Siirry pääsisältöön

2-tason estekilpailut, Raisio 23.4.

Hauskan maastoestehyppelöpäivästä seuraavana lähdettiin katsomaan vähän Raisioon miten hyppy sujuisi. Ilmoittauduin vähän extempore 110 cm luokkaan, sillä ei olla sitä hypätty oikein kunnolla varmaan vuoteen. Hevoset-messuilla metri tuntui kuitenkin niin helpolta., että päätin ainakin yrittää!


Meidän luokat alkoivat vasta iltapäivällä joskus hieman ennen kahta, joten Pyry sai aamulla syödä rauhassa aamuheinät ja me ehdittiin siivoamaan talli Elsan ja Äidin kanssa. Raisioonkin lähdettiin kahdella autolla, sillä äiti ja Kari menivät vielä käymään Karin äidin luona kisojen jälkeen. Mennä huristeltiin Elsan kanssa edellä mun autolla ja äiti, Kari, koirat ja hevonen tuli sitten kymmenisen minuuttia perässä. 

Heti kun Pyry oli päässyt paikalle meninkin laittamaan sitä kuntoon. Luokissa oli todella vähän lähtijöitä (kahdeksan 100 cm ja seitsemän 110cm) joten pääsin heti Pyryn kanssa verkkailemaan. Päätin tehdä verkan taas hieman pidemmällä kaavalla ja ravailla ja taivutella sen aluksi erittäin hyvin. Ennen radankävelyä en hypännyt, mutta kun tulin kävelemästä otin heti muutamia hyppyjä. Olin kuitenkin lähdössä jo viidentenä. Pyry oli verkassa tosi kivan tuntunen, terävä ja skarppi, joten radalle lähdettiin ihan hyvillä mielin.

Koska arvostelu oli A.2.0, ajattelin että toki pitää ajassa hieman säästellä. En kuitenkaan halunnut ottaa mitään turhia riskejä, joten pidettiin vauhti maltillisena, mutta tehtiin vähän lyhyemmät tiet. Puomit matkalla kolahteli ikävästi, mutta sujuvasti päästiin aina toisiksi viimeiselle estelle joka oli sarja. Sinne tulin ihan hyvällä askeleella, mutta luoja että typerästi syöksyin b-osalle ja olin jo liikaa menossa viimeisen esteen suuntaan ja siitä sitten saatii puomi. Se kyllä harmitti ihan älyttömästi, typerä kuskin virhe! Näinkin maltillisella radalla saatiin kuitenkin hyvä aika, vain 30 sadasosaa voittajaa huonompi (eli puhtaalla olisi tullut toinen sija.. käännetään vähän neistä haavassa..)!






Minua niin harmitti tuo puomi! Muuten hyppääminen kuitenkin on niin helppoa ja muutamaa kolausta lukuunottamatta tasaisen varmaa niin sitten pitää tuollain mokata sarja. Argh! Olisi pitänyt hieman nostaa sarjavälissä takasille niin ei olisi tuo kääntyminen haitannut, mutta ei, annoin vaan baanattaa tukkaputkella!

Kympin radalle en lähtenyt siis suurella odotuksella ja mahanpohjaakin kouraisi kun esteet oli mielestäni niin kamalan isoja kun ei ole aikoihin hypätty. Verkassa Pyry ei ollut enää niin hyvä ja kerran jouduin pysäyttämään sen okserille kun pirun eläin yritti hypätä sen ravista kun ei oikein löytynyt sopivaa laukka-askelta.. Radalle kuitenkin mentiin pieni kapina päällä, kyllä me vielä onnistutaan!

Ja ai että olen onnellinen! Tuloksellisesti ei se tietenkään ollut mikään hyvä rata, mutta voi ettien että olen ylpeä minusta ja Pyrystä. Se meni niin hienosti ja itse voitin jonkin alkavan kammon jälleen kerran! Ainut ongelma radalla oli se, että Pyry kävi turhankin lämpimänä ja se korostui sillä että jäi roiukkumaan pään kanssa vasemmalle ja kun yritin suoristaa niin lähti kun nato-ohjus eteenpäin! Siinä sitten koitin tähtäillä hyviin askeleisiin.. Alku oli aivan super hyvä. Kolmosen pysty aivan mieletön! Nelosella mahanpohjan jännitys sai vallan ja viimeinen askel oli turhan pitkänä, joten hypystä tuli hätäinen ja etupuomi tuli mukaan. Tässä vaiheessa jotenkin unohdin rataa ja käänsinkin heti sarjan jälkeen, mutta samalla tajusin että perkele.. Seuraava este on sarja!! Ei auttanut muu kun nostaa hevosen nenä ylös, ratsastaa se nopeasti hyvin takajaloille ja kääntää. Ja olla mukana tässä juonessa! Ja ai että! Hienosti ja terävästi sarja! Kutoselle keräsin paletin taas kokoon ja hyppy oli erittäin hyvä, mutta jostain syystä se tuli aivan liian nopeasti alas ja otti okserin takapuomin mukaan. Siitä panikoituneena hieman hätäinen seistä ja kasille aivan liian kovaa ja sieltä vielä yksi puomi. Mutta silti. Niin onnellinen miten helposti se vielä tonkin kokoiset esteet hyppää!





Nyt tarvii enää vaan kuskin alkaa luottamaan itseensä ja hevoseensa uudestaan niin saadaan varmuutta ja jää nuo ylimääräiset puomit pois. Voi että mikä motivaatiopläjäys näistä kisoista tulikaan! Ei tietenkään tuollaiseen 12vp rataan saisi olla tyytyväinen, mutta jotenkin siinä ne virheet olivat niin pieniä, että ne korjaamalla on aivan varmaa että päästään puhtaasti! Voi että kun olen onnellinen!

Oletteko te voittaneet itsenne kisoissa?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov