Kisamatkalla

ja tällä kertaa fyysistä, ei niinkään henkistä.. Tiistai yönä töissä ollessani huomasin ettei kaikki ollut ihan niin hyvin. Olo oli kovin voimaton, vatsa oli kipeä ja pää särki. Viittasin kuitenkin hansikkaalla ja buranan avulla jatkoin vielä reippaasti ja hyvissä voimin yön yli. Aamulla soitin äidille että nyt pitää kyllä käydä lääkärissä. Kaikki oli hyvin niin kauan kun makasin, mutta kun nousin ylös tai aloin tekemään jotain, alkoi huimaamaan ja tuli sen jälkeen valtavan paha olo. Syömään en ollut pystynyt tiistain jälkeen ollenkaan, mutta sain juotavaa jugurttia sen verran alas että jaksoin. Lääkäri käski seuraamaan ja kirjoitti muutaman päivän sairaslomaa. Mille puolestaan minä viittasin jälleen hansikkaalla. Keskiviikko - torstai välinen yö työssä olikin jotain niin kauheaa. Päänsärky oli mahdoton, voimat aivan poissa ja paha olo kokoajan. Selvisin kuitenkin ehjänä kotiin, mutta ilmoitin heti etten pääse töihin seuraavana päivänä. Turvallisuusriskihän se on liikentee...

Ja pidetään varaus päällä kaiken varalta.. HUH mikä päivä eilen.. Lupasin teille videopostausta, mutta eilen sattuneiden tapahtumien varjolla lykkäsin sitä varmuudeksi tälle päivälle. Teen sen illalla, joten yöllä mahdollisesti - jos nyt kaikki on niin kuin pitää - saatte sitten kuunnella minua taas enempi. Nyt kuitenkin eilisestä hieman tarkemmin. Eilen meillä oli tarkoitus pitää Niksulaa silmällä pitäen viimeiset koulutreenit tai alustavat treenit ja jatkaa torstaina. Kuitenkin eilen heppa oli niin hieno, etten enää tänään halua vääntää sillä suurempaa, vain Petra jumppailee sitä ja katsotaan että kaikki on okei. Pääsin töistä hieman ennen neljää ja lähdin hurjana fillaroimaan keskustaan. Meiltä on matkaa tallille joku 10 kilsaa ja koska oli niin nätti sää, päätin suorittaa matkan pyörän voimalla. Tallilla heppa oli jo harjauksessa ja kävin nopeasti vaihtamassa varusteet ja hyppäsin pollen selkään. Matkattiin sitten hiekkalaatikolle. Nopea verkka ravissa ja laukassa,...

"Me lähetään ulkomaille kilpailemaan vaativaa!" kuvat kuvattu viime Perjantaina, tältä päivältä ei materiaalia Viime perjantaina käytiin Pyryn kanssa ensimmäisen kerran maastoesteillä. Olin aivan hukassa ja hyppääminen oli jotenkin vain hauskaa mielenvirkistystä, mutta samalla fiilis tuli kokoajan huonommaksi ja huonommaksi: herttinen sentään, minulla on kisat ja en saa tähän maastoesteilyyn mitään tatsia! Pyry hyppäsi ihan hyvin, mentiin helppoja tehtäviä ja pidettiin vain hauskaa, sillä äiti (heh) ei suostunut siihen että olisin ottanut muutaman isomman hypyn. Tänään olin sitten aivan tuskissani. En vieläkään saanut Pikeä pitämään valmennusta ja Niinisaloon lähdetään jo perjantaina. Onneksi, onneksi , Petra sanoi että nyt Senni ryhdistäydyt ja minä tulen katsomaan kun menet. Siispä hevonen kuntoon ja  ei kun baanalle. Pantsu oli juuri pitämässä valmennusta, joten jäätiin hetkeksi estekentälle. Siellä otettiin heti laukkaa, rennosti ja taipuen. Heppa tiesi het...

Melekoista häppeninkii! Personal Trainer Petra  teki meille eilen Pyryn kanssa lenkkisuunnitelman. Suunnitelma meni siis näin, kuvasta ei saa hirmuisen hyvin selvää! - Ravia alatien lenkki Ranch kiertäen - Opistohallin kohdalla tien yli Rantasen kautta rauhallista  laukkaa eteen alas - Hiittis reippaasti, eli ei revitellen, eka suora vasenta laukkaa, toka oikeaa - Laukkaa raviskalle asti, pätkä käyntiä, kohti hiittistä, alamäki ravia ja kaarteet rauhallista laukkaa, tarvittaessa siirtymisiä, tämä kaikki eteen alas! - Kierros hiittiksellä eteen , orilaitumen vierestä ravia ja toinen kierros samanlailla, ekat suorat oikeaa laukkaa, toiset vasenta laukkaa - Alikulkusillan alta ravia ja maneeseiden kohdalla käynnissä kotiin Suullisina ohjeena oli, ettei kotiin ole palaamista jos hevonen ei ole vähintään huovan alta vaahdossa. Ja piti olla hikinen . Hommista ei saanut luistaa, vaan jos oli eteen alas, se oli tasan se eteen alas, jos oli rauhallinen se oli ...

Ja taaas luvassa vain pikaista postausta! Ainut kuva mitä Hevoset 2013 -messuilla tuli kuvattua.. Sunnuntaina starttasin Opelin ja käänsin nokan kohti Tamperetta äidin ja Pilvin kera. Meidän oli tarkoitus treffata Pyryn omistajan Johannan kanssa messuilla ja pakko sanoa että odotin tätä niin innoissani! En ole siis aikaisemmin nähnyt omistajaa, mutta nyt vihdoin näin ja olen edelleen ihan fiiliksissä. Lähdimme yhdeksän aikaan, mutta muutaman mutkan kautta (kuten auton pikapesu, otto-automaatti, jätskiostokset..) pääsimme perille vasta siinä kahdentoista pintaan. Heti juoksimme Protikin standille ja moikkaamaan Petraa. Ja ei varmaan edes viittä minuuttia ehtinyt menemään kun joukosta vilahti Johanna tiimitakki päällä meidän luokse! Oli mieletöntä, mahtavaa, ihanaa ja valaisevaa vihdoin nähdä PP:n omistaja! Ei siinä tullut hirveästi itse messuja seurattua kun kuusi tuntia hölistiin ja tukittiin vahingossa käytäviä kun jäätiin jumittamaan. Kierreltiin pääasiassa kojuja vaik...

.. että materiaalia ei ole tarjota juuri silloin kun, a. Ratsastat itse niin hyvin kuin osaat b. Hevonen on aivan mahtava ja tekee asiat mielettömästi c. Treeni menee superhyvin ja voisit hyppiä voltteja pelkästä riemusta? Taitaa olla siis sanomattakin selvää että tänään meni hyvin? Heppa oli kyllä aivan uskomaton! Aluksi kun mentiin pieniä (80-90 cm) sekä kuski että hevonen tekivät tyhmiä virheitä, heppa oli ihan phyit ja kuski oli plorp.. Sitten lopuksi kun taas hypättiin neljän esteen rataa - tai oikeastaan kolmen, koska yksi oli sarja kahdella askeleella - Pyry oli aivan mahtava ja kyllä, minäkin taisin ratsastaa parhaiten ikinä mitä olen tähän asti ratsastanut. On siis vähintäänkin tyypillistä että mitään materiaalia ei ole, vaikka kamerat mukana olivatkin? ;) Lopuksi mentiin 110-115 cm pikku rata ja kyllä, uskomaton heppa ja puhtaasti kaikki. Itse pystyin olemaan rauhassa, hengittämään ja tulemaan paineistamatta esteelle. Ja heppa teki kyllä niin hienoja hyppyjä, etten...

