Siirry pääsisältöön

Kärrykivaa

Kärryily on kivaa. Tykkään tosiaan ihan todella paljon siitä liikutusmuotona. Se on tavallaan todella rentouttavaa ja silti hauskaa. Suurin harmi kärryilytouhuissa on se, ettei Pyry pysty sitä enää harrastamaan. Tai varmasti voisi se jossain vaiheessa, siedättämisen ja uudelleen opettamisen jälkeen sitä tehdä, mutta en viitsi sitä enää sillä kiusata. Mutta sujuvasti pääsemmekin sitten arvonnan kysymykseen: kenellä on kivoin ajaa?

Itseasiassa on se aika vaikea kysymys. Mikään näistä kolmesta ajettavasta ei ole ikävä. Yksi ehkä haastavampi kuin muut, mutta kaikkien kanssa on aina pärjätty. Tietenkin pitää olla varusteet jokaiselle hevoselle tarkkaan mietitty ja Herkun tulon myötä keksimme monia helpotuksia myös Mollan varusteisiin. Mutta mennäänpä suoraan siihen järjestykseen. "Kivoimmasta" alkaen, olkaa hyvä:


Ykköseksi minun on tällä kertaa laitettava Miina. Itseasiassa jos se olisi mahdollista, sijoittaisin ehkä molemmat nuoret, niin Miinan kuin Herkunkin tähän. Mutta jos on aivan pakko valita, kyllä tämä superihana shetlanninponineiti vie voiton. Itseasiassa Miina oppi ajamisen salat tosi nopeasti. Nyt tehdään jo sujuvia ravi - seis -siirtymisiä, se nostaa laukan ja tehdään jopa voltteja. Kyllä vain, me ajotaan mennä valjakkovalmennuksiin nyt vielä syksyllä - kevät välillä. Kyllähän tästä neidistä nyt varmasti oiva valjakkoponi tulee! Vielä pitää hurjasti kuitenkin treenata jo ihan suoruutta ja suoraan kulkemista, mutta onhan näitä ajokertoja vielä todella vähän kuitenkin takana..


Toiseksi listassa nousee tosiaan kolme vee herrasmiesori Herkku. Ennen laitumelle menoa olin ajanut Herkulla vain muutamia kertoja, mutta nyt kun se on tullut takaisin treeniin niin olen enemmänkin ajellut. Aluksi oli hieman hakemista ravin kanssa, mutta nyt alkaa tulemaan jo hienoa ravipätkää ja se jo tukeutuu paremmin ohjaan eikä ole kädelle tyhjä. Viimeksi lenkillä oli virtaa jo niin paljon, että juoksu lähti ihan ilman ensimmäistäkään pyytämistä! Herkun suurin heikkous on kuitenkin kärsimättömyys. Kun ei malta niin ei malta. Se onkin oppinut ikävän tavan että lähtiessä jos ei pääse suoraan liikkeellä hyppää pystyyn. Nyt onneksi tapa on jo rauhoittunut ja herra malttaa tovin odottaa. Pikku hiljaa. Mutta muuten tämä on kyllä luotettavin ajettava ikinä. Siellä me City kurvaillaan Ypäjän keskustassa autojen joukossa. Eikä tämä juniori ole siitä moksiskaan!


Haasteellisin ajettava onkin meidän turbomummo Molla. Mollalla on verissä erittäin vahvasti ravuri (ja en oikein ymmärrä miten siitä ei ikinä ravuria tullut). Vauhti on reipasta ja kun kerran päästään ravaamaan niin ei se käyntikään enää maistu vaan sitten mennään passia kotiin loppumatka. Pellolla tämä neiti päästelisi vaikka useamman tunnin ravia. Kivaa on ja hiki tulee - myös kuskille! Tässä meinaan on sitten sellainen paino käsillä, että välillä miettii että toimiikohan jarrut. Mollan kanssa on jouduttu vähän enemmän sumplimaan varusteita. Sillä ajetaan ravikuolaimella ja kiintomartingaalin kanssa. Martingaali rauhoitti sitä huomattavasti: Sen jälkeen kun kerran pellolla se lähti minua kärryjen kanssa kuskaamaan, ei ole ilman tuota pientä lisäremmiä ajettu. Lisäksi nykyään laitetaan aina ajettaessa korvat kiinni - ja Homma sujuu taas paljon lepposammin. Äitihän tosiaan tipahti nyt juuri hiljattain Mollan kyydistä kärryiltä. Kun vanhalla neidillä oli vaan turhan kivaa pellolla, mutka ja pieni töyssy tekivät tehtävänsä. Ja sen jälkeen kyllä kulki tamma varovasti ;)

Arpaonni suosi tänään Essi Ahosta (essi.ahonen@hotmail.com), Onnea!
Sinulle on laitettu sähköpostia :)

Kommentit

  1. millon vaihtuu ulkka, kun alli ei enää oo sun ?

    VastaaPoista
  2. Meillä oli vuosi sitten 3-vuotias suokkiori treenissä ja oli yhtä luotettava liikenteessä kuin Herkku :) Ei pelännyt mitään.

    VastaaPoista
  3. Onko multa mennyt jotain pahasti ohi vai oletko ihan jättänyt kertomatta syyn Allin myymiseen? :o
    Mutta hei, aivan ihanaa kun sait Herkun ostettua itsellesi, hän on niin hurmaava <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkku on ihana! <3

      Kyllä minä sen täälläkin kerroin, mutta tosiaan minun piti ajatella eteenpäin elämässä ja harrastuksessa :( Kun on kaksi samanikästä hevosta, se tietää että muutaman vuoden päästä alkaa molemmat olemaan eläkeläisiä "isoilla radoilla" ja silloin olisi hyvä olla joku nuori kasvamassa tai muu suunnitelma elämässä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jo on puolituhatta lukijaa - ARVONTA

500 lukijan ennakkoarvonta ja palkintona meillä on.. Katri Syvärisen "Syvemmälle satulaan" -kirja! Itse olen aikoinani lukenut kirjan ja nyt sain toisen haltuuni ja mitäs sille parempaa keksimään kuin arvonnan palkintoja ja jakamaan oivallusten ja mielenkiintoisten tekstien hurmosta! Arvontaan saavat osallistua kaikki , niin uudet kuin vanhat lukijat kuin tuntemattomammat haahuilijat. Halutessaan saa tietenkin mainostaa arvontaa myös omassa blogissaan niin saadaan paljon osallistujia mukaan! Arvonta suoritetaan netistä löytyvällä arvontakoneella puolueettomasti. Arvonta suoritetaan 22. Lokakuuta. Kaikki siis saavat osallistua, pienillä ehdoilla: Kommentoi seuraavat asiat tämän postauksen kommenttikenttään: nimesi / nimimerkkisi  toimiva sähköpostiosoitteesi Kirjoita kommenttiin myös yksi tai useampi positiivinen / hyvä asia blogista ja yksi tai useampi negatiivinen / huono asia blogissani Kerro mahdollinen oma blogisi Nyt ei muuta kuin ar...

Tervetuloa joukkoon "pieni" kirjava!

Alli tamman talliin saapuminen saattoi hämmästyttää yhtä jos toista.. Ja suoraan sanoen, en itsekkään olisi uskonut että olen kohta aivan oman hevosen omistaja, ilman puolikkuuksia. Eli kyllä, ostin omakseni,  tämän pienensuuren tamman. Mutta eihän ole mitään järkeä jos ei aloiteta aivan alusta, eli nyt luvassa jännittävä tarina siitä miten tähän ikinä päädyttiin ;) Minulla on kyllä aina kausia jolloin selailen myyntihevosia, ihan vain haaveillen. Kuitenkaan tällä kertaa en ollut etsimssä hevosta, vaan satuin vahingossa klikkaamaan itseni kaverin kaverin sivun kautta itseni tamman myyntisivulle. Enkä missään nimessä voinut olla ihastumatta, olin täysin myyty jo ensi näkemästä! Sanoin äidille puolivitsillä että löysin itselleni aivan täydellisen hepan. Äiti rakastaa - niinkuin minäkin - kaikkea erikoista ja meillä on aina hevosissa ollut jotain omalaatuista. Äiti oli aluksi todella skeptinen ja itsekin olin ihan eiei, en osta, kunhan katselen. Katselu meni kuitenkin...

Hiljainen hyväksyjä?

Postaksessa esiintyvät kuvat ovat kuvituskuvia ja tilannekuvia, niitä ei tule yhdistää täysin tekstiin. Takuulla jokainen on nähnyt kohua herättävän videon . Ja jokainen hevosista edes pikkiriikkisen ymmärtävä tietää että jokin raja on tässä ylitetty.  On turha olla mielestäni tekopyhä: kyllä minäkin olen joskus hevoselle hermostunut, olen sitä suusta nyppässyt, kannuksella potkaissut, karjaissut, joskus jopa läpsäissyt. Yleensä sen jälkeen poden pitkään huonoa omatuntoa, sillä se ei missään nimessä ole hyväksyttävää, se ei ole hevoselle oikeudenmukaista. Jos hevonen ei ymmärrä mitä siltä odotetaan ei siihen väkivalta auta. Vaikka minäkin olen polullani joskus sortunut, en silti pidä näkemästäni. Tähänkö on tultu? Koska kyseinen video on itsessään herättänyt paljon kohua ja keskustelua, en halua siihen perehtyä enempää. Useasta blogista kuin keskustelufoorumeistakin löytyy siitä tarpeeksi ja uskon että suurin osa on asian suhteen samaan mieltä. Se, mistä haluan puh...