Syksyn tulon tietää siitä, kun on pakko pukea toppaliivi päälle, hirvikärpäset hyppii niskaan metsässä ja pellot on puitu. Ja peltojen puimisen jälkeenhän alkaa vuoden paras peltokausi: sänkkärikausi!
Ihanat sänkkärikuvat kuvannut Pilvi Vähämäki. Kuvat kuvattu 9.9.
Kotona ollaan sen verran onnellisessa asemassa, että täällä on ainakin peltoa ja mukavia naapureita jotka antavat niillä ratsastaa. Sänkipeltokausi avattiinkin jo 9.9. jolloin kaikki hevoset pääsivät ensimmäistä kertaa sänkipellolle (poislukien Alli). Odotin jonkinlaista innostumista, mutta kaikki käyttäytyivät erittäin mallikkaasti.
Ensimmäisellä sänkkärillä Pyry ei ole tuntunut ihan niin hyvältä kuin normaalisti. Pelto oli hieman pehmeä ja paikoitelleen sen verran upottava, että se oli hieman hidas ja haluton. Sen takia keskityin siellä vaan hömpöttelyyn ja annoin sen mennä omaan tahtiin. Kun sitten päästiin toiselle tutummalle pellolle, alkoi Pyrystäkin pikkuhiljaa löytyä vauhtia. Eilen viimeisen kerran kävin pellolla ja silloin sitä vauhtia tosiaan piisasikin, niin paljon että välillä jarrut meinasi olla hukassa.
Ei sitä ole ihan kaikilta peltokerroilta ongelmitta vältytty. Äiti ja Elsa olivat kärryilemässä pellolla viime perjantaina Mollan ja Miinan kanssa. Molla oli sitten ollut hiukan innoissaan ja äiti oli kääntänyt normaalin vasemman sijaan oikealle ja osunut samalla monttuun. Yhdistettynä hieman hätäiseen käännökseen ja monttuun äiti oli sitten tulla kupsahtanut kärryistä. Ja tietenkin tuollainen puolivammainen sitten satutti itsensä vielä pahemmin. Eikä ole vielä käynyt lääkärissä, mutta onhan sieltä jotain mennyt. Näkee sitten kun lääkäriin asti pääsee.
Näissä kuvissa Äiti vielä meni Mollalla kun tälläistä pientä äksidenttiä ei ollut käynyt. Mutta nautitaan nyt näistä puttejen peltorallittelukuvista ja julkaisen sitten Miinan kuulumisia vielä erillisessä postauksessa ;)
Ikimuistoisia sänkkärihetkiä kaikille!
Kommentit
Lähetä kommentti