Nuorisotoimintaa

Sunnuntaina olikin melkoisen vauhdikas päivä! Ensin kävin aamusta ratsastamassa Pyryllä kentällä kunnolla koulua, mikä oli tosi hyvä vaihtoehto taas "pitkästä aikaa". Itselle jäikin siitä tosi hyvä fiilis, sillä huomaan miten itse olen kehittynyt ratsastajana. Voisin itseasiassa kirjoittaa tästäkin vielä oman postauksen. Pyry oli kuitenkin aluksi tyypilliseen tapaansa yliherkkä kaikelle ja sinkaisi joka suuntaan pienestäkin avusta. Määrätietoisella ja rauhallisella, systemaattisella ratsastuksella sain sen lopuksi tosi kivaksi johon olikin hyvä lopettaa. Hiki tuli puolin ja toisin, mutta kotiin mentiin hymyssä suin!

kuva viime syksyltä, mutta ratsastuskerta saman tyylinen, pienen haparoinnin kautta onnistumiseen.

Pyryn jälkeen alkoikin sitten se viikon viimeisen päivän jännin osuus. Nuorisotoimintaa! Kolmen aikaan alettiin pistämään poneja, eli tässä tapauksessa Mollaa ja Miinaa kärryily kuntoon. Mukana oli Jenna, Elsa, äiti ja minä. Jenna ja Elsa ottivat Miinan ja me äidin kanssa mentiin Mollan kärryillä. Tämä oli siis toinen kerta Miinan kanssa kärryillä! Valjastus ja kärryt menivät tälläkin kertaa onnistuneesti, liikkeelle lähdössä oli pientä haparointia suunnan kanssa, mutta sitten se lähti erinomaisesti rullaamaan! On se poni vain fiksu tapaus ja oppii niin hirmuisen nopeasti!

Ponien kärryily tuokion jälkeen siirrytiin Herkun luokse, joka saikin tänään hieman poikkeavan varustuksen: ratsastusvarusteet! Ja tietenkin pinkkinä, minkä muunkaan värisenä. Apukädeksi liinan päähän valitsin Karin, jolla ei ole kokemusta vielä niin paljoa, mutta voimaa ja reaktiokykyä sen edestä. Ja se kuuntelee mitä pyydän sitä tekemään, mikä auttaa hirveästi.

Sitten tähän väliin muutama sananen ihan ylipäätään meidän tekemisestä. On tuhansia tapoja miten nuorten kanssa edetään kuten tuhansia ihmisiä joita niiden kanssa tekee. Ajatus tasolla Herkku on kuitenkin jo ollut pitkään kärryhommissa, joten tekeminen itsessään ei ole sille uutta, kuten ei myöskään varusteet. Tilanteesta tahdottiin mahdollisimman mutkaton ja tarpeeksi nopea. Eli ei jäädä ensin juoksuttamaan 10 minuuttia suuntansa ja sen jälkeen taputellaan vartti satulaa. Ei, vaan noustaan selkään ja aletaan töihin. Yleensä nuoren kanssa on myös se, että liinan päässä määrätään vauhti. Nyt kuitenkin jälleen kun on kyseessä nuori, joka jo ymmärtää esimerkiksi ohjalla pidättävän vaikutuksen paremmin kuin äänellä liinan päästä (ja kyllä se nekin ymmärtää, mutta hieman viiveellä) otettiin mielummin niin, että minä määräsin vauhdin ja suunnan ennemmin kuin liinan päässä. Ehkä sen takia tälläisen jo pitkällä ravikoulutuksessa olevan suomenhevosen kanssa tekeminen onkin helpompaa!

Sitten hieman pohjustusta Herkusta. Herkku on siis tosi fiksu ja asiallinen nuori edelleen, mitä nyt sillä on hieman tuo orimaisuus tullut esiin, mutta emme pitä sitä mahdottomana, lähinnä vain ensimmäisenä keväänä jolloin se on herännyt. Se keskittyy kuitenkin tekemiseen aina vähintään 95%. Ainut sellainen todella huono puoli siinä on, että se on kärsimätön. Ymmärtäähän sen, menohaluja on kuin pienessä kylässä niin ei siinä kovasti ehkä jarruttelemaan. Tämä näkyi jossain vaiheessa ikävänä käytöksenä kärryjen kanssa lähdettäessä: Aina kun sen irroitti puomilta, se lähti siitä kahdella jalalla. Tämä kuitenkin saatiiin nopeasti opetettua pois ja nykyään puomilta lähdetään reippaasti, muttei suinkaan kahdella jalalla.

Mutta sitten itse ratsastukseen. Tämä sessio ei tosiaan varmasti 10 minuuttiakaan kestänyt, mutta oli sitäkin opettavaisempi tuokio kaikille osapuolille. Käveltiin Herkun kanssa kentälle, Kari otti kiinni ja itse nousin jakkaralta selkään. Hieman ei toteutunut visio rauhallisesta selkään noususta ("pistän rauhassa jalustimet jalkaan ja sitten vasta liikkeelle"), mutta Herkku otti tilanteen kuitenkin asiallisesti. Kuunteli hyvin kun juttelin sille selässä ja rauhoittui nopeasti kävelemään. Päivän teemana olin ihan vain kävellä ratsastaja selässä, testailla ymmärtääkö se yhtään kääntäviä / pidätteviä apuja (miksi ei ymmärtäisi..) ja harjoitella kärsivällisyyttä muutamalla pysähdyksellä. Rehellisesti sanoen en tässä vaiheessa edes muistanut että sillä on ollut kärsivällisyyden kanssa ongelmia.

Ensimmäinen pysähdys olikin oikein hieno. Se malttoi ja seisoi nätisti ja sai kovasti kehuja. Taas käveltiin kierros ja otettiin uusi pysähdys. Nyt Herkku olikin sitä mieltä että kun vauhtiin päästiin niin ei tässä mitään stoppeja aleta tekemään. Ensin se alkoi menemään sellaisella kippuralla eteenpäin, rauhoitin sitä äänellä ja ihan puskan takaa se pomppasi pystyyn. Olin hetken ihan ulapalla, mutta pidin itseni vielä satulassa. Sitten se tuntui että se tulee alas, mutta ei, se pomppasi vielä korkeammalle. Hetken siinä mietin että perkule, heittääköös se selälleen tässä, mutta onneksi Kari reagoi maassa liinan kanssa ja sai sen nykäistyä "oikeaan suuntaan" ja herra palasi takaisin neljälle jalalle. Jalustimet takaisin jalkoihin kunnolla ja uudestaan pysähdys. Ilman minkäänlaisia ongelmia. Suunaan vaihto ja muutama pysäytys jotka olivat todella hyviä ja siihen olikin tosi hyvä lopettaa.

Lopulta päädyttiin tulokseen, että tämä kerta oli erinomainen ensimmäinen kerta! Se että se teki tyypillisen pomppimisensa ja siitä kuitenkin jatkettiin normaalisti oli työvoitto ja ehdottoman tärkeä sellainen. Herkku on niin pirun nopea oppimaan niin hyvät kuin huonotkin tavat, että tämä oli vain hyvä. Pysyin kyydissä ja tilanne saatiin rauhoitettua. Kyllä silti tallissa vähän jalat tärisi, oli se sen verran jännää kuitenkin.

Pakko hehkuttaa miten kiva näiden nuorten kanssa on toimia. Ne oppivat niin nopeasti ja tekevät asioita niin mielellään. Herkku lähtee kohta kesäksi laitumelle, joten otetaan vielä toinen kerta selässä ja sen jälkeen saa pohdiskella asioita rauhassa.