Vuonna 2013 ostin itselleni joululahjan 24.11.
Ensimmäinen kuva tammasta kotona
Mitä kaikkea vuoteen onkaan mahtunut? Paljon sairaslomaa ja klinikkakäyntejä, onnistumisia ja epäonnistumisia. Uskomattomia ilon hetkiä ja epävarmuutta. Vuosi oli täynnä niin paljon hyvää ja melkein yhtä paljon kaikkea huonoa ettei voi uskoakaan. Tavoitteisiin ei päästy edes unelmissamme, mutta toivon että meillä on vielä monta vuotta edessä, joten pidetään tätä vuotta vaikka koettelemusten vuotena.
Miten tamma ikinä päätyikään minulle? Olen varmasti tarinan täällä ennenkin kertonut, mutta se on niin omalaatuinen kertomius siitä, miten talliin asteli uusi hevonen, vaikkei sitä ikinä pitänyt tulla. Satuin selailemaan tylsyyksissäni myytäviä hevosia hevostalli.netin markkinaosioilla. Silmiini osui todella kaunis, kirjava hevonen hyppäämässä. Jäin innoissani lukemaan tekstiä. Tamma, 175 cm. Rakastuin ensi silmäyksellä!
Kerroin äidille löydöstäni puolivitsillä. Se että olin löytänyt unelmien hevosen. Äiti käski palata maan pinnalle, mutta jääräpäisenä laitoin myyjälle viestiä. Voihan se olla että tamma oli jo myyty?
Ei kuitenkaan ollut. Vaihdoimme viestejä myyjän kanssa ja aloin tosissani puhumaan äidille. Puhuin siitä "projektina" koulitaan vähän eteenpäin ja myydään isolla rahalla pois (joo ihan kun meillä tehtäisiin niin!). Äiti käski puhumaan isäpuolelleni. Puhuimmekin isäpuolen kanssa rakentavasti ja ennen kun huomasin, istuin pankissa hakemassa lainaa ja olimme varanneet hotellit oulusta. Olin ottanut askeleen kohti ikiomaa hevosta, unelmien kirjavaa.
Oulussa meitä oli vastassa ystävällinen myyjä ja maailman kaunein tamma. Kun vain näin sen seisomassa siinä maneesissa, sanoin jo äidille että tämä se on. Tietenkin piti vielä koeratsastaa ja vaikka tamma olikin kiltti, itse koeratsastus meni päin honkia. Jännitin tammalla ratsastamista todella paljon, sillä pelkäsin ettei myyjä myy sitä minulle. Pääsimme varmaan kahdesta esteestä yli koko tunnin aikana. Se oli silti menoa, maksoin mukisematta tamman, lastasin sen autoon ja aloitimme pitkän kotimatkan. Jo kun äidille puhuin kirjavan hevosen ostamisesta, sanoin että siitä tulee meillä Lehmä. Ja kuinkas kävikään..
Vuodelle minulla oli suuret tavoitteet! Alkukausi 90-100 cm, harraste ja loppukausi tuttaria. Koulua Helppo C-B. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Ensimmäinen haaste tuli satulan kanssa. Meille myytiin Allille täysin epäsopiva satula ja sen myötä alkoi hurja pystyyn hyppiminen. Onneksi kuitenkin ymmärrettiin nopeasti mistä puristaa ja vaihdoimme satulan sopivaan, joka vielä tänäkin päivänä on Allilla.
Sopivan satulan löytymisen jälkeen päästiin kunnolla treenaamisen makuun. Tuntui että menimme valmennus kerrallaan kohti suuria tavoitteita. Kouluratsastus oli tamman kanssa todella pahasti vaiheessa, se kiskoi jokaisessa siirtymisessä minut irti satulasta, mikä taas vaikeutti tasapainosta ratsastusta. Päivä päivältä tuntui että päästiin kiinni toisiimme. Tamma sai huimasti lisää voimaa ja energiaa ja siitä pääsimmekin jo seuraavaan ongelmaan. Esteradalla katosi jarrut täysin. Koulupuolella kun aloimme pääsemään ongelmien ytimiin, esteillä vauhti suoranaisesti riistäytyi käsistä.
Kun treeneissä kerran lensin naama edellä jumppatehtävän sekaan, päätettiin hommata tammalle hieman jarruja siihen asti että oppisin ratsastamaan sen rauhallisemmaksi - sitä en tiedä tuleeko se hetki ikinä, heh. Uuden kuolaimen kanssa tamma toimi hyvin, mutta kaikki saavuttamamme luottamus oli kateissa ja meidän piti käytännössä aloittaa hyppääminen alusta. Ihan vain aloitettiin puomeista ja pikku hiljaa nostettiin ristikoksi ja siitä pystyksi ja okseriksi. Pikku hiljaa saaden luottamusta takaisin.
