Siirry pääsisältöön

Kuuleeko Suomi - Suomi kuulee!

Vihdoista viimein paivistysta Suomen asioista. Itseasiassa niita on vaan niin paljon etten oikein tieda mista aloittaisin. Ehka kaikista jarkevinta olisi aloittaa siita, etta suomen kuulumisia paasee seuraamaan hieman aktiivisemmin ottamalla instagramista haltuun kayttajat @teianmatkassa (Teian ja Pyryn kuulumisia), @suvivilhelmiina (Suvin ja Miinan kuulumisia) seka heidan yhteinen kayttaja tili @teiajasuvisahlaa. Silla paastaan jo hyvin alkuun! Ja postauksen kuvat olen saanut kyseisilta tytoilta (tai muuten kuvaaja on erikseen mainittu).


Alun perin minun idea oli paivitella tasaisin valiajoin miten suomessa menee, mutta kun koneeni hajosi ja sen jalkeen ostin uuden vasta hiljattain.. Kaikki vaan jai! Vuodessa on kylla ehtinyt tapahtumaan vaikka mita ja jotenkin tahan yhteen postaukseen on niin hankala pukea kaikkia naita tapahtumia yhdeksi nipuksi. Niinpa teen vaan todella lyhyen tiivistelman vahan kaikista hepoista.

Ihan aluksi on kuitenkin pakko sanoa etta aivan huikeaa millainen tiimi meilla on Suomessa. Olen ehka maailman onnekkain ihminen kun minulla on nain uskomattomia ihmisia ymparillani. Aiti, Suvi, Teia, toinen Suvi, Kari.. Kuka teita nyt siella ikina onkaan Aitia auttomassa. Olen todella kiitollinen ja onnellinen. Minun suurin murheeni tanne muuttaessani oli miten siella tullaan parjaamaan ja hienosti siella talla hetkella menee. Oi etta ei voi olla kuin ylpea ja onnellinen..!

Mutta jokatapauksessa aloitetaan vahan kuulumisilla. Otetaan vaikka ensimmaiseksi herra Herkules. Herkku on ollut treenissa ja ei niin ahkerassa treenissa, mutta kokoajan kuitenkin liikkunut. Syksyn mittaan ottanut hiitteja ja kylla on ollut kaiken arvoista odottaminen! Kuuleman mukaan se on mennyt suuria harppauksia taas eteenpain ja hanen uuden hoitajansa Suvin kanssa ovat alkaneet treenailemaan ahkeraan. Ensi kesana sitten nahdaan Herkku jo toivon mukaan raveissa :) Ratsuhommia han ei ole nyt tehnyt, silla valitettavasti kukaan ei ole selassa pysynyt kun han on heittaytynyt hieman villiksi oriksi.. Vastapainoksi holkan ja ajamisen lisaksi Herkku (ja myos Pyry) kayvat nykyaan vesimatto jumpalla ja tasta on ollu todella paljon hyotya molemmille.




Seuraavaksi pomppaamme miniponi Miinaan. Oh man mistahan sita aloittaisi! Miina on tana vuonna kiertanyt nayttelyissa, kaynyt raveissa, silla on ratsastettu ja nyt jopa hieman koitettu hyppaamistakin. Se on kasvanut ja se on kehittynyt aivan huikean kauniiksi tammaksi (jota se toki oli jo aikaisemminkin mutta nyt viela enemman) Lisaksi Kalle siirtyi enemman hevosiin ja Miina sai uudeksi kuskikseen Riian, joka on jo aikaisemminkin ollut meidan tiimissa mukana. Miina paransi tana vuonnaan ennatysta huikeat kymmenen sekunttia! Nykyaan Miinan ennatys on 2.49,4ke. Lisaksi Miina starttasi tana vuonna ensimmaista kertaa auton takaa ja tiimi kavi ponin kanssa Ponikuninkuusraveissa ajamassa Pikkuprinsessa lahdon. Nayttelyrintamalla puolestaan poni kavi useissa matsareissa ollen usein BIS sijoilla, kolmissa rotunayttelyissa (yksi II palkinto ja kaksi I palkintoa) seka syksylla Urjalassa kantakirjauksessa. Ja Miina palkittiinkin siella hienosti II palkinnolla! Kolme ylinta kuvaa ja viimeisen kuvannut Mirella Ruotsalainen / hertjekker.net, ensimmainen ravikuva Katri Vesala, toinen Mari Vare.



Tassa Miinalla uusi Amerikasta ostettu nahkariimu 





Mummo-ponille ei kuulu mitaan elaketta ihmeellisempaa, joten siirrytaan sitten siihen mita varmasti moni odottaa eli Pyryn kuulumisiin! Ihan ensiksi haluan sanoa etta olen aivan alyttoman ylpea miten hienosti Teia on edistynyt Pyryn kanssa ja miten pitkalle he ovat paasseet vuoden aikana. Vuosi takaperin Teia aloitti 60 cm luokista ja loppukaudesta hypattiin jo metria! Aivan uskomattoman hieno ensimmainen kausikin viela kaiken lisaksi. Kisaamisen ohella Pyry on kaynyt myos matsareissa oli oli mm. Vaskion Match Show nayttelyissa BIS3! Ja ruusukkeitahan on tullut estekisoista melkein joka kerta, joten aikamoisia rusettikoneita on nyt kehittynyt. Pyry ja Teia kisasivat myos kesalla yhdet kenttakilpailut Ypajalla, harrasteluokassa. Mutta pakko sanoa etta kaikista ylpein olen siita etta tama parivaljakko ratsasti Hameen Suomenhevosten aluemestaruuskultaa tana vuonna! Olen kylla todella ylpea tasta kaksikosta. Kaykaa ihmeessa ottamassa Instagram haltuun ja katsomassa sielta enemman kuulumisia ja miten paljon tama kaksikko on vuodessa saavuttanut ja en malta odottaa mita on tuleva :)







Kiitollinen, siunattu, onnellinen 
Ne on ne sanat jotka ovat paallimaisena mielessa kun mietin Suomea

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si...

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan...

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla t...