Siirry pääsisältöön

Se Yksi ja Ainoa

ainutkertainen 


Sain tänään Pilvin tulemaan kuvaamaan kun tuuppailin Pyryllä hieman. En tänäänkään tehnyt mitään erikoista, halusin vain hakea hyvää fiilistä ja saada ihan pienet perusjutut kuten siirtymiset onnistumaan tasaisesti. Puskutettiin puolituntia menemään perusjuttuja. Se mihin yritin keskittyä oli oma istunta. Itsellä on yli liikkuva selkäranka ja lantioni jää hieman väärin jo normaalisti seistessä, joten yritin keskittyä erityisesti siihen että istuisin edes hieman suoremmassa ja käyttäisin syviä vatsalihaksia (= joka tukee yliliikkuvaa rankaa paremmin kuin mikään). Lisäksi yritin keskittyä siihen etten vain purista sisäreidellä, vaan jalka olisi rentona alhaalla.

Ja voin sanoa olevani hieman ylpeä itsestäni, sillä pystyin jo ravissa yllättävän hyvin istumaan tasaisesti ja puristamatta. Laukassa on vielä hieman hakemista, sillä Pyryn laukka ei tällä hetkellä ole vielä niin tasapainoista ja itse vasta haen sitä fiilistä. Kuulostaa varmaan hassulta, mutta ratsastus on minulle juuri tälläistä: joskus kaikki menee tosi hyvin, toisinaan tuntuu että on unohtanut sen pienenkin tutun jutun. En sano että nytkään istuntani tai ratsastukseni olisi täydellistä, mutta tänään se tuntui siltä että on taas joku pieni tuntuma ja suunta mitä kohti mennä. Ja hevosestakin huomasi että se teki mielellään ja olikin koko ratsastuksen ajan todella mukavan tuntuinen ja pehmeä!



 

Kävellessä kotiin päin mietin ratsastusta. En taaskaan tehnyt mitään erikoista, vähemmän vielä kun yleensä. Tarvitsen niin paljon kouluvalmentajaa ettei rajaa. Ratsastaessa sileällä ratsastan kyllä aina avut läpi: Hevonen on rento ja pehmeä, kulkee jalasta eteen ja kulkee läpi selän. Mutta siihen se yleensä jääkin, en tee enempää, en temppuja enkä mitään vaikeampia asioita. Miksikö? Sen takia, koska pelkään sitä tilannetta mikä on edessä. Jos tiedän jonkun asian olevan vaikeampi, jätän sen tekemättä sillä pelkään että tilanteesta tulee taistelua. Sen takia tarvitsisin vielä paljon kouluvalmennuksia juuri nyt. Pitäisi olla joku katsomassa että teen asiat varmasti oikein ja samalla ylittäisin ne rajat kerta toisensa jälkeen.

Pyry tarvitsee sitä haastetta ratsastaessa ja tällä hetkellä sileällä työskentely on ympyrällä pyörimistä ja siirtymisiä ilman suurempia haasteita. Ei siis ole huono että välillä pyöritään ja tehdään helppoja juttuja, tänääkin se oli oikein hyvä asia sillä hain vain hyvää fiilistä, mutta pidemmällä tähtäimellä se ei kehitä kumpaakaan mihinkään suuntaan. Eikä meidän kotisileällä tarvitsekään temppuja tehdä, mutta haluan haastetta ja siksi haluan kovasti kouluvalmennukseen. Pitäisi myös kerätä ne hermot kasaan ja jaksaa kotikentällä koittaa välillä vähän vaikeampia asioita ilman että heti pakenen tilanteesta..

Taidampa tästä mennä soittelemaan kouluvalmennusta! Heppa oli kyllä mahtava tänään ja oli hienoa kun Pilvi pääsi kuvaamaan, harvoin saan kotoa oikein mitään materiaalia :) Yhtä hyvällä fiiliksellä jatketaan viikon läpi ensi viikonlopun kisoihin!

Juuri se oikea alla tähtien 

Onko teillä jotain mitä vältätte viimeiseen asti?

Kommentit

  1. Kiva postaus! Ja kivoja kuvia :) Itse välttelen lääkäriin menemistä aina viimeiseen asti, en tykkää yhtään käydä lääkärissä!