Mutta ei, nyt minä parantelen itseni ja sitten vasta.. Tänään taas olikin kuvauspainoitteisempi päivä. Aamun yritin parannella hieman itseäni, mitä nyt nukuin pitkään, söin kauhean kasan lääkkeitä ja totesin tuhannennen kerran että inhoan olla kipeä. Sairaslomalla taas, sillä kurkku jo yli viikon ollut särkevä ja kipeä, ääni ei lähde, yskittää ja on hirveä flunssa. Nyt siis en köpöttelyä enempää ole menossa ja toivon että menisi tämä tauti nopeasti  pois. Iltapäivästä menin sitten kuvaamaan Roosan ja Loren valmennusta. Heillä oli maajoukkuevalmennukset kentässä ja himo hyppäämään oli itsellä aivan valtava! Upeasti taas Roosa ja Lore menivät, ihan kateeksi kävi! supertyypit! kipaise Roosan blogiin tästä ;) Petra saapuikin Molla-ponin kanssa heti valmennuksen loputtua maneesiin ja otin niistäkin kuvia. Itse en lähde analysoimaan sen tarkemmin, toimin vain kuvaajan roolissa. Poni oli söpö ja keskittyä se jaksoi niin kauan kunnes alkoi Hämeen aluevalmennusporukkaa lappa...

Hurjat 21 vuotta taaperrusta! Lupaan yrittää taas aktivoitua, kunhan saan näitä kuvioita jotenkin selkeentymään ja saan taas asenteen kunnolla plussalle ilman stressiä! Viikonloppu meni todella hienosti, käytiin hyppäämässä maastoesteitä hallissa ja lisäksi oli sunnuntaina superhyvä kouluvalmennus Petran silmien alla. Olihan siinä sitten vielä ikäviäkin juttuja, mutta niistä sitten paremmalla ajalla! Nyt kuitenkin Onnea minä 21 vuotta!

Ja samalla niin antoisaa, että vaikka paikat huutaa hoosiannaa, odotan koska on seuraava kerta! Kuva viime lauantailta, kun ensimmäisen kerran Petra avasi meille mitä se THE kouluratsastus on. "Osaa olla niin vaikeaa!" "Haluan kaiken ja nyt heti!" "En mä osaa!" Ja Haimi-Halli raikasi. Kyllä saa ihmisellä olla pitkä pinna, että jaksaa auttaa! Tänään Petra tuli auttamaan kun menin taas Pyryllä koulua. Ja heti pitää sanoa että ihan tosi, me ratsastettiin koulua. Tehtiin niitä "kuuluisia temppuja", mutta samalla jouduin tosissani ratsastamaan myös niin että hevonen kulki oikein . No, vierähtihän  siinä kaksi tuntia, noin 150 "en mä osaa":ta ja tuhat "älä hermostu" lausahdusta. Tuntui että opin tänään taas tuhat uutta asiaa tai ainakin kertasin vanhoja ;) En ala nyt tässä pikapostauksessani selittämään mitä siinä kahdessa tunnissa teimme, vaan enemmänkin kerroin vain että HUH! On se vaikeaa. Yritä pitää jalat, kä...

Onneksi on Petra olemassa ♥ Eilen piti olla laukkatreeniä, mikä kääntyi kuitenkin jumppahyppelyksi. Tänää oli tuupparointia ja huomenna hypätään enempi. Tämän päivän tuupparoinnista kuitenkin oli tarkoitus kertoa hieman. Ensinnäkin, Petra oli kuvaamassa ja sai todella  hyviä kuvia maneesissa. Harmi kun on kuvia enemmän alkupään ratsastelusta enkä viitsi niitä edes julkaista kun on jotain niin kammottavaa. Kuskihan tänään könötti oikein olan takaa, alussa ja lopussa, mutta idea oli saada kuitenkin lähinnä hevonen kuulolle. Annetaan tämä kerta anteeksi, ensi kerralla muuten en könötä, olen sen päättänyt ;) En siis halua kommenttia könötyksestäni kummastakaan kuvasta, koska tiedän että niin teen! Aluksi kerron pääpiirteittäin: Eli tosiaan Pyry oli aivan kauhea ratsastaa. Ei tukeutunut ohjaan ja kulki pohkeen takana. Suoraan kulkeminen mahdotonta ja kaikki siirtymisistä mihin tahansa helpompiin tai vaikeampiin asioihin oli mahdotonta. Kyllä joo, taas meinasin jäädä hum...