Pian ehdittiin jo kevääseen. Oltiin ehditty käymään tamman kanssa jo muutamissa kisoissa, ottaen yleensä muutama puomi mukaan. Treenattiin jopa maastoesteitä niin hallissa kun pihalla. Kunnes alkoi epämääräinen ontuminen. Kierrätin tammaa klinikalta toiselle etsien syytä tämän mystiseen ontumiseen. Kun kuukauden päivät olimme katselleet tilannetta, määriteltiin syyksi herkät anturat. Pohjalliset kun saatiin etujalkoihin, kaikki tämä epämääräisyys hävisi kuin tuhka tuuleen. Tänä aikana teimme yhdessä paljon kaikkea kivaa, kuten Allin rakastamaa metsässä rämpimistä.
Mukana tuli myös paljon ongelmia. Tuntui että joutui aloittamaan kaiken alusta, tekemään uudestaan jo tuttuja asioita. Kevät mekin siinä ihmetellessä uusia asetuksia ja hakien hyvää luottamusta. Jätin alkukauden kenttäkilpailut kokonaan takaalalle ja treenattiin vain omissa oloissa tamman kanssa. Päästiin osallistumaan jopa harjoitusmaastoestekisoihin, jossa kuitenkin tipahdin kyydistä. Alkoi tulevaisuus näyttämään taas valoisammalta, kunnes..
Kesä ja kuivuus. Allin ei pysynyt kengät jalassa. Se tiputti viikon sisällä kengityksestä kenkänsä, useamman kerran. Kengittäjän kanssa yritettiin miettiä parhainta vaihtoehtoa ja toivottiin että se pitäisi edes yhden kengitysvälin kengät jaloissa. Minun oli paha olla kun näin tamman kulkevan melkein kolmijalkaisena kun se varoi ilman kenkiä. Kesäkuussa kävimme taas paljon pitämässä hauskaa metsälenkeillä ja teimme kaikkea hauskaa sairaslomailun lomassa.
Heinäkuussa kengät oli pysyneet hyvin jalassa ja osallistuimme ensimmäisiin kenttäkilpailuihin! Luokkana oli harrasteluokka ja pääsimme sen hyväksytysti läpi. Taas näkyi valoa tunnelin päässä. Kävimme myös seurakisoissa Wiurilassa ja saimme paljon hyvää palautetta tamman kanssa. Tekemistä oli paljon ja sairaslomat oli ehdottomasti hidastaneet tavoitteiden saavuttamista. Pääasia oli kuitenkin että tamma olisi terve!
Syksy alkoi meillä super hienosti. Teimme Kisamatkalla-Cupin osakilpailussa todella hyvän rataestesuorituksen pienellä harjoittelumäärällä, kävimme Hattulassa Seppo Laineen valmennuksessa. Kisasimme Ypäjän kisoissa - jotka kyllä päätyivät hylkäykseen rataesteillä - tehden ehdottomasti kauden parhaimman kouluradan vaikkei se hyvä vielä ollutkaan. Löysimme Kari Nevalan valmennukset jotka veivät meitä heittäen eteenpäin.
Ja taas tulee mutta! Sitten tamma onnistui telomaan vasemman takajalkansa tarhassa. Se sai siihen syvän haavan, joka hoidosta huolimatta tulehtui ja tamma jäi sairaslomalle. Ihan kun sitä ei vuodessa olisi jo tarpeeksi ollut! Haavan lisäksi Alli osoittautui yliherkäksi lääkkeille ja sairasloma piteni hieman lisää. Päästiin pitkälle syksyyn ja sitten sattuikin minun ja Pyryn onnettomuus, missä loukkasin oman jalkani ja jouduin jäämään itse sairaslomalle. Tamma humputteli äidin ja tallityttöjen kanssa.
Lokakuun puolenvälin aikaan pääsin vihdoin tamman selkään. Sitä olin todellakin kaivannut. Kaikki ei kuitenkaan ollut hyvin, tamma oli selkeästi kipeä jostain ja liikkui epämääräisesti. Niinpä päädyimme klinikalle, missä jalat kuvattiin ja takapolvi piikitettiin. Muutaman viikon päästä se piikitettiin vielä uudestaan.
Ja sitten olemmekin jo tässä päivässä näin nopealla kelauksella. Tamma on palaillut pikkuhiljaa takaisin treeniin. Viimeisin muutaman kuukauden löysäily ja saikkujakso on tehnyt tehtävänsä ja kaikki säädöt on kadoksissa. Nyt talvella sitten haetaan parempia säätöjä ja toivotaan ensi kaudella parempaa onnea, ihan noin terveydenkin suhteen.
Vaikka vuosi on sisältänyt paljon epäonnea ja huonoa tuuria, olen silti todella onnellinen että tamman yleensäkään ostin. Se on juuri niin ihana kaikissa persoonissaan etten osaisi enää olla ilman sitä. Mahdottoman hieno tamma, toivon että me päästään vielä pitkälle. Edes pidemmälle mitä kuluvana vuotena.
