Suokaa anteeksi nämä minun överi söpöt sydän muokkaukseni. On vaan niin ihania heppoja talossa että meikäläisen sydän sulaa!
Oltiin taas myöhässä herätty syksyyn. Nyt alkaa sateet ja eilen pääsimme vasta ensimmäisen kerran sänkkärille - ja uskottavasti viimeisen. Mutta on se kertakin kivempaa kuin ei ollenkaan! Mukaan lähti koko kööri, ihan Miina-poni mukaan lukien. Koska pelto oli aivan kodin nurkalla ei ollut matka eikä mikään taluttaa poni käsihevosena peli paikalle. Pellolla se pääsi vapauteen ja ai että. Se nautti. Mennä painoi sellaista huupakkoa ja pukkilaukkaa että kaikkia nauratti.
Kun sitten aikoinaan hepat alkoivat laukkailemaan oli jo poni menettänyt suurimman vauhtinsa alkuriehumisiin ja se oli jokseenkin huvittava kun se hirnui "odottakaa minua" ja kirmasi Mollan perään niin kovaa kun jaloistaan pääsi.
Kaikki hepat käyttäytyivät sänkkärillä erinomaisesti. Kerran Lehmä pukitti kun sitä hieman jalalla komensin, mutta muuten ei ollut mitään onkelmia. Harmi kun ei saatu sieltä mitään materiaalia, muuta kun tämä yksi - sydänrajattu heh - kuva ja pieni video joka heiluu kun horkassa. Mutta parempi sekin kun ei mitään, muistaa ainakin miten supersöpö tuo pieni karvainen - ja hikinen - pallo riehuessaan on.
Kommentit
Lähetä kommentti