    VastaaPoista
  2. Mäki oon huomannu et teen aina vaan sileällä pelkkiä normaaleja, helppoja asioita; siirtymisiä, ja ympyrällä menemistä, varmaa heppaa alkaa pikkuhiljaa jo ärsyttämään. Mut en mä uskalla tehä mitään erikoisempaa jos kumminki menee väärin, enkä osaa esim. väistöjä tai avoja nii hyvin, et tietäisin koska menee väärin ja koska oikein, alla oleva heppa kumminki osaa vaik mitä, ni ois mahollisuus tehä kaikkee hankalampaakin. Aina vaan yritän saada hepan rennoksi ja käyttämään selkää yms. ja se oliki sit siinä, tarttis ittekki alkaa tekee jotain hankalampaa, et ei aina ois sitä samaa tylsää juttua :<

    VastaaPoista
  3. mulla menee aina joku puoli tuntia - tunti että hepan saa liikkumaan oikein päin. Niin ei sen jälkeen enää jaksa alkaa mitään kikkailemaan. Mutta olin kyllä niin onnellinen viime valmennuksessa, kun heppa olikin nopeammin avuilla ja valkku laitto meidät tekemään asioita mitä ei normaalisti tuu tehtyä :)

    VastaaPoista
  4. Hieno Pyry <3 Paljon paljon tsemppiä Kunkkareihin, toivottavasti pääsen ihailemaan teidän menoa sunnuntaina! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jo on puolituhatta lukijaa - ARVONTA

500 lukijan ennakkoarvonta ja palkintona meillä on.. Katri Syvärisen "Syvemmälle satulaan" -kirja! Itse olen aikoinani lukenut kirjan ja nyt sain toisen haltuuni ja mitäs sille parempaa keksimään kuin arvonnan palkintoja ja jakamaan oivallusten ja mielenkiintoisten tekstien hurmosta! Arvontaan saavat osallistua kaikki , niin uudet kuin vanhat lukijat kuin tuntemattomammat haahuilijat. Halutessaan saa tietenkin mainostaa arvontaa myös omassa blogissaan niin saadaan paljon osallistujia mukaan! Arvonta suoritetaan netistä löytyvällä arvontakoneella puolueettomasti. Arvonta suoritetaan 22. Lokakuuta. Kaikki siis saavat osallistua, pienillä ehdoilla: Kommentoi seuraavat asiat tämän postauksen kommenttikenttään: nimesi / nimimerkkisi  toimiva sähköpostiosoitteesi Kirjoita kommenttiin myös yksi tai useampi positiivinen / hyvä asia blogista ja yksi tai useampi negatiivinen / huono asia blogissani Kerro mahdollinen oma blogisi Nyt ei muuta kuin ar...

Tervetuloa joukkoon "pieni" kirjava!

Alli tamman talliin saapuminen saattoi hämmästyttää yhtä jos toista.. Ja suoraan sanoen, en itsekkään olisi uskonut että olen kohta aivan oman hevosen omistaja, ilman puolikkuuksia. Eli kyllä, ostin omakseni,  tämän pienensuuren tamman. Mutta eihän ole mitään järkeä jos ei aloiteta aivan alusta, eli nyt luvassa jännittävä tarina siitä miten tähän ikinä päädyttiin ;) Minulla on kyllä aina kausia jolloin selailen myyntihevosia, ihan vain haaveillen. Kuitenkaan tällä kertaa en ollut etsimssä hevosta, vaan satuin vahingossa klikkaamaan itseni kaverin kaverin sivun kautta itseni tamman myyntisivulle. Enkä missään nimessä voinut olla ihastumatta, olin täysin myyty jo ensi näkemästä! Sanoin äidille puolivitsillä että löysin itselleni aivan täydellisen hepan. Äiti rakastaa - niinkuin minäkin - kaikkea erikoista ja meillä on aina hevosissa ollut jotain omalaatuista. Äiti oli aluksi todella skeptinen ja itsekin olin ihan eiei, en osta, kunhan katselen. Katselu meni kuitenkin...

Hiljainen hyväksyjä?

Postaksessa esiintyvät kuvat ovat kuvituskuvia ja tilannekuvia, niitä ei tule yhdistää täysin tekstiin. Takuulla jokainen on nähnyt kohua herättävän videon . Ja jokainen hevosista edes pikkiriikkisen ymmärtävä tietää että jokin raja on tässä ylitetty.  On turha olla mielestäni tekopyhä: kyllä minäkin olen joskus hevoselle hermostunut, olen sitä suusta nyppässyt, kannuksella potkaissut, karjaissut, joskus jopa läpsäissyt. Yleensä sen jälkeen poden pitkään huonoa omatuntoa, sillä se ei missään nimessä ole hyväksyttävää, se ei ole hevoselle oikeudenmukaista. Jos hevonen ei ymmärrä mitä siltä odotetaan ei siihen väkivalta auta. Vaikka minäkin olen polullani joskus sortunut, en silti pidä näkemästäni. Tähänkö on tultu? Koska kyseinen video on itsessään herättänyt paljon kohua ja keskustelua, en halua siihen perehtyä enempää. Useasta blogista kuin keskustelufoorumeistakin löytyy siitä tarpeeksi ja uskon että suurin osa on asian suhteen samaan mieltä. Se, mistä haluan puh...