Ja samalla niin antoisaa, että vaikka paikat huutaa hoosiannaa, odotan koska on seuraava kerta!
Kuva viime lauantailta, kun ensimmäisen kerran Petra avasi meille mitä se THE kouluratsastus on.
"Osaa olla niin vaikeaa!" "Haluan kaiken ja nyt heti!" "En mä osaa!"
Ja Haimi-Halli raikasi. Kyllä saa ihmisellä olla pitkä pinna, että jaksaa auttaa! Tänään Petra tuli auttamaan kun menin taas Pyryllä koulua. Ja heti pitää sanoa että ihan tosi, me ratsastettiin koulua. Tehtiin niitä "kuuluisia temppuja", mutta samalla jouduin tosissani ratsastamaan myös niin että hevonen kulki oikein. No, vierähtihän siinä kaksi tuntia, noin 150 "en mä osaa":ta ja tuhat "älä hermostu" lausahdusta. Tuntui että opin tänään taas tuhat uutta asiaa tai ainakin kertasin vanhoja ;)
En ala nyt tässä pikapostauksessani selittämään mitä siinä kahdessa tunnissa teimme, vaan enemmänkin kerroin vain että HUH! On se vaikeaa. Yritä pitää jalat, kädet, pää, istunta ja hermot kasassa ja samalla keskittyä taivuttamaan, asettamaan, käyttämään pohjetta ja pyytämään aktiivisuutta. Romahduksia, stoppeja, masennusta, hysteeristä nauramista ja 97 prosenttista keskittymistä ja tosiaan se kaksi kulunutta tuntia. Lopputuloksena epätasainen, mutta pätkittäin mielettömän täydellinen. Tästäkö on hyvä jatkaa?
Pitää myöntää, minulla ei ole mikään helppo hevonen. Sitä pitää tosissaan ratsastaa. Nyt kun oikein ajattelen sitä, alkaa jo väsyttämään. Jalat huusi hoosiannaa ja loppua kohden sekä kuski että hevonen olivat aivan väsyneitä. Harmitti ne miljoonat ei niin täydelliset napakäännökset, jotka esittivät takaosankäännöksiä, se ei niin aktiivinen käynti, oma perunasäkki harjotusravi ja laukkaromahdukset. Mutta toisaalta, välillä iski sellainen sekunnin "ei vitsi, nyt se on tosi hyvä" ja tehtiin muutamia tosi, tosi, makeita juttuja. Se fiilis kun tunsin kuinka sen sekunnin sadasosan ennen romahdusta oli täydellisesti koottuna laukassa tai kun hevonen rentoutui täydellisesti ympyrän ajaksi ravissa..
Joko uusiksi, pliis?
Oivoi, kuulostaa niiiin tutulta joinakin päivinä.. :D
VastaaPoistajep, onneksi kuitenkin itselläni oli treenin jälkeen tosi hyvä fiilis :) Tai siis sekavafiilishän siinä oli mutta lopulta päädyin hyvää fiilikseen :D
PoistaNiin tuttu tunne... :)
VastaaPoistaMutta älä huoli, ei se ole helppoa aina muillakaan.
Yhtenä päivänä kaikki meneekin ihan täydellisesti. Ja seuraavana ollaan taas aallon pohjassa. Treeniä vaan, niin ainakin joistakin asioista tulee helppoja!
Itse olin kyllä treenin jälkeen tosi hyvällä fiiliksellä! Tai siis harmitti joo, mutta samalla tiedän että ei se hevonen voi tehdä niitä asioita heti oikein ja pitkään jos siltä ei ole niitä ennen vaadittu :D Eli pikku hiljaa ;)
PoistaOnneksi pääsee jo perjantaina uusiksi!
Tuttu tunne :D
VastaaPoistajeps! :)
PoistaMoikka !
VastaaPoistaMun oli pakko tulla kommentoimaan, oon ratsastanu öö 13 vuotta, nyt viime vuosina aika satuinnaisesti muiden kiireiden vuoksi.. Kauhee ikävä on heppaharrastusta ja ratsastamista tietenkin.
Luin sun postauksen Lurpasta ja vieläkin niiskutan täällä, mulla oli 3 vuