Hauskan maastoestehyppelöpäivästä seuraavana lähdettiin katsomaan vähän Raisioon miten hyppy sujuisi. Ilmoittauduin vähän extempore 110 cm luokkaan, sillä ei olla sitä hypätty oikein kunnolla varmaan vuoteen. Hevoset-messuilla metri tuntui kuitenkin niin helpolta., että päätin ainakin yrittää!
Meidän luokat alkoivat vasta iltapäivällä joskus hieman ennen kahta, joten Pyry sai aamulla syödä rauhassa aamuheinät ja me ehdittiin siivoamaan talli Elsan ja Äidin kanssa. Raisioonkin lähdettiin kahdella autolla, sillä äiti ja Kari menivät vielä käymään Karin äidin luona kisojen jälkeen. Mennä huristeltiin Elsan kanssa edellä mun autolla ja äiti, Kari, koirat ja hevonen tuli sitten kymmenisen minuuttia perässä.
Heti kun Pyry oli päässyt paikalle meninkin laittamaan sitä kuntoon. Luokissa oli todella vähän lähtijöitä (kahdeksan 100 cm ja seitsemän 110cm) joten pääsin heti Pyryn kanssa verkkailemaan. Päätin tehdä verkan taas hieman pidemmällä kaavalla ja ravailla ja taivutella sen aluksi erittäin hyvin. Ennen radankävelyä en hypännyt, mutta kun tulin kävelemästä otin heti muutamia hyppyjä. Olin kuitenkin lähdössä jo viidentenä. Pyry oli verkassa tosi kivan tuntunen, terävä ja skarppi, joten radalle lähdettiin ihan hyvillä mielin.
Koska arvostelu oli A.2.0, ajattelin että toki pitää ajassa hieman säästellä. En kuitenkaan halunnut ottaa mitään turhia riskejä, joten pidettiin vauhti maltillisena, mutta tehtiin vähän lyhyemmät tiet. Puomit matkalla kolahteli ikävästi, mutta sujuvasti päästiin aina toisiksi viimeiselle estelle joka oli sarja. Sinne tulin ihan hyvällä askeleella, mutta luoja että typerästi syöksyin b-osalle ja olin jo liikaa menossa viimeisen esteen suuntaan ja siitä sitten saatii puomi. Se kyllä harmitti ihan älyttömästi, typerä kuskin virhe! Näinkin maltillisella radalla saatiin kuitenkin hyvä aika, vain 30 sadasosaa voittajaa huonompi (eli puhtaalla olisi tullut toinen sija.. käännetään vähän neistä haavassa..)!
Minua niin harmitti tuo puomi! Muuten hyppääminen kuitenkin on niin helppoa ja muutamaa kolausta lukuunottamatta tasaisen varmaa niin sitten pitää tuollain mokata sarja. Argh! Olisi pitänyt hieman nostaa sarjavälissä takasille niin ei olisi tuo kääntyminen haitannut, mutta ei, annoin vaan baanattaa tukkaputkella!
Kympin radalle en lähtenyt siis suurella odotuksella ja mahanpohjaakin kouraisi kun esteet oli mielestäni niin kamalan isoja kun ei ole aikoihin hypätty. Verkassa Pyry ei ollut enää niin hyvä ja kerran jouduin pysäyttämään sen okserille kun pirun eläin yritti hypätä sen ravista kun ei oikein löytynyt sopivaa laukka-askelta.. Radalle kuitenkin mentiin pieni kapina päällä, kyllä me vielä onnistutaan!
Ja ai että olen onnellinen! Tuloksellisesti ei se tietenkään ollut mikään hyvä rata, mutta voi ettien että olen ylpeä minusta ja Pyrystä. Se meni niin hienosti ja itse voitin jonkin alkavan kammon jälleen kerran! Ainut ongelma radalla oli se, että Pyry kävi turhankin lämpimänä ja se korostui sillä että jäi roiukkumaan pään kanssa vasemmalle ja kun yritin suoristaa niin lähti kun nato-ohjus eteenpäin! Siinä sitten koitin tähtäillä hyviin askeleisiin.. Alku oli aivan super hyvä. Kolmosen pysty aivan mieletön! Nelosella mahanpohjan jännitys sai vallan ja viimeinen askel oli turhan pitkänä, joten hypystä tuli hätäinen ja etupuomi tuli mukaan. Tässä vaiheessa jotenkin unohdin rataa ja käänsinkin heti sarjan jälkeen, mutta samalla tajusin että perkele.. Seuraava este on sarja!! Ei auttanut muu kun nostaa hevosen nenä ylös, ratsastaa se nopeasti hyvin takajaloille ja kääntää. Ja olla mukana tässä juonessa! Ja ai että! Hienosti ja terävästi sarja! Kutoselle keräsin paletin taas kokoon ja hyppy oli erittäin hyvä, mutta jostain syystä se tuli aivan liian nopeasti alas ja otti okserin takapuomin mukaan. Siitä panikoituneena hieman hätäinen seistä ja kasille aivan liian kovaa ja sieltä vielä yksi puomi. Mutta silti. Niin onnellinen miten helposti se vielä tonkin kokoiset esteet hyppää!
Nyt tarvii enää vaan kuskin alkaa luottamaan itseensä ja hevoseensa uudestaan niin saadaan varmuutta ja jää nuo ylimääräiset puomit pois. Voi että mikä motivaatiopläjäys näistä kisoista tulikaan! Ei tietenkään tuollaiseen 12vp rataan saisi olla tyytyväinen, mutta jotenkin siinä ne virheet olivat niin pieniä, että ne korjaamalla on aivan varmaa että päästään puhtaasti! Voi että kun olen onnellinen!
Oletteko te voittaneet itsenne kisoissa?
Kommentit
Lähetä kommentti