Siirry pääsisältöön

Kohti tasapainoisempaa suoritusta

Tänään käytiin Allin kanssa kotikentällä tuupparoimassa. Piti ehtiä jo viikonloppuna, mutta koska kaikki aina vain venyi ja venyi, en ehtinyt. Ehkä hyvä niin, sillä tänään äiti pääsi ottamaan muutaman kuvankin. Eli nyt vihdoista viimein edes pientä postausta hepparintamalta!

Tamma kulki niin hyvällä fiiliksellä tänään, että hymy on edelleen herkässä!

Nyt kun ollaan päästy palailemaan normaaliin treeniin, ollaan nyt alettu kiinnittämään enemmän ja enemmän huomiota niihin asioihin mihin pitää perehtyä. Allihan on luonnostaan melko korkea muodostaan ja se jää helposti lyhyelle kaulalle, tiputtaa selän alas ja juoksee tyhjänä edestä. Lisäksi peruuttaessa se menee syvälle kuolaimen alle. Tavoitteena oli siis ratsastaa sitä pidemmälle kaulalle, hieman pidempään muotoon, mutta kuitenkin pitää se pois sieltä luotilinjan alta. Helpommin sanottu kuin tehty!

Seuraavalla kerralla - vaikka tälläkin kerralla muistin keskittyä harjoitusravissa enemmän - yritän taas lisää keskittyä omaan istuntaan. Sen takia on hyvä saada sitä todistusaineistoa aina välillä niin muistaa korjata seuraavalla kerralla.Varsinkin kevyessä ravissa kevennän aivan turhaan ylävartalolla eteen. Ehkä se siitä joskus korjaantuu. 

Aloitin ensin käynnissä. Kaikki tehtävät pidettiin simppeleinä ja sisälsivät pääasiassa isoja ja pienempiä ympyröitä ja erilaisia kaarroksia. Idea oli saada tamma mahdollisimman pehmeäksi kyljistä, pystyä ratsastamaan se hyvin jalasta eteen ja ennen kaikkea hieman pidemmälle kaulalle. Käynnissä työskentelin niin kauan, kunnes se hieman myötäsi itseään pidemmäksi ja taipui kulmissa ja ympyröillä paremmin. Muutamia seis-peruutus-käynti siirtymisiä, joissa tarkkailin peruuttaessa, ettei tamma pääse liian matalaksi ja tarvittaessa nostin sitä jossain tilanteissa reilummin ulkokädellä. Muutaman kerran jälkeen tamma hiffasi koko homman ja ei painunut ollenkaan niin syvälle ryntäisiin peruuttaessa.

Raviin siirryin vasta kun tuntui, että käynnissä palikat olivat kohdallaan. Tamman kanssa pitää kuitenkin muistaa tehdä asioita melko lyhyissä pätkissä, sillä liikaa ja enemmän ja enemmän prässätessä tamman saa vain hermostumaan ja sitä kautta ei tule mitään oppimista tai edistystä. Lisäksi tamma ei vielä yksinkertaisesti jaksa kantaa itseään oikeassa muodossa pitkiä aikoja, joten on syytä tehdä lyhyissä pätkissä ja muistaa myös tehdä välikäyntejä ja välillä antaa hieman vapautta muotoon. Itse toteutan sen ravissa niin, että vaadin jotain asiaa harjoitusravissa työstäen ja kun se onnistuu, pyydän tammaa reilummin eteen ravissa ja itse kevennän. Näin se pääsee käyttämään myös selkäänsä vapaammin ja joutuu myös liikkumaan erilaisissa raveissa ja siirtymissä. Harjoitus tekee tässäkin mestarin, sillä tällä kertaa siirtymiset onnistuivat hurjasti edellis kertaa paremmin!

Tässä hieman liikaa kuolaimen takana. Homma korjaantui ihan parissa askeleessa kun istuin alas ja suoristin oman kroppani ja ulko-ohjalla nostin kevyesti ylös päin ja samalla pyysin jalalla eteen.

.. vähän niinkuin tähän tyyliin. Kuva nyt ei ole parhaimmalla hetkellä nappaistu (siis edustavin askel) mutta idea kuitenkin ehkä tulee näissä kuvissa paremmin esille.

Tehtävät eivät ravissakaan vaikeutuneet käynnin tehtäviä enempää. Ratsastin kulmiin pienet voltit ja keskityin että sain tamman hyvin asettumaan aina läpi kulman. Lyhyen ja pitkän sivun keskellä ratsastin aina isomman ympyrän hieman enemmän eteen ravia ajatellen ja keventäen. Kun tämä sujuin, tein isolla keskiympyrällä ravi-seis-peruutus-ravi siirtymisiä ja huolehdin taas että tamma pysyi kokoajan hieman rennommalla ja pidemmällä kaulalla eikä painunut syvälle kuolaimen taakse. Kiinnitin myös siirtyessäni kevyeeseen raviin - ja sitä myöden reippaamaan - ja siitä takaisin harjoitusraviin, että Alli pysyi kokoajan tasaisempana ja muutaman toiston jälkeen saatiin tähänkin jo melko hyvä tatsi!

Alli oli kokoajan todella hyvällä fiiliksellä tekemässä. Sen takia emme tehneet kovin pitkään, vaan teimme siihen esti että fiilis oli molemmilla hyvä. Kun jokin asia onnistui oikeasti hyvin, en enää tehnyt sitä, vaan siirryin vaatimaan jotain muuta ja hiottiin sitä hetki. Näin sai tamman pysymään paljon maltillisempana ja jäi kaikki ylimääräinen tappelu pois. Niin kuin aikaisemmin sanoin, sillä tappelemisella ei tule kehittymistä vaan pelkkää oravanpyörää mistä on vaikea päästä pois.


Ravityöskentelyn jälkeen annoin tamman hieman tasaantua ja käveltiin hetken aikaa ihan pitkin ohjin. Koska tamman kanssa kaikista vaikein askellaji on ehdottomasti laukka, halusin pitää sen melko pienessä huomiossa tällä kertaa. Kun käynti ja ravi oli sujunut treenikerralla näin hyvin, en nähnyt mitään järkeä lähteä kaivamaan verta nenästä, vaan halusin pitää myös laukan osalta hyvin ja mielekään treenin. Ihan simppeliä keskiympyrällä laukkaamista, hieman ajatusta välillä vastataivuttaen ja takajalkojan ympyrän keskelle ja siitä paluu takaisin ympyrän kaarelle sisään asettaen. Tätäkään tehtävää ei muutamaa kertaa pidempää suo tehdä, pitää aina treenikerta kerrallaan lisätä "haastetta" ja tehtävien kestoa, että saadaan homma pysymään kasassa.

Laukka oli tälläkin kertaa hyvää, kuten myös viime kerralla. Itse olen nyt saanut siihen jotain tatsia ja se näkyy ja tuntuu. Kun tamma liikkui hyvin molempiin suuntiin, jopa siihen vaikeampaan, annoin sille vapaammin ohjaa ja annoin laukata reilummin kentän ympäri. Siitä laukanvaihdoin kautta toinen kierros ja sitten vielä yksi vaihto. Ja nekin onnistuivat hyvin! Että oli hieno fiilis kun koko treeni meni suunnitelmien mukaan. Lopuksi puolipitkällä ohjalla annoin ravailla rennommin kenttää ympäri suuntaa vaihdellen.


Tämä on nyt toinen kerta peräkkäin kun saa poistua kentältä Allin kanssa ihan tosi hyvällä fiiliksellä! Se on jo suuuri edistysaskel eteenpäin. Niitä suuria avainsanoja näihin kertoihin on ehdottomasti ne lyhyet työskentelypätkät, asioiden loppuun vieminen ensin hitaammissa askellajeissa ja ehdottomasti kiireettömyys. Joskus huomaan jo tallissa että kun on kamala kiire, tamma tulee tästä jo itse kovin hätäiseksi ja sitten ei mikään tule onnistumaan. Niinä päivinä ei vain pitäisi yrittääkään kentällä mitään vaan mennä suosiolla maastoon. Kiireellä ei sitä hevosta rakenneta, vaan pikku hiljaa, päivä kerrallaan!

Kyllä me täältä vielä noustaan! Pikku hiljaa ja omalla vauhdilla.

Kommentit

  1. Jee kiva postaus! Ootteko päässy vielä hyppäämään Pyryn tai Allin kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun saatiin Allin satula fiksattua aloitellaan taas pikkuhiljaa, Pyry hyppää ensi vuoden alussa ekoja kertoja :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov