Siirry pääsisältöön

Amerikan passit esittelyssä: Rocco's Taco


Rocco's Taco
"Rocco"
s. 2013 - Ruuna - lämminveriravuri
om. John Devito & Rocco Manniello
i. SJ's Caviar -  e. Original Hostess
  passi marraskuu 2017 →

Seuraavaksi esittelyyn otamme toisen hevosen, joka on ollut minulla alusta asti. Kyseessä on siis 5-vuotias herrasmiesruuna Rocco! Roccosta tykkäsin jo heti alusta asti, vaikka se olikin vähän erikoinen tapaus. Se on myös murtanut jalkansa viime keväänä / kesällä ja tekee nyt vasta paluuta kilparadalle. Jos siis vaan herran jalat kestävät, sillä se on jo kaksi kertaa murtanut jalkansa.. Kokoajan saa vähän olla varuillaan ja huolissaan miten ne jalat kestää, huh! Rocco on menossa Qualifierseihin Maaliskuun alussa, niin kuin Roadiekin.

Rocco on luonteeltaan sellainen vähän crazy. Se osaa kyllä käyttäytyä herrasmiesmäisesti, mutta joskus välillä tuntuu että sen päässä naksahtaa. Ihan joka aamu on sen kanssa erilainen kun ei tiedä millä tuulella se on, mennäänkö kävelykoneeseen kahdella vai neljällä jalalla. Ja tarhaan en uskalla sitä edes laittaa kun jo kävärissä se käyttäytyy toisena päivänä kuin mielipuoli.. Ja jos sen erehtyy jättämään sinne sitomatta saa sitä sitten koittaa sieltä pyydystää (ja toivoa ettei samalla riko itseään) jos oikein villi päivä sille sattuu!

Mutta hoitaessa se on ihan superkiva! Oikea sellainen mamman mussukka! Minä sitä aina pussailen kun iltapäivällä hoidan sitä pois. Rocco on myös yksi niistä ehdottomista mitä en haluaisi "mistään hinnasta" antaa pois. En edes tiedä miksi, koska se ei näytä kuitenkaan miltään kovin erikoiselta ja se on ollut lähinnä alkuajan vain kuntoutettavana. Joku siinä hevosessa kuitenkin iski minuun ja kaiken villin luonteensa takana sillä on niin lempeä ilme naamalla. Voi Rocco, mamin mussukka!





Roccon viikko-ohjelmaan kuuluu uimista ja hölkkäämistä, sekä muutama hiitti viikossa. Nyt se on kyllä niin huono jo toisesta etujalastaan, että saa nähdä ollaanko nyt hetki hiittaamatta. Rocco on kuitenkin taitava uimari, kuten tuosta ylhäällä olevasta videosta voitte huomata!

Itse en ole ajanut Roccolla enkä myöskään sen kärryille niinkään välitä. Se on vähän sellainen kahjo kokonaisuudessa kun puhutaan ajamisesta. Aluksi se oli vähän vain hätäinen kun laitettiin kärryjä perään (piti olla ripeä), mutta nykyään se pitää lähettää pyyhe päässä matkaan, kärryjen lukkoja ei saa kliksauttaa, ohjia ei voi ottaa tuntumalle eikä mitään painetta tulla mistään suunnasta. Juuri viime kerralla venäytin sormeni ja sain muutaman makean mustelman kun Marty erehtyi siirtämään sitä hieman oikealle kun laittoi kärryjä perään ja herran takapuoli osui toiseen aisaan.. Siinä sitten mentiin ylös ja eteen ja tietenkin kun pyyhe oli päässä niin ei se mitään nähnyt ja oltiin melkein kärryjen kanssa jumissa seinällä. No, kun se sitten pääsee radalle on se jo vähän mukavampi. Taino, mitä se nyt koittaa kotiin tultaessa keksiä kaikkia keinoja olla villi, kilpailusuuntaan kääntäessä se pitää tehdä yllättäen ja aina eri kohdassa ja mitähän muuta.. Mutta hyvänä päivänä se on tosi kiva!

Rocco siis ui noin 3-4 kertaa viikossa, 7 minuuttia per päivä. Hölkkää tarvittaessa radalla (esimerkiksi jos on liian kylmä uida tai se on jo uinut 4 kertaa viikon aikana) ja silloin se puetaan avosuitsiin ja korvahuppuihin. Viime hiitillä se käytti ensimmäistä kertaa sekkisuitsia, mutta pääasiallisesti se ei vielä niitä tarvitse. Hiitatessa käytetään takajalan suojia ja polvisuojia. Ongelmakohtina ovat ehdottomasti heikot luustot jaloissa..


Mitä mieltä te olette Roccosta?
Tuliko mieleen jotain kysyttävää? Nyt kannattaa kysyä!

Kommentit

  1. Kiva kun esittelet jokaisen sun passeista erikseen, näitä lukee kyllä mielellään! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uuden alku

 Kovasti koitin tätä blogia päivittää, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana elämäni on muuttunut niin totaalisesti, ettei blogi ole oikein enää sama. Mielestäni on kunnioitettava nyt blogia, se oli loistokas vuosina 2012-2015. Tätä blogia on ollut aina hirmuisen ihana päivittää ja ehkä vielä jonain päivänä kun palaan takaisin satulaan voidaan tämäkin kääntää uudeksi nousuksi. Mutta sitä odotellessa haluan kiittää kaikkia blogin lukijoita kuluneista vuosista ja lukuisista kommenteista ja tuesta. Ilman teitä tämä polku ei olisi ollut puoliksikaan näin mahtava! On siis aika sulkea Kisamatkalla ja kääntää uusi lehti. Bloggaaminen on vieläkin lähellä sydäntäni, mutta mielestäni tämä blogi ei ole koskaan ollut täydellinen sille elämälle mikä minulla on tällä hetkellä menossa. Joten oli aika uuden blogin. Toivotan kaikki innokkaat mukaan myös raviurheilun maailmaan jos se vaan yhtään kiinnostaa. Kiitos vielä kerran kaikille näistä vuosista, toivottavasti nähdään vielä uudessa blogissa! Harnes

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Millainen on minun työpäiväni?

Niin no. Se vaihtelee tosi paljon päivittäin, mutta ajattelin silti tehdä tälläisen pienin Myday tyylisen postauksen, missä kerroin teille työpäivästäni. Jokaisessa työpaikassa olen tehnyt erilaisia päiviä, ensimmäisessä paikassa päivät olivat hurjan pitkiä (yleensä aamu viidestä iltapäivä neljään plus mahdolliset ravit), mutta näissä kahdessa jälkimmäisessä on ollut about 6-8 tuntisia normaaleita työpäiviä. Toki vaihtelua aina on ja etenkin jos pitää mennä raveihin tai on iltaruokinta vuoro tulee extra hommia. Mutta pidemmittä puheita, millainen on siis minun työpäiväni? Aamulla heräilen siinä puoli 5 - 5 välillä, usein torkuttelen viiteen asti. Tony tulee yleensä hakemaan minut töihin, ja päivästä riippuen mennäänkin tallille noin puoli kuuden aikaan. Joskus hieman myöhemmin ja joskus hiemain aikaisemmin, riippuen siitä kuinka kiireiseksi päiväksi arvoidaan. Yleensä hevoset on aamulla ruokittu joko Tonyn tai Meksikolaispariskunnan toimesta, joskus minä ja Tony aamuruokitaan