Arkea arkea

Niin se maailma vain edelleen pyörii..

Ihan ensimmäiseksi kiitos kaikille tsemppaavista kommenteista. Vastaan vielä kaikille erikseen, mutta olen todella otettu näin ihanista ja kannustavista kommenteista (tietenkin yksi negatiivinen angstkommenttikin piti mahtuia joukkoon, mutta en halua ajatella sitä) joten kiitos! ♥

Vaikka itse olenkin puolijalkainen, niin se elämä vain jatkuu. Maanantai koitti ja nyt on jo perjantai. Minulle luvattiin vain kivuliasta viikkoa ja olen varmaan todella onnekas, sillä tällä hetkellä en joudu edes kipulääkkeitä paljoa syömään. Ainut ongelma jalan kanssa on ettei se tunnu aivan normaalilta ja on jotenkin.. hidas. Kaikki liikkeet eivät ole vielä aivan normaalit ja kävelykin vähän ontuvaa, mutta ei, keppejä en enää käydä. Siis hurraa, pääsen ehkä sittenkin helpolla ja parin viikon sairaslomalla!

Pyry voi hyvin. Kaksi päivää se oli hieman jäykähkö, mutta nyt se on jo oma itsensä ja liikkuu todella hyvin ja ennen kaikkea innoissaan. Huomenna se pääsee hyppäämään kisoihin ihan miniluokkia, kun Janni menee sillä 60 cm ja 80 cm. Kyllä, näin pienet luokat, koska haluan että kaikki on sille naurettavan helppoa. Janni menee myös Mollalla 40 cm ja 60 cm, poni pääsee pitkästä aikaa kisoihin!

Allille olikin hieman hankalampi löytää tuuraajaa, sillä ei ole minulla ollessaan hypännyt kuin Roosa kerran pienen esteen alkuaikoina. Sen jälkeen se on parantunut ratsastettavuudeltaan hurjasti, mutta sen hyppy on niin voimakas, ettei sinne ihan kaikki uskalla kyytiin, vaikka kiltti se muuten onkin. Yritinkin saada minun prokenttäystäviäni hyppäämään lauantaina sillä pikku luokat tuonne samoihin seurakisoihin, mutta kaikilla oli valitettavasti menoa. 

Rohkeasti sain kuitenkin Kristiinalta yhteydenoton, että hän voisi ainakin yrittää. Sen verran olen nähnyt Kristiinan ratsastusta, että ei ollut ainakaan minun puolesta ongelmaa, jos vain tosiaan uskalsi koittaa hypätä. Kovasti varoittelin jo etukäteen ettei se ole mikään helppo ja kyllähän sieltä myönnettiin ettei uskoisi että se on niiin vaikea. Heh, hankala iso hyppy sillä on, mutta hurjan hienosti meni Kristiinan ja Allin estetreenit ratsastuskertojen määrään (kaksi kerta ennen hyppäämistä) nähden! Näillä eväillä Allikin pääsee kisoihin hyppäämään 60 cm ja 80 cm, jee! 

Hienoa että Allikin pääsee kisoihin eikä niitä jouduta tämän jalkaongelmani takia perumaan. Itsellä on kova hinku jo takaisin satulaan, mutta niin kauan kun en voi töitä tehdä, en pysty myöskään satulaan palata. Tai jos koitetaan saada ensin se jalka takaisin normaaliksi eikä tuollaiseksi ällöttäväksi hitaaksi lihaklimpiksi joka tottelee vasta 5 sekunnin päästä pyynnöstä.

Tänään pääsin ekaa kertaa kärryilemään, mutta en tiedä oliko sekään ihan hyvä ajatus. Molla oli niin täynnä virtaa että jouduin kokoajan jarruttamaan ja jalka alkoi särkemään jo kärryillä. Saatika kun jouduin hyppäämään kerran pois kyydistä kun tamma ei malttanut kävellä ja tuli autoja vastaan. Kyllä, se tuntui jo epämiellyttävältä. Jouduin myös tänään ajamaan autoa ja eipä sekään ollut mikään mallisuoritus. Jos joutuu aina kädellä siirtämään jalan kaasulta jarrulle, voin sanoa ettei ollut mikään fiksu veto. Onneksi matka oli kuitenkin niin lyhyt ja pystyin köröttelemään mummovauhtia ja mitään ei sattunut. HUH, seuraavaksi suostun auton rattiin vasta kun jalka todella toimii!

Mutta tälläistä. Täällä arki rullailee ja olen todella otettu miten täällä on niin ihania ihmisiä auttamassa. Äiti on tietenkin kauhean paineen alla ja on ollut helpottavaa kun esimerkiksi Kristiina on keskustasta asti käynyt meillä auttamassa. Ihanaa että avuliaita ihmisiä löytyy vielä! Nyt vain paljon tsemppiä Kristiinalle ja Jannille huomisiin kisoihin, eiköhän niistäkin saada hieman postausta aikaseksi! :)

Hyvää viikonlopunalkua kaikille!