Kolme kuukautta kesti saada aikaiseksi..

Ja koska kuitenkin sita ensimmaiseksi halutaan kysya niin kylla, arvonta on suoritettu ja voittajaan on oltu yhdeydessa. Kiitos kaikille mukana olleille ja jos ei nyt onni osunut kohdalle, eikohan tassa tule viela naita arvontoja tehtya niin voitte niissa kokeilla onneanne. Ja ei pideta ihan niita kolmen kuukauden taukoja, heh.

Mutta! Vihdoin sain ostettua tietokoneen Black Fridayn innostamana. Nyt siis mukana matkassa on hieno uusi ja 800 dollaria maksanut Lenovon tabletti-tietokone yhdistelma. Ainoa ongelma taman kanssa on se, etta toki tama amerikan ihme ei tunne aakkosia, joten olen jo nyt pahoillani teille lukijoille aiheutuvasta aakkosongelmasta. Jos joskus olen hyvalla moodilla liikkeella ja minulla on enemman aikaa (todellisuudessahan minulla yleensa on paljonkin vapaa aikaa, mutta jostain syysta koneelle pysahtyminen on suuri kynnys) voin teille muokata helpommaksi lukea. Mutta nyt talla kertaa joudutte kuitenkin lukemaan ihan amerikan aakkosilla. Ensi kerralla panostetaan paremmin eikos?

Okkey guys are we ready?!

Minulla on vielakin hieman hankaluuksia hahmottaa mista sita oikein alkaisi kertomaan. Haluaisin kovasti avata teille Suomen kuulumisia, mutta toisaalta olisi hienoa ensin kertoa missa taalla mennaan. Joten pitkan pohdinnan jalkeen ajattelin taman ensimmaisen postauksen korkata kertomalla mita on tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana! Siina on ollut sellaista draamaa matkalla etta valilla tuntuu etta olisi astunut jonkinlaiseen Amerikkalaiseen elokuvaan. Yhtakaan tekemaani kaannosta en kuitenkaan kadu, joten voin ihan hyvilla mielin teille avata missa nyt todellisuudessa mennaan.

Kiteytettyna puolen vuoden aikana olen ehtinyt vaihtamaan tyopaikkaa kahdesti, muuttanut kahteen eri osavaltioon (itseasiassa kolmeen, mutta tama vain sen takia etta asuin kolmen osavaltion rajalla hetkellisesti..), varjannyt hiukseni punaiseksi ja sen jalkeen blondiksi (mita ihmetta Senni), ihastunut, rakastunut, unohtanut, ollut 4 paivan lomalla (luksusta!), tutustunut jarjettoman moneen uuteen ihmiseen.. mita naita kaikkea nyt ikina onkaan.

Mista kaikki sitten alkoi? Sanotaanko etta olen taman reilun vuoden ajan oikeasti nauttinut olostani taalla. Totta kai kaipaan perhettani ja hevosiani mutta samalla mina tunnen etta elan nyt omaa elamaani. Enka tarkoita sita siis millaan pahalla, vaan lahinna etta taalla paasin aloittamaan kaiken aivan alusta! Ensimmaiset kuukaudet taalla olivat minulle todella hankalia, silla en kaytannossa tuntenut ketaan ja kielellisesti olin aivan surkea. Olin siis pitkalti toisten suomalaistyttojen varassa silla en todellakaan tiennyt miten puhua, kayttaytya tai hankkia edes uusia ystavia.

Ja niin se aika riensi eteenpain. 8kk myohemmin minun ex-tyonantaja oli vahentanyt rajusti hevosia ja loppuajastani siella minulla oli vain enaa kaksi passia. Niinpa aloin omatoimisesti kyselemaan vahan muualta toita ja keskustelin asiasta silloisen tyonantajani kanssa. Valitettavasti kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja ex-pomoni ei ottananut minun lahtoani niin kovin hyvin. Niinpa tein nopean ratkaisun ja soitin puolitutulle ohjastajalle joka aina oli ollut minulle todella mukava (ja jonka poika oli ihan mukavan nakoinen ja kaytiin me yksilla treffeillakin vink vink) ja han sanoi etta hanella olisi minulle tyopaikka. Niinpa pakkasin elamani matkalaukkuun ja kahteen jatesakkiin ja muutin New Jerseyhin.

Kuvassa Number One eli blogissa jo aikaisemmin esiintynyt Oneida ja toinen mussukkani Eldo

Siispa Heinakuun puolen valin jalkeen olin ottanut ehka yhden elamani suurimmista harppauksista ja tehnyt hypyn kirjaimellisesti tuntemattomaan. Paikkaan mista tiesin pari ihmista, mutten loppupeleissa oikein tuntenut ketaan. Paikkaan missa minun oli pakko itse selviytya puhumalla englantia ja ymmartamalla mita kaikki muut puhuvat minulle. Jos ei muuta niin ainakin tama heittaytyminen on opettanut minut selviytymaan ja puhumaan seka ymmartamaan englantia paremmin. Ja se jos joku on opettavaista.

