Tiedän että olen sen sanonut monta kertaa aikaisemminkin. Se kuinka iloinen, kiitollinen ja onnellinen olen siitä miten ihana lähipiiri minulla on. Ja nyt taas sanon sen. Vaikka näin itsenäisyyspäivänä voi kiitollinen olla paljon muustakin - ja olenkin - olen tänään todella kiitollinen, onnellinen ja kerrassaan häkeltynyt miten uskomattoman ihania ihmisiä ympärillä on!
Taas on hiljaisuutta blogissa. Voin edelleen kertoa että töitä piisaa ja sen takia koneelle istuminen tuntu enemmäin kuin työltä. Sen lisäksi viikon sisällä on äiti mennyt huomattavasti huonompaan kuntoon. Olen varmasti joskus täällä blogissakin avannut äidin mystistä sairautta, mutta kuten silloinkin, nytkään en sen enempää henkilökohtaisiin asioihin mene. Voin sanoa että sairaus on sellainen, että huomenna voidaan olla 10 askelta parempaan - tai 50 huonompaan - suuntaan. Tähän ei lääkärit löydä syytä eikä siihen ole tiettävästi hoitokeinoa. Yritetään vain pysyä positiivisina!
Nyt tilanne on vielä ollut kohtuullinen, Kari on pystynyt auttamaan äitiä, meillä on uskomattoman ihania ystäviä jotka tulevat jeesimään tallihommissa. Tuskailin jo tänään tulevia viikkoja, jolloin olen koko päivän pois. Ei edes se hevosen liikuttaminen ole tässä se oleellisin asia, vaan se, että saataisiin hevoset muuten hoidettua. Stressiä ja hirveästi pohdittavaa. Onneksi jälleen ihanat ystävät ovat heti tulossa auttamaan. En voi olla kuin kiitollinen.
Sain myös Herkun tallinomistajalta aivan ihanan viestin ja tänään hevoset muuttavat vielä muutamaksi viikoksi keskustaan. Näin äiti saa rauhassa muutaman viikon levätä ilman huolta että kuka ruokkii, loimittaa tai siivoaa. Olen aivan sanaton millaista lähimmäisen auttamista saamme taas kokea tälläisellä todella nopealla aikataululla, kun kaikki on mennyt tosi pikaisesti huonompaan suuntaan. Toivotaan että tästä on vain suunta ylöspäin! ❤ Kunhan saadaan taas äiti iskuun!
Ihanaa Itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille!
kaikesta huonommastakin huolimatta.
Aivan ihana kuva! Paranemisia sun äidille :(!
VastaaPoistaTsempit koko porukalle! Ihanaa että on ihmisiä jotka haluavat oikeasti auttaa :)
VastaaPoistaOma äitini sairastaa tuskin samaa, mutta samantapaista sairautta, yhtenä päivänä on elämänsä kunnossa ja seuraavana hädin tuskin pääsee sängystä ylös.. Vaikkakin niinä huonoina hetkinä miettii että miten ihmeessä saa hevoset ja kaiken muun hoidettua, niin yleensä maastolenkin tai onnistuneen treenin jälkeen on taas maailman onnellisin noiden elukoiden olemassaolosta♥