Siirry pääsisältöön

Kun ei tiedä miten sumaa lähtisi purkamaan..

Viikonloppuna ja vielä tänään maanantainakin on tullut kokoajan vain uutta materiaalia ja kerrottavaa, että en enää edes tiedä miten lähtisin purkamaan tätä sumaa. Tekisi mieli hypätä suoraan sunnuntain Shownäyttelyihin joka olikin yllättäen menestys, mutta lauantain kisoissa tulokset parani niin huikeasti että niitä ei paranisi jättää myöskään mainitsematta. Olisi myös lisää nuoriso kuulumisia ja Allikin matkasi tänään Hämeenlinnan paremmalle puolelle ja jäi sinne (toivottavasti vain viikoksi!). Mistä sitä sitten lähtisi purkamaan herran jestas?! Ja kaikenlisäksi Mätsäreiden osallistuminen meni umpeen ja saatiin huikeat liki 90 osallistumista! HUH!

Aloitetaan kuitenkin aikajärjestyksessä lauantaista. Olin pe-la välisen yön töissä ja lähdinkin sieltä melko suoraan kohti Ypäjää, sillä aamulla aikasin lähdettiin kolmen hevosen voimin kisoihin. Pyry ja Alli pääsi aamuksi kisapaikalla tarhaan kun itse olin aamun töissä ja Molla ja Jenna menivät 60 cm. Oli muuten turbomummo onnellinen kisoihin päästessään ja mennä laukkaili iloisesti luokan voittoon. Onnea tytöt!

Hyvissä ajoin ennen 90 cm luokan alkamista alettiin Elsan ja Jennan kanssa laittamaan heppoja kuntoon. Ensin letitin Pyryn ja sen jälkeen menin Allin selkään. Olin hyvissä ajoin selässä ja menossa kohti verkkaa ja verkkaan pääsin sopivasti. Verkassa tamma oli hieman kuumiva ja yrittikin tilaisuuden tullen potkia liian lähelle tulevia hevosia.. Hypyt onnistui ihan hyvin, jarruissa oli hieman ongelmaa mutta tyytyväisenä kuitenkin lähdin radalle.

Rata oli simppeli, alku melko sujuva, mutta kolmas este oli vesimatto. Allilla on sellainen toisaikainen vesimatto ongelma, mutta koska sitä ei aikoihin ollut ollut niin en siitä mitään stressiäkään ottanut. No. Olisi ehkä pitänyt, sillä matka päätyi sitten sille - kaksi kieltoa. Ekalla kerralla ratsastin sinne ihan hyvin, normaalisti paineistamatta, kuitenkin pitäen hyvän tuen. Mutta sen seurauksena meinasinkin tulla kaulaa pitkin kerien alas.. Toisella yrittämällä en ottanut edes tarpeeksi laukkaa, joten oma moka. Pieni kiukustuminen sillä olihan se aika possu.. Ja sitten se menikin siitä ihan ongelmitta yli. Perhana Lehmä!



Minun piti mennä Lehmällä vielä 100 cm, mutta loppuverkoissa se tuntui vähän könkältä jamenin sen sitten perumaan. Lopulta suojasta löytyi peukolonpään kokoinen kivi mikä oli sitä ahdistanut ja sen jälkeen askel keveni huomattavasti. En silti enää mennyt metriä vaan jätin tähän. Sain sen sentään siitä vesimatosta yli, wipii!

Lehmä hoidettiin siis takaisin tarhaan ja Pyry pistettiin kuntoon. Starttasin Pyryllä metrissä vasta vikana, joten kiire ei ollut muilla kuin Pyryllä. Kun Lehmä meni tarhaan, Pyry skitsahti ihan täysin. Oli oikeasti tosi levoton, ei malttanut yhtään. Kukaan muu ei kelvannut kaveriksi ja melkoista tanssimista se olikin. Lopulta onneksi päästiin verkan puolelle. Verkassa jalat nousi enemmän kuin ajatus, mutta herra tuntui silti yllättävän hyvältä. Kunnes alettiin ottamaan ekoja hyppyjä. Pyry oli niin täpinöissä, että se teki sellaista "hauskaa" leikkiä, että nykäsi minulta aina pari askelta ennen ohjat pois. Siinä ei muuten ollut mitään ongelmaa, mutta tasapaino horjui helposti hevosella ja sain tuntuman takaisin vasta esteen jälkeen. Jos koitin ottaa sitä takaisin siinä parissa askeleessa, tuloksena oli äärettömän huonot hypyt. Niinpä tein jo verkassa itselleni selväksi,että minä en pistä painetta enkä välitä tuosta ohjien nyppimisestä, jossain vaiheessa se sen kyllä lopettaa.

Joten ei muuta kun radalle! Ja oli muuten huikeaa eroa sitten muutaman viikon taakse. Nyppihän se ohjia nyt radallakin, mutta se,että pystyin itse olemaan rauhassa selässä oli jo jonkinlainen työvoitto! Yksi puomi tuli matkaan, ehkä hieman enemmän olisin voinut tasapainoittaa, mutta nämä näitä. Rataan muuten viime rataestesuoritusten varjolla olen erittäin tyytyväinen!





Päästiin heti suoraan verkkaamaan kymppiin kun mentiin alussa. Pyry oli jo hieman rauhoittunut, mutta silti terävä. Verkassa meni helposti kaikki +110 cm esteet. Ja ei muuten edes kolistellut. Kympin ratakin oli melko simppeli, meille haastavana pidin 3-4 linjaa, missä 4 oli harva iso pysty. No, radalla se tulikin sitten alas. Sen jälkeen kuski laittoi turhaa painetta ja otin toisen puomin linjan toisella osalla. Loppuradalla muutenkinse rauhallisuus oli itseltäni pois, mutta sanotaan että 3 puomia oli työvoitto! Tänä kautena on kuitenkin harvakseltaan hypätty kymppiä ja niistä on tullut virheitä yli 20!





Onhan niitä parempiakin ratoja menty, mutta kyllä nyt pitää tästäkin olla ylpeä, jippii! Kaikki postauksen kuvat on kuvannut Henskun Valokuvaus, kiiitos!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov