se on laiturissa ollut moitteettomasti. Työssä tarvitsee käyttää myös paljon muita apuvälineitä, mistä tärkein on varmasti pumppukärryt. Lisäksi käytän paljon "sähköpässiä" ja trukkia, kuorman sitomiseen taas asianmukaisia kuormaliinoja.

pinna kireällä ja ajopiirturi huusi taukoa. Niinpä jäi kosla vinoon ja viivojen yli, mutta eipä se ketään haitannut!

Miksi juuri tämä ala?

Vuonna 2010 äitini ajoi rekkakortin isäpuolen innoittamana. Itse sain ajokortin samaisena vuonna ja sain kesätöitä läheiseltä firmalta. Toimenkuvaan kuului jakaa leipää pakettiautolla ja toisinaan olin äidin mukana kuorma-autolla. Kipinähän ajamiseen syttyi ja pian jo olin koulussa logistiikka puolella. Minulla kävi niin että nälkä kasvoi syödessä: mitä isompaa autoa pääsi ajamaan, sen hauskempaa homma oli! 

Innoittajia olivat takuulla siis äitini lisäksi isäpuoli ja velipuoli. Olen siitä kiitollinen että minulla on ainakin kaksi ihmistä jolle voin koska vain soittaa jos minulle iskee ongelma. Tänäänkin olin hieman hukassa kun jouduin ajamaan Turun terminaalille ja siellä on laitureita 80 kappaletta! Onneksi velipuoli oli todella ihana ja auttoi niin lastaamaan kuin näyttämään paikkoja ja näin ollen selvisin hyvissä ajoin kotiin ja ilman ongelmia.

Fiilikset tällä hetkellä?

Nautin työstä. Työkaverini ovat pääsääntöisesti todella mukavia ja kannustavia. Tietenkin miesvaltaisella alalla on aina epäilijöitä ja sovinisteja, mutta yleensä olemalla vain itse määrätietoinen ja ohittamalla väheksyvät kommentit täällä kyllä pärjää. Kyllähän sitä saa vähän väliä kuulla vihjailuja ja nahjailuja, mutta ei tarvitse kuin hieman osata näpäyttää takaisin niin alkaa arvostus nousemaan. Pitää siis olla hieman huumoria ja tilannetajua sekä ennen kaikkea pitää olla hieman äijä. (toimituksen huomio: eikä se tarkoita siis mitään pieru-paska-juttuja - ai ei vai? -, vaan tarkoitan että pitää pystyä näkemään asiat heidän kannaltaan!)

Fyysisesti kuin henkisestikin työ on raskasta. Päivät ovat helposti pitkiä ja aina ei ole käytössä sähkökäyttöisiä apuvälineitä, vaan pitää kiskoa lavat ja häkit käsin. Pidän kuitenkin kaikesta ruumiillisesta työstä ja tämäkään ei ole poikkeus: ei minua haittaa se että tulee hiki, silloin tietää tehneensä jotain! Kuitenkin kaiken tämän aherruksen ohella yleensä tapaa paljon uusia ihmisiä ja sosiaalinen verkosto kasvaa. Miten sitä paremmin sanomaan, nautin kovasti tästä työstä ja toivon pystyväni tekemään sitä vielä pitkään!

Siinä sitä mennään, kohti Hämeenlinnaa kärryn kanssa!

Miksi kerron tämän teille?

Moni varmaan ihmettelee miksi avaudun työstäni tänne. No, oikeastaan olen niin onnellinen tällä hetkellä kun teen itselleni mieluisaa työtä, että halusin jakaa sen kanssanne. Lisäksi haluan kannustaa kaikkia naisihmisiä alalle! Tämä ei ole vaikeaa, tarvitaan vain hieman habaa ja asennetta niin kyllä täällä miesten keskellä pärjää. Eivät ne pure tai jos purevat niin ei muuta kun samalla mitalla takaisin ;)

Toinen miksi kerron tämän, on se mitä olen pohtinut noita pitkiä päiviä tehdessäni. Työ haittaa harrastusta -termihän se. Pitkät päivät, epäsäännölliset työajat veroittavat todella paljon treenaamista. Haluan kuitenkin molemmat, joten pistän asian toimimaan, mutta se tarkoittaa välillä hiljaisempaa blogin puolella. Tietenkin pyrin aina päivittelemään teille kuulumisia, mutta aina se ei onnistu, sillä joskus on nukuttavakin! Onhan sitä tullut mietittyä mitä elämältään haluaa ja pitääkö toinen - työ tai harrastus - jättää, mutta tällä hetkellä en ole luovuttamassa. Minä teen ja pystyn siihen!

Lukijat: mitä mieltä olitte hieman erilaisesta postauksesta? 

Itsellä oli paljon ideaa postausta miettiessäni, mutta harmi kun en enää kirjoittaessa muistanut niitä..

PS. Huomenna tapahtuu jotain jännittävää, arvaako joku mitä?!

vinkki: ei liity postaukseen mitenkään!