Maneesihumputteluna maastoesteitä

niinhän siinä kävi että maastoesteitä koko halli täynnä..

Eli tälläkään kertaa ei saatu rakennettua meidän jumppatehtävää.. Haluan kuitenkin toteuttaa mun vision, eli vielä jossain vaiheessa mä pääsen tekemään tätä mun päässä pyörivää sairaan hyvää jumppaa! Ennen itse maneesikertausta, pieni avautuminen:

Mua todellakin ärsyttää kun tuntuu että aina kun saan jotain materiaalia (kuvia tai videoita) menee homma ihan penkin alle. Mä puhun täällä tyytyväisenä että "hitsi kun ollaan menty Pyryn kanssa sata tuhatta askelta eteen" ja sit kun päästään keskustaan hyvälle pohjalle kameran eteen ni on kun ei osattaisi mitään. Sama Allin kanssa, mutta hieman erilaisilla ongelmilla. Pointti tässä avautumisessa on siis se että miksi ihmeessä aina kun saan materiaalia kaikki menee vähintään huonosti?! Kuulostaa että yritän puolustella mun huonoa ratsastuskertaani ja kyllä, sitä teen..

Maneesilla oli tyhjää kun päästiin sinne, joten päästiin ihan vapaasti hyppäämään. Aloitin Pyryn kanssa. Ensin annoin sen kävellä hyvin, sitten tein käynnissä hieman siirtymisiä, puolipitkin ohjin ravia ja laukkaa ja sen jälkeen hyvällä fiiliksellä tuuppailua että sai asetuksia kuntoon. Ja taas mun tuuppailut meni niin harakoilla. Koska lopetin kokoajan kesken, pyysin jotain, kun ei heti toiminut, pyysin uudestaan mutta vähän huolimattomammin. Ja ainut reaktio mitä sain oli etujalkojen viuhtominen korkeammalle, heh.. Jälkiviisaus on ikävää, mutta olisi pitänyt vain ratsastaa se paremmin jalalla joustavan käden kanssa. Lopulta rämmittiin vähän kaikkea ympyrällä ja lopulta kuin oma pää ei enää jaksanut osaamattomuuttani päätin siirtyä maastoesteille. Koska ainakin jarrut ja kaasu sekä ohjaustehostin toimivat!

Hypyt aloitin tosiaan ihan tuollaisesta pienestä tukista. Tulin sitä ensin pari kertaa molemmista suunnista, sen jälkeen tein yhden "pikktukki - kapea" linjan, koff-in-sarjan ja kulma-kapea-risu linjan. Tämän jälkeen tulin kaikki maastoesteet mitä hallissa oli ratana ja aivan uskomaton heppa on kyllä! Mutkaton ja helppo ja voin sanoa olevani onnellinen kun näin loistava ja yhteistyöhaluinen kumppani minulla! Upea supermies..! Tasoltaan esteet olivat noin tutustumisluokkaa ja muutama satunnainen helpon luokan este oli joukossa. Ja mitä isompi tai vaikeampi este oli, sen hienommin herra sen hyppäsi, upea!

Olin niin tyytyväinen Pyryyn ja en voi muuta kun oikeasti vain kehuskella sitä. Se oli todella paljon kivempi hypätä kuin viimeksi maastoesteillä, vaikka se nytkin oli innoissaan, sillä oli selkeästi kaasu ja jarru ja se oli kokonaisuudessaan paljon levollisempi. Hallikenttäkisat: täältä tullaan!

Pyryn jälkeen alettiin laittamaan Allin kuntoon. Maneesiin tuli valmennus joten siirryttiin pikkupuolelle hetkeksi. Halusin ottaa ihan rauhassa, mutta tamma oli tosiaan erimieltä. 10 ensimmäisen minuutin jälkeen oltiin tässä tilanteessa:

Itseäni siitä syyttäminen, pyysin liian rajusti ja herkkä tamma hieman rennomman viikon jälkeen otti enemmän itseensä kuin oli tarkoitus. Nyt anonyymit muistaa vaan pitää shaibat suussaan, sillä ette tilanteesta tiedä mitään! Minulla oli testissä uudet polvipaikkaiset housut ja kun tamma sitten minut yllätti, valuin kirjaimellisesti satulan taakse mistä hyppäsin alas. Jalustimet takaisin satulaan, uudestaan selkään ja ei kun menoksi. Kun yritti uudestaan osasin ennakoida ja komensin voimakkaammin jalalla joka sai reaktiokseen pukkilaukkaa ympyrällä. Ei kun kiinni ja heti kun pukittelu loppui niin taas eteen.

Syytän edelleen itseäni, sillä olisi sitä pitänyt jo viikkoja sitten laskea ruokintaa kuin liikuntakin väheni. Maneesilla oli vain kaasu ilman jarrua ja ensimmäisen tukin jälkeen kirjaimellisesti törmättiin seinään. Sen jälkeen tammakin alkoi kuuntelemaan ja homma alkoi paremmin pelittämään. Alkuun kuitenkin vielä. Alussa oli vain kaasu ja se hirtti kokoajan kiinni keskiravin kohdalla. Ei ollut siis mitään tuntumaa enkä saanut sitä kunnolla jalalle. Laukassa tehtiin hieman vieteriä, eli ensin eteen ja sitten kiinni ja tämän tamma teki ihan hienosti, vain kerran protestoiden minun liian hätäistä pohjeapuani!

Alun haparoinnin jälkeen hyppääminenkin alkoi sujumaan ja lopuksi kuin menin pienen radan alkoi jo olemaan aika hyvän tuntuista. Alli selkeästi tykkää maastoesteitä ja on todella rohkea, sillä aluksi se puhisi hulluna vesimattoa (koff-in b-osa) mutta kun mentiin se radan pätkässä ei ollut mitään ongelmia. Tietenkin otettiin kunnon loikalla yli mutta ei siis edes harkinnut kieltämistä. Toisen kerran kun tultiin rata alkoi jo hevonenkin malttamaan ja siihen olikin hyvä lopettaa. Nyt hieman ruokaa vähemmän, liikuntaa enemmän ja kauhea kasa treeniä niin kohta, kohta!

Pilvi oli tosiaan kuvaamassa ja oli niin upeita kuvia niin paljon että toivottavasti ei tullut liikaa! Yritin valita vain parhaimpia, mutta moni hieno otos jäi silti näyttämättä.. Jossain vaiheessa sitten lisää! Molempiin hevosiin olen todella todella tyytyväinen ja tästä on taas tosi hienoa jatkaa eteenpäin, tammavammailusta välittämättä! :) Olen kyllä takuulla maailman onnekkain ihminen! Ja on niiin hienoa kun molemmat hevoset selvästi nauttivat maastoesteiden hyppäämisestä, kenttäkauden aloitusta odotellessa..