Ohoi miten mahtava fiilis!

"Me lähetään ulkomaille kilpailemaan vaativaa!"

kuvat kuvattu viime Perjantaina, tältä päivältä ei materiaalia

Viime perjantaina käytiin Pyryn kanssa ensimmäisen kerran maastoesteillä. Olin aivan hukassa ja hyppääminen oli jotenkin vain hauskaa mielenvirkistystä, mutta samalla fiilis tuli kokoajan huonommaksi ja huonommaksi: herttinen sentään, minulla on kisat ja en saa tähän maastoesteilyyn mitään tatsia! Pyry hyppäsi ihan hyvin, mentiin helppoja tehtäviä ja pidettiin vain hauskaa, sillä äiti (heh) ei suostunut siihen että olisin ottanut muutaman isomman hypyn.

Tänään olin sitten aivan tuskissani. En vieläkään saanut Pikeä pitämään valmennusta ja Niinisaloon lähdetään jo perjantaina. Onneksi, onneksi, Petra sanoi että nyt Senni ryhdistäydyt ja minä tulen katsomaan kun menet. Siispä hevonen kuntoon ja  ei kun baanalle. Pantsu oli juuri pitämässä valmennusta, joten jäätiin hetkeksi estekentälle. Siellä otettiin heti laukkaa, rennosti ja taipuen. Heppa tiesi heti että kohta mennään maastoesteitä ja ei meinannut millään malttaa. Pian kuitenkin saatiin rentoa ja pitkää laukkaa ja aloitettiin heti muutamalla kavaletilla, siitä kaksi pientä pystyä, okseri isompi pysty ja iso okseri. Tarkoitus oli tulla siis rentona ja pyöreänä, ainoastaan isommalle (korkeus 110 cm luokkaa) terävöittää ja istua lähemmäs satulaa. Jäimme ekalla kerralla okserille hieman rentomodelle ja tuli kielto, mutta seuraavalla kerralla taas lennellen yli!

Tämän jälkeen siirryttiin maastoesteille. Perusaloitus tehtiin kumpuesteillä, eli neljällä pienellä tukilla. Sen jälkeen bankettia ja alas hyppyjä. Pientä rataa, missä oli pitkä tukki, tuttarin talo, muutama pieni tukki ja keskimmäinen trakehner. Eli tässä ekassa radassa oli kaikkea alle harrasteesta avoimeen helppoon. Pyry vaikutti kokoajan todella hyvältä ja se hyppäsi hyvin ja oli innokas. Kohta siirryttiin harjoittelemaan kapeaa nuolenkärkeä (helpon este) ja ensimmäisellä kerralla mentiinkin hieman ohi. Seuraavalla kerralla taas mentiin ihan mallikkaasti. Lopulta hypättiin kaikkea isompaa: oli helpon kulmaa, vaativan kapea risu ja kapea risumannerheim, helpon kulma, helpon kapea nuolenkärki, pitkä tukki, vinosarja (helpon esteillä)... En edes muista kaikkea. Hyppyjä tuli paljon ja sen mitä muistan niin herttinen... En olisi ikinä uskonut että hyppään suokilla semmoisia esteitä! Mikään ei tuntunut vaikealta ja hevonen oli varma ja teki tasaisesti kaikki, niin helpot kuin vaativat esteet.

Pikku trakehner perjantaina

Käytiin vielä vedellä, missä hypättiin ensin kaikki vesiraja esteet. Pieni tukki suoraan veteen, kukkulalla tosi pieni tukki ja vedestä pois iso tukkikasa. Tämän Pyry hyppäsi super hyvin! Sen jälkeen piti tulla alashyppy veteen, mutta siinä tuli totaalinen stop. Meinasin mäjähtää itse veteen kun herra pomppasi niin rajusti takaisin päin. Maanittelin, käskin, pyysin ja komensin ja "pystyyn hyppimiseksi" ja temppuiluksi se meni. Koitin käydä näyttämässä vedessä ettei ole hätää, laukata rauhassa vain ohi, tulla ylös päin.. Silti ei mennyt veteen. Lopulta maaniteltiin se kaverin kanssa ja sitten se menikin sinne leikiten! Ei ollut siis oikeasti mitään ongelmaa, herra vain ei olisi halunnut mennä! Lopetettiin vesileikit siihen, mutta päätettiin vielä tulla hauta. Haudalle oli tehty koff-in ja se oli ehdottomasti tasoa vaativa, sillä ensimmäinen että toinen oli vaativan esteillä.. Ensin tultiin pelkkä hauta ja sitten Petra sanoi että tulen koko tehtävän. Olin hetken että ei missään nimessä, Pyry ei pääse yli tuosta ekasta! Kuitenkin koska heppa vaikutti hyvältä, mehän tultiin. Ensimmäisellä kerralla ensimmäinen hieman kolisten tasapainottomasti askel ja yli haudan ja kiemurrellen kolme askelta toiselle. Tehtävä oli siis oikeasti este-askel-hauta-kaksi askelta-este. Ei kun uusiksi ja tällä kertaa ihan _mielettömän_ hyvin! HUH, fiilis oli ihan mahtava kun heppa vain liiteli helposti koko tehtävän.. Siihen oli hyvä lopettaa ja käytiin vielä hyppäämässä kerran portaat alas ettei alas hyppy jää ongelmaksi. Sitten kotiin pitkä kävely, savet jalkaan ja pihalle. 

Mutta tosiaan. Sekava selittää, mutta pakko olla tuosta ylpeä! Jos joku sattuu nyt Ypäjällä kulkemaan niin voi mennä tsiikailemaan niitä esteitä mitä mentiin, pitkällä vedellä koff-in ja maastoestekentällä miltein kaikkia esteitä mitä siellä oli. Huippu, aivan huippu heppa! Jos nyt saan sen kieltämään Niksulassa niin se on kyllä täysin minun vikani tuollaisen treenin jälkeen.. HUH, edelleen adrenaliini virtaa ja fiilis on ihan mahtava!

Sennin muistilista:
- lähestyessä vaikeampaa (kapea, iso tms) estettä, terävä jalka ja hevosen nenä ylös. Tämän jälkeen tasainen jalka, ei painetta, istutaan alhaalla
- Rytmi ja tasapaino
- Hevosen kaula suorana, viitaten siihen että tarpeeksi ajoissa kiinni ja suoraksi (= ei ohimenoja)
- Eteen ratsastuksen jälkeen pitää pystyä kokoamaan, niin hevonen kuin itsensäkin!

pikku-risueste perjantaina

HUH, nyt odotan kyllä niin innoissani jo kisoja! 

Huomenna luvassa vielä ankaraa koulutreeniä, että varmasti saadaan kaikki taito imettyä ;)