Allynclusive W "Lehmä"
24.11.2013 alkaen
Kuvasin tämän hevosen toissa kesänä Kuopion estekansallisissa. Tornista taidettiin kuuluttaa, että hevonen oli myyätävänä tai olin nähnyt siitä ilmoituksen jossakin. Mieleen on jäänyt tämä hauska inkkariponi, josta taisin saada vielä miltei onnistuneet kuvatkin muuten valokuvauksellisesti haastavalta radalta. :)
VastaaPoistahttp://aaveennet.blogspot.com
myönnetään, sinun kuvaaman kuvasi takia tammaa lähdin katsomaan, joten kiitos vielä sinullekin ;)
Poistahttp://farm3.staticflickr.com/2827/9182965418_2dcba4c2a8_o.jpg
Ohhoh, enpäs ole tuommoista vielä kuullutkaan ;)
Poistatoki hyvät kuvat (köh) ovat aina myyvempiä, mikä pitäisi kyllä jokaisen hevosenmyyjän ymmärtää! Itse etsiessäni hevosta kyllästymiseen asti näin kuvia puolikkaista hevosenpäistä. Yritäppä siitä nyt sitten arvata millainen se on... :)
Mutta tuo on totta, tuskin olisin ikinä Allia tajunnut edes kysyä jos ei olisi kuvaa ollut mukana! Joten kiitos hienoista kuvista mitä olet tammasta ottanut, kunnia kuvaajalle! :)
PoistaAlli on kyllä niin komea! Toivottavasti ensi vuosi on sitten terveempi ja onnekkaampi muutenkin. :)
VastaaPoistakiitoksia :)
PoistaHieno Alli:)
VastaaPoistaKiva banneri=D
kiitti :)
PoistaSiis ei voi olla todellista miten samanlainen vuosi mulla on ollut nyt ekan omani kanssa. KAIKKI ongelmat juuri samassa järjestyksessä! Ihan hirveää kun välillä tuntuu, että kaikki sujuu melkeinpä täydellisesti ja hetken kuluttua kaikki on taas vaihteeksi päin helvettiä. Kaikista pahinta noissa epämääräisissä liikkumisissa on epävarmuus kun ei tiedä mikä vaivaa. Mutta hirmuisesti tsemppiä ens vuoteen, toivottavasti seuraava vuosi on sitten tasaisempi ja myöteisempi! :)
VastaaPoista*Myönteisempi siis :)
Poistaohhoh, osuipa kohdalle! Tuo on totta, että pahinta on juuri se epävarmuus!
PoistaKiitos ja teillekin kovasti tsemppiä jatkoon! :)
Toodella mielenkiintoinen postaus! Olipa kiva lukea tällainen vuosikooste. Olette kehittyneet todella paljon ratsukkona:) toivottavasti ensi kaudella terveysmurheet olisi selätetty ja pääsisitte kisaamaan ja treenaamaan täydellä teholla!
VastaaPoistakiitoksia, toivotaan parasta! :)
PoistaOlisi kivaa kuulla vähän allin taustoista. Onko sillä ennen kisattu enemmän ja mitä luokkia ja millä menestyksellä? Millainen alli oli ennen? :)
VastaaPoistaAlli oli entisellä omistajalla tammikuu 2013-marraskuu 2013. Sinä aikana kisasi 90-100 cm 4-13vp sekä yksi 110 cm 8 vp. Ennen tälle tuloa on ollut harrasteratsuna ja saksassa omissa oloissaan :) En tiedä tarkemmin millainen Alli on ollut ennen, tiedän että edelliselle omistajalle tuli vaikean luonteensa ja pystyyn hyppimisen takia.
PoistaEräs silmääkin tekevä ratsualan ammattilainen on sanonut että ikinä ei pidä ottaa pankkilainaa hevosta ostaakseen ja sitä neuvoa olen pitänyt kaikkein parhaimpana neuvoja tällä alalla.
VastaaPoistatoiset ottavat lainaa autoon, toiset hevoseen. En kadu lainaa, valintoja valintoja :)
PoistaNiin paljon kaikkea hienoa tullut blogiin että olen ihan äimänä :)
VastaaPoistaUpea banneri! Upeita kuvia sinusta ja Allista, aivan mahtava puvustus ja miljöö! Ja sinulla niin kaunis hymy.
Kiva kun kerroit Allin tarinan. Hienosti olet vienyt sitä eteenpäin, toivottavasti ensi kautenne on ehjä ja nousujohteinen.
En ymmärrä miksei hevoseen voisi ottaa lainaa. Jos se kupsahtaa tai tulee käyttökelvottomaksi viikon päästä, yhtä paljon se harmittaa oli sen rahoittanut säästöillä tai lainalla. Hevosen arvo saattaa jopa nousta, toisin kuin auton...
T. Karoliina
Oi kiitos ihanasta kommentista! :)
PoistaJa olen kyllä kanssasi samaa mieltä tuosta lainan ottamisesta!
Onnea ensimmäisestä yhteisestä vuodesta! (ja hieno uusi banneri!)
VastaaPoistakiitos kiitos :)
PoistaTäytyy myöntää, että ei ihan helpoin hevonen näytä olevan eikä varsinkaan mikään automaatti. Hienoa, että kärsivällisyytesi riittää Lehmän kanssa, moni olisi varmaan heittänyt hanskat tiskiin jo. Todellakin ensi kautta odotellessa :)
VastaaPoista