Sitten miettii että itseasiassa..

.. Kaikki onkin paremmin kuin hyvin!

Tämän kertainen postauksen otsikko tuli tänään taas todettua itsekseni. Muutaman rennomman päivän jälkeen käytiin pidemmillä maastolenkeillä ja tuli todella hyvä ja kiitollinen fiilis itselle. Sitä alkoi oikein miettimään että aina vain haluaa jotain enemmän ja lisää. Itse olen näistä meidän maastoista valitellut, kun keskustassa on paremmat maastot kun meillä. Onhan se niin, keskustassa on aivan uskomattomia kiipeilymaastoja, hiittirata, vaellusreittejä.. Lisäksi tietenkin usea maneesi ja useampia kenttä, maastoesteitä, derbykenttä, ravirata, peltoja, suoria, mäkiä, mutkia.. Mutta herranen aika minullakin on täällä asia hyvin! On pitkiä suoria, vähä autoisia teitä, kenttä lähellä, mäkiä, metsää, peltoa.. Aina vain haluaisi enemmän vaikka oikeasti on vaikka kuinka hienot mahdollisuudet jo tällä hetkellä. Tänään taas silmät aukesi siitä miten kivoja maastoja meilläkin on!

Mutta nyt siis itse postaukseen alku avautumisen jälkeen. Ensinnäkin kaivan itselleni kokoajan syvempää kuoppaa kun en ole kaikkiin aikaisempien postauksien kommentteihin vastannut. Nyt on ajanpuutteeseen turha turvautua, mutta avaudun siitä että minua ahdistaa tämä bloggerin bugittaminen! Hermot menee kokoajan kun vastaus hyppää omaksi kommentiksi, ei vastaukseksi. Muutaman kerran jälkeen omat vedet kiehuu jo korvista, joten olen nyt hieman jumissa tuon vastailemisen kanssa. Kuoppa kasvaa sitä mukaa mitä enemmän postauksia kirjoitan ennen kuin olen aikaisempiin kommentteihin vastannut. Parhaani yritän, eli kyllä se tästä taas yritän koota ajatukseni että kestän tätä bugiulua!

Torstaina ja perjantaina pakkasmittari huiteli yli 23 miinusasteessa ja hevoset joutuivat pienelle kävelykuurille. Ei sillä että lumitilanne olisi sen enempää parantunut, mutta eipä sitä kauheasti viittinyt edes hölkkäilyttää tuolla tuiskussa. Torstaina sitten kävin ihan maastakäsin heppojen kanssa maastossa ja perjantaina tehtiin vain hieman maastakäsin hommia sen verran mitä minun oma vaatetukseni antoi myöden ja hevoset jaksoivat kanssani pelleillä. Eli rentoa oli myös loppuviikon alku!

Tänään oli ihana herätä aamulla ja todeta että pihalla oli vain 10 astetta pakkasta! Hevoset pääsi heti aamusta pihalle ja itse lähdin viemään äitiä ja mammaa juna-asemalle Loimaalle. Takaisin kotiin päästyäni söin aamiaista ja joskus 12 aikaan kipittelin talliin. Koska pakkasta oli paljon vähemmän kuin aikaisemmin, tuntui että olisi voinut mennä shortseilla ja teepaidalla ulos! Ja varsinkin talliin kuin vihdoin saatiin sekä talliin että satulahuoneeseen lämmitys ja niissä oli plussaasteita! Kyllä sitä välillä osaa olla pienestä iloinen.

"tylsyyksissäni" tein teille kartalle reitit mitä menin tänään heppojen kanssa. Kartan minulle tarjosi Google Maps!

Ensin lähdin lenkille Allin kanssa. Allin lenkillä mentiin pääsääntöisesti käyntiä, mutta koska virtaa riitti ja myös paikoitellen oli tosi kivaa pohjaa, päästiin ottamaan myös muutama laukkapätkä ravin ohella! Allin lenkin aikana tosiaan tajusin miten kivat maastot meillä tosissaan on, metsässä oli leveät polut ja oli tosi kiva kun tamma oli niin rohkea koko matkan vaikka mentiin uusilla alueilla! Hieman muutamat lapset pelotti kun ne alkoi huutamaan ihan täysillä kun mentiin siitä ohi ja juoksi kohti. Onneksi kuitenkin päästiin nk. alta pois ennen kuin lapset pääsi ihan meidän luokse..