Uudessa paikassa minua oli vastassa 11 uutta vierasta hevosta ja lisaksi siella oli ikisuosikkini pieni pyorea peitsari tamma Oneida eli Number One. Muuttoni jalkeen kaikki kutsuivat sita number oneksi ja kukaan muu ei ikina koskenut siihen, eli se oli kaytannossa kokonaan minun hevoseni. Holkkasin ja joskus hiittasin sen kuten myos muita hevosia. Paa-asiassa kuitenkin toimin groomina, eli siivosin karsinat, ruokin, hoidin, valjastin.. Oikeastaan kaikki mita yleisiin tallihommiin kuuluu. 

 Viimeisien kuukausien aikana lisaksi kavin paljon raveissa, eli oikeastaan olin joka ilta joko meidan omien hevosten kanssa tai sitten ns Catch paddockaamassa eli hoidin raveissa jonkun muun treenarin hevosta ja han maksoi minulle siita palkkaa. Todellakin voidaan sanoa etta viimeinen kuukausi oli melkoista juoksua paikasta toiseen ja yleensa minulla saattoi olla juuri ja juuri yksi vapaapaiva. Mutta after all mina todellakin rakastin sita! Raveissa kayminen ja paddockaaminen on niin lahella sydanta etta oksat pois! Ensi kesaa odotellessa, toivottavasti paasen raveihin taas yhta useasti (kunhan ensin tietaisi missa sita ensi vuonna aikaa vietetaan heh).

Lopulta kuitenkin kavi niin, etta silloisella tyonantajalla ei ollut enaa talveksi minulle toita, joten aloin etsimaan uutta paikkaa. Sain itseasiassa useita erilaisia tarjouksia ja lopulta paatin tehda uuden hypyn tuntemattomaan. Talla kertaa pakkasin muutaman silloisen pomon hevosen autoon ja ajoin Floridaan, missa minua odotti uusi tyopaikka. Kaksi paivaa siina saatiin kulumaan (ajoaikaa yhteensa noin 23 tuntia kaikkine mutkineen) ja lopulta olin perilla!

Ensimmaisena otin pienen loman ja ajoin etela Floridaan, paikkaan nimelta Boca Rato. Halusin todellakin ottaa hieman omaa aikaa, joten kaytin aikani shoppailemalla, kynsihuolloissa, kampaamossa ja syoden aivan liikaa ja aivan jarjettoman hyvaa ruokaa. 4 paivan loman jalkeen vuokrasin auton ja ajoin noin kolme tuntia takaisin pohjoisempaan, paikkaan nimelta Astor. Ja taalla sita ollaan sitten oltu viimeiset kaksi viikkoa! Nyt mennaan taas hellelukemissa, tanaankin meilla on ollut 30 astetta lamminta, mutta viime viikolla muutamana aamuna oli hieman viileampaa (noin viitisen astetta). Paivisin lampotilat onneksi kohoavat hieman kylmempinakin paivina. 

Nykyisessa tyopaikassa meilla on noin 40 hevosta, josta suurin osa on varsoja. Minulla on talla hetkella 5 passia ja meidan tallissa on 22 hevosta. Toisessa tallissa on talla hetkella 13 (vai 14 hevosta.. ei voi ihan muistaa) ja lisaksi meilla on yota paivaa laitumella en edes tieda kuinka monta. Paa-asiassa kuitenkin talla hetkella varsat (vuotiaat ja osa kilpahevosista) ovat treenissa ja itse kilpahevoset viettavat ansaittua talvilomaa mielettoman kokoisilla laitumilla isolla kaveriporukalla. 

Aamuista tunnelmaa tallin pihalta. Etta ma rakastan tata paikkaa!

Joka tapauksessa nyt siis taalla ollaan! Taas pitaa vahan niinkuin aloittaa kaikki alusta, tutustua uusiin ihmisiin, paikkoihin ja hevosiin, mutta olen silti talla hetkella tosi iloinen siita mita olen saavuttanut. Aivan mahtavaa olla taalla ja tehda jotain mista todella pitaa! Mina aina sanoin etten koskaan halua tehda hevosia tyokseni mutta.. Ei kannata koskaan sanoa ei koskaan ;)

Mutta sellaiset tilannepaivitykset talla kertaa. Ensi postauksessa sitten pureudun naihin teidan esittamiin kysymyksiinne ja vihdoista viimein avaan myos miten suomessa menee (nopeasti avattuna ihan mahdisti! Mutta siita lisaa myohemmin).

Nyt kuitenkin kiitos kaikille karsivallisyydestanne ja palataan seuraavaksi pikkasen nopeammin kuin 3 kk kuluttua. Seuraava postaus on jo odottamassa julkaisua, jippii!