Siirry pääsisältöön

Kärrykivaa

Kärryily on kivaa. Tykkään tosiaan ihan todella paljon siitä liikutusmuotona. Se on tavallaan todella rentouttavaa ja silti hauskaa. Suurin harmi kärryilytouhuissa on se, ettei Pyry pysty sitä enää harrastamaan. Tai varmasti voisi se jossain vaiheessa, siedättämisen ja uudelleen opettamisen jälkeen sitä tehdä, mutta en viitsi sitä enää sillä kiusata. Mutta sujuvasti pääsemmekin sitten arvonnan kysymykseen: kenellä on kivoin ajaa?

Itseasiassa on se aika vaikea kysymys. Mikään näistä kolmesta ajettavasta ei ole ikävä. Yksi ehkä haastavampi kuin muut, mutta kaikkien kanssa on aina pärjätty. Tietenkin pitää olla varusteet jokaiselle hevoselle tarkkaan mietitty ja Herkun tulon myötä keksimme monia helpotuksia myös Mollan varusteisiin. Mutta mennäänpä suoraan siihen järjestykseen. "Kivoimmasta" alkaen, olkaa hyvä:


Ykköseksi minun on tällä kertaa laitettava Miina. Itseasiassa jos se olisi mahdollista, sijoittaisin ehkä molemmat nuoret, niin Miinan kuin Herkunkin tähän. Mutta jos on aivan pakko valita, kyllä tämä superihana shetlanninponineiti vie voiton. Itseasiassa Miina oppi ajamisen salat tosi nopeasti. Nyt tehdään jo sujuvia ravi - seis -siirtymisiä, se nostaa laukan ja tehdään jopa voltteja. Kyllä vain, me ajotaan mennä valjakkovalmennuksiin nyt vielä syksyllä - kevät välillä. Kyllähän tästä neidistä nyt varmasti oiva valjakkoponi tulee! Vielä pitää hurjasti kuitenkin treenata jo ihan suoruutta ja suoraan kulkemista, mutta onhan näitä ajokertoja vielä todella vähän kuitenkin takana..


Toiseksi listassa nousee tosiaan kolme vee herrasmiesori Herkku. Ennen laitumelle menoa olin ajanut Herkulla vain muutamia kertoja, mutta nyt kun se on tullut takaisin treeniin niin olen enemmänkin ajellut. Aluksi oli hieman hakemista ravin kanssa, mutta nyt alkaa tulemaan jo hienoa ravipätkää ja se jo tukeutuu paremmin ohjaan eikä ole kädelle tyhjä. Viimeksi lenkillä oli virtaa jo niin paljon, että juoksu lähti ihan ilman ensimmäistäkään pyytämistä! Herkun suurin heikkous on kuitenkin kärsimättömyys. Kun ei malta niin ei malta. Se onkin oppinut ikävän tavan että lähtiessä jos ei pääse suoraan liikkeellä hyppää pystyyn. Nyt onneksi tapa on jo rauhoittunut ja herra malttaa tovin odottaa. Pikku hiljaa. Mutta muuten tämä on kyllä luotettavin ajettava ikinä. Siellä me City kurvaillaan Ypäjän keskustassa autojen joukossa. Eikä tämä juniori ole siitä moksiskaan!


Haasteellisin ajettava onkin meidän turbomummo Molla. Mollalla on verissä erittäin vahvasti ravuri (ja en oikein ymmärrä miten siitä ei ikinä ravuria tullut). Vauhti on reipasta ja kun kerran päästään ravaamaan niin ei se käyntikään enää maistu vaan sitten mennään passia kotiin loppumatka. Pellolla tämä neiti päästelisi vaikka useamman tunnin ravia. Kivaa on ja hiki tulee - myös kuskille! Tässä meinaan on sitten sellainen paino käsillä, että välillä miettii että toimiikohan jarrut. Mollan kanssa on jouduttu vähän enemmän sumplimaan varusteita. Sillä ajetaan ravikuolaimella ja kiintomartingaalin kanssa. Martingaali rauhoitti sitä huomattavasti: Sen jälkeen kun kerran pellolla se lähti minua kärryjen kanssa kuskaamaan, ei ole ilman tuota pientä lisäremmiä ajettu. Lisäksi nykyään laitetaan aina ajettaessa korvat kiinni - ja Homma sujuu taas paljon lepposammin. Äitihän tosiaan tipahti nyt juuri hiljattain Mollan kyydistä kärryiltä. Kun vanhalla neidillä oli vaan turhan kivaa pellolla, mutka ja pieni töyssy tekivät tehtävänsä. Ja sen jälkeen kyllä kulki tamma varovasti ;)

Arpaonni suosi tänään Essi Ahosta (essi.ahonen@hotmail.com), Onnea!
Sinulle on laitettu sähköpostia :)

Kommentit

  1. millon vaihtuu ulkka, kun alli ei enää oo sun ?

    VastaaPoista
  2. Meillä oli vuosi sitten 3-vuotias suokkiori treenissä ja oli yhtä luotettava liikenteessä kuin Herkku :) Ei pelännyt mitään.

    VastaaPoista
  3. Onko multa mennyt jotain pahasti ohi vai oletko ihan jättänyt kertomatta syyn Allin myymiseen? :o
    Mutta hei, aivan ihanaa kun sait Herkun ostettua itsellesi, hän on niin hurmaava <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkku on ihana! <3

      Kyllä minä sen täälläkin kerroin, mutta tosiaan minun piti ajatella eteenpäin elämässä ja harrastuksessa :( Kun on kaksi samanikästä hevosta, se tietää että muutaman vuoden päästä alkaa molemmat olemaan eläkeläisiä "isoilla radoilla" ja silloin olisi hyvä olla joku nuori kasvamassa tai muu suunnitelma elämässä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov