Kärrykivaa

Kärryily on kivaa. Tykkään tosiaan ihan todella paljon siitä liikutusmuotona. Se on tavallaan todella rentouttavaa ja silti hauskaa. Suurin harmi kärryilytouhuissa on se, ettei Pyry pysty sitä enää harrastamaan. Tai varmasti voisi se jossain vaiheessa, siedättämisen ja uudelleen opettamisen jälkeen sitä tehdä, mutta en viitsi sitä enää sillä kiusata. Mutta sujuvasti pääsemmekin sitten arvonnan kysymykseen: kenellä on kivoin ajaa?

Itseasiassa on se aika vaikea kysymys. Mikään näistä kolmesta ajettavasta ei ole ikävä. Yksi ehkä haastavampi kuin muut, mutta kaikkien kanssa on aina pärjätty. Tietenkin pitää olla varusteet jokaiselle hevoselle tarkkaan mietitty ja Herkun tulon myötä keksimme monia helpotuksia myös Mollan varusteisiin. Mutta mennäänpä suoraan siihen järjestykseen. "Kivoimmasta" alkaen, olkaa hyvä:

Ykköseksi minun on tällä kertaa laitettava Miina. Itseasiassa jos se olisi mahdollista, sijoittaisin ehkä molemmat nuoret, niin Miinan kuin Herkunkin tähän. Mutta jos on aivan pakko valita, kyllä tämä superihana shetlanninponineiti vie voiton. Itseasiassa Miina oppi ajamisen salat tosi nopeasti. Nyt tehdään jo sujuvia ravi - seis -siirtymisiä, se nostaa laukan ja tehdään jopa voltteja. Kyllä vain, me ajotaan mennä valjakkovalmennuksiin nyt vielä syksyllä - kevät välillä. Kyllähän tästä neidistä nyt varmasti oiva valjakkoponi tulee! Vielä pitää hurjasti kuitenkin treenata jo ihan suoruutta ja suoraan kulkemista, mutta onhan näitä ajokertoja vielä todella vähän kuitenkin takana..

Toiseksi listassa nousee tosiaan kolme vee herrasmiesori Herkku. Ennen laitumelle menoa olin ajanut Herkulla vain muutamia kertoja, mutta nyt kun se on tullut takaisin treeniin niin olen enemmänkin ajellut. Aluksi oli hieman hakemista ravin kanssa, mutta nyt alkaa tulemaan jo hienoa ravipätkää ja se jo tukeutuu paremmin ohjaan eikä ole kädelle tyhjä. Viimeksi lenkillä oli virtaa jo niin paljon, että juoksu lähti ihan ilman ensimmäistäkään pyytämistä! Herkun suurin heikkous on kuitenkin kärsimättömyys. Kun ei malta niin ei malta. Se onkin oppinut ikävän tavan että lähtiessä jos ei pääse suoraan liikkeellä hyppää pystyyn. Nyt onneksi tapa on jo rauhoittunut ja herra malttaa tovin odottaa. Pikku hiljaa. Mutta muuten tämä on kyllä luotettavin ajettava ikinä. Siellä me City kurvaillaan Ypäjän keskustassa autojen joukossa. Eikä tämä juniori ole siitä moksiskaan!

Haasteellisin ajettava onkin meidän turbomummo Molla. Mollalla on verissä erittäin vahvasti ravuri (ja en oikein ymmärrä miten siitä ei ikinä ravuria tullut). Vauhti on reipasta ja kun kerran päästään ravaamaan niin ei se käyntikään enää maistu vaan sitten mennään passia kotiin loppumatka. Pellolla tämä neiti päästelisi vaikka useamman tunnin ravia. Kivaa on ja hiki tulee - myös kuskille! Tässä meinaan on sitten sellainen paino käsillä, että välillä miettii että toimiikohan jarrut. Mollan kanssa on jouduttu vähän enemmän sumplimaan varusteita. Sillä ajetaan ravikuolaimella ja kiintomartingaalin kanssa. Martingaali rauhoitti sitä huomattavasti: Sen jälkeen kun kerran pellolla se lähti minua kärryjen kanssa kuskaamaan, ei ole ilman tuota pientä lisäremmiä ajettu. Lisäksi nykyään laitetaan aina ajettaessa korvat kiinni - ja Homma sujuu taas paljon lepposammin. Äitihän tosiaan tipahti nyt juuri hiljattain Mollan kyydistä kärryiltä. Kun vanhalla neidillä oli vaan turhan kivaa pellolla, mutka ja pieni töyssy tekivät tehtävänsä. Ja sen jälkeen kyllä kulki tamma varovasti ;)

Arpaonni suosi tänään Essi Ahosta (essi.ahonen@hotmail.com), Onnea!

Sinulle on laitettu sähköpostia :)