Kolme kertaa kenttäratsastusta

Kertaa yksi

Heti aloitettuani lomani, lähdin Espooseen Pähkinäntytön tilalle kenttäleirille. Tiedän tallinomistajan jo aikaisemmin kenttäkilpailuista, joten tutun ihmisen hoiviin olin menossa. Sain Tiialta yöpaikan heiltä ja ratsuksikin valitsin totta kai tallin hevoset. On aina hirmuisen kiva päästä ratsastamaan muilla hevosilla!

Kurssi kesti kolme päivää, joista ensimmäisenä päivänä ratsastin 14 vuotialla trakhenerruuna Frontassilla eli Frontsulla. Ensimmäisenä päivänä ei tehty erikoisia, muutamia pikku rataesteitä ja maastoesteitä ja hieman enemmän sileällä. Jälkimmäisinä päivinä ratsastin vielä todella raa'alla 6-vuotiaalla ROA's Casanova eli tutummin Novalla. Oi että, se oli kyllä juuri niin minun käteen sopiva hevonen! Toisena päivänä tehtiin kentällä paljon erilaisia estetehtäviä sekä muutamia alas ja ylös hyppyjä. Kerran tiemme erkanivatkin Novan kanssa kun herra tuli älyttömän hyvän ylöshypyn (näitä ei oltu siis sen kanssa paljoakaan tehty ja laukka vielä raakaa ja isoa eli hankalahko tehtävä) ja siitä innostuneena kiitin sitä vasemmalla kädellä heti ylhäällä. Novalla oli kuitenkin kiire oikealle vaikka tarkoitus oli jatkaa vasemmalle ja se teki äkkijarrutuksen ja horjahdin. Tietenkin ruuna sitten pelästyi sitä horjahdustani ja hyppäsi sivulle ja minä jatkoin tyytyväisenä matkaa maahan asti. Onnistuin rytäkässä satuttamaan ranteeni, mutta en päässyt sitä silloin näyttämään lääkäriin ja se sitten jäi. Nyt hieman kaduttaa kun se ei oikein ole vieläkän toipunut.

Kolmantena ja viimeisenä päivänä tehtiin noin harrasteen pituinen maastorata monipuolisilla esteillä. Nova meni tosi hienosti, vaikka lopussa jo väsymys alkoi painaa. Huh, että olin ihan rakastunut Novaan, harmi kun se ei ole myynnissä, sillä oli aivan minun tyylinen hevonen. Ehkä vielä jostain löytynee samankaltainen? ;) Kuvat Novasta toiselta päivältä ja valitettavasti ei ole kuin nämä kolme kuvaa, sillä tietokoneen mentyä rikki.. No kaikki kivat muistot tietenkin hävisivät mukana.. Kuvat kuvasi Rebekka, kiitos tuhannesti!

Kertaa kaksi

Seuraavaksi jo heti kenttäkurssin jälkeen suunnattiin Pyryn ja äitin kanssa Niinisaloon. Tällä kertaa oltiin ihan kolmeen henkeen matkassa, mikä on todella harvanaista. Lisäksi lähdettiin matkaan vasta lauantaiaamusta, eli oltiin vain yksi yö Niinisalossa. Sekin ihan aivan uutta! Niinisalossa ratkottiin Lounais-Suomen aluekenttämestaruudet, joten osallistuttiin Pyryn kanssa tutustumisluokkaan, joka oli meille erinomainen siihen väliin.

Päästyämme Niinisaloon oli meillä vielä jonkin verran aikaa palloilla ja vasta kun Pyry alkoi hieman kopissa heilumaan otettiin se alas. En tiedä mikä sillä on Niinisalossa, mutta aina siellä se ottaa ylimääräisiä kierroksia ja verkata saa puolet kauemmin kuin normaalisti. Kouluverkassa se oli kokoajan ihan ookoo. Kouluratakin oli ihan ookoo, semmoista tasaista mitään sanomatonta puksuttamista kirjaimesta toiseen. Silti silläkin saatiin huimat erot, sillä toinen tuomari antoi 60,4% (sijaluku 20 jälkeen) ja toinen 65,9% (sijaluku kymmenen parhaan joukossa). Kyllä siinä tovin pisti miettimään, mutta yhteenlaskettu tulos oli kuitenkin aika paikkaansa pitävä, joten eipä sillä nyt niin suurta väliä, vaikka loppupeleissä se harmittikin. Ja ennen kuin ketään pääsee sanomaan niin ei, ainoastaan minulla ja minun jälkeisellä ratsukolla oli huima prosentti- / sijaluku ero, muuten tuomareiden kanta oli tasainen. Se siinä ihmetyttikin ;)

Kouluradan jälkeen suoraan esteverkkaan ja siellä vain pari hyppyä, radalle, nollatulos (tosin kuski alkoi lopussa säätämään omia, varmisteli, syöksyi...) ja eläinlääkärin tarkastuksen kautta sitten hevonen tallille yöksi.

Sunnuntaina olikin sitten maastokokeen aika! Rata oli melko simppeli, eli saatiin lähteä Pyryn kanssa vähän jopa "aivot narikkaan" tyylillä ihan vain nauttimaan tekemisestä. Esteet sujuivatkin toinen toisen perään sujuvasti ja maaliin tultiin kevyesti laukkaillen nollilla ja ajassa. Pyry oli kuin ammattilainen radalla! Loppupeleissä oltiinkin siis sijalla 5. ja saatiin Aluemestaruuspronssia! Saatiin myös paikka joukkueeseen Harjuun, mutta Pyryn murrettua puikkoluunsa se jäi vielä tänäkin vuonna välistä.. Toivottavasti päästään vielä jonain vuonna mukaan niihin karkeloihin! Maastoradan kuvat kuvannut Laura Iltanen, kiitos!