Puttejen kanssa lähdin sitten kun olin tullut Allin kanssa lenkiltä. Itse hyppäsin Pyryn selkään ja otin Mollan käsihevoseksi. Tätä ollaan harrastettu tavallaan yllättävän paljon ja onkin kätevää siitä että säästää hieman aikaa kun ei tarvitse lähteä kahta kertaa samalle lenkille. Tietenkin Mollalla oli suitset päässä ja itsellä Pyryn kanssa satula ja asianmukaiset varusteet. Puttejen lenkillä teinkin sitten ikävän havainnon, joka liittyi autoilijoihin. Koska meidän reitti kulti ensimmäiset kilometrit (= suurimman osan lenkistä) tiellä missä kulkee autoja (melko satunnaisesti, ei mikään vilkasliikenteinen tie yleensäkään), oli tietenkin odotettavissa että autoja tulee vastaan / takaa. Matkan aikana meidät kohtasi neljä autoa, joista vain puolet eli kaksi reagoi mitenkään hevosiin. 

Minusta tämä oli kyllä aika huolestuttavaa! Ensimmäinen auto tuli takaa, ei lisännyt vauhtia, muttei myöskään hidastanut, vaan meni sitä samaa nopeutta, eli noin 55 km/h ohi vaikka Pyry hieman tanttaroi ja vaikutti hermostuneelta. Seuraava auto tuli myös takaa, tämä kuitenkin hidasti hyvissä ajoin, katsoi kokoajan miten hevoset reagoivat, ajoi rauhassa ohi ja vasta kun oli päässyt meistä kauemmaksi kiihdytti sallittuun nopeuteen. Kolmas auto tuli vastaan ja näin jo pitkältä että sieltä tulee auto, oli siis todella hyvä näkyvyys (pitkä suorahko tie). Kuljettaja reagoi, mutta tosiaan vasta noin 50 metriä ennen hevosia lyömällä jarrun pohjaan. Onneksi hepat ei kovasti välittäneet tästä, vaan antoivat auton ajaa hiljalleen ohi. 

Neljäs auto oli sellainen mistä olisi voinut jopa syntyä vakava onnettomuus tai ainakin vaaratilanne. Onneksi tässä vaiheessa oltiin jo niin pitkällä lenkillä että Pyry että Molla olivat jo lopettaneet turhat pöllöilyt ja keskittyivät ihan rauhassa kävelyyn. Kuulin että auto on tulossa edestä ja otin hieman ohjia tuntumalle. Auto tuli mutkasta, kanttaen vastaan tulevien kaistalla, nopeutta arviolta 70 km/h. Mitään reaktiota ei tapahtunut hevosten takia, edes jalka ei noussut kaasulta - pikemminkin pysyi erittäin tiiviisti kaasulla - ja ajoi lisäksi niin läheltä että melkein oma polvi osui auton sivupeiliin. Siinä Pyry hieman puhisi muttei onneksi mihinkään sännännyt ja selvittiin säikähdyksellä. Kyllä teki hieman mieli näyttää kansainvälistä käsimerkkiä moiselle öykkärille! Loppumatka sujui onneksi tosi kivasti ja päästiin sopivasti päiväheiniksi takaisin tallille!

Huh, kylläpäs vahingossa tuo teksti venyi! Toivottavasti joku jaksaa lukea tälläisiä meidän maastohumputtelu postauksiakin :) Pakko vielä laittaa yksi pärstä kuva ja hehkuttaa miten hiukset on kasvanut! Jee, ehkä kesällä on jo pidemmät hiukset, kova on ainakin yritys!

Hiusten kasvattaminen on ehkä masentavinta ikinä! Musta niin tuntuu ettei ne ollenkaa kasva, mutta onneks oon nyt yrittänyt panostaa kaikenmaailman korjausaineisiin ja huomaan ehdottomasti ettei latvat oo yhtään niin huonossa kunnossa. Etuhiukset kyllä kasvaa parissa viikossa mutta ei muu tukka, tai ainakin siltä tuntuu! :D

Huomenna päästään taas vihdoista viimein maneesille, tosin jo hieman harmittaa kun tiedän että siellä on maastoesteitä ja minun suunnitelmissa ei nyt ole hypätä maastoesteitä vaan mulla on niiin täydellinen jumppatehtävä mitä haluun tehdä hevosten kanssa.. Saa nähdä jos siellä olisi sen verran tilaa että saan mun visioni toteutettua! Nyt kuitenkin pakko mennä jatkamaan hommia, huomenna sitten lisää, toivon mukaan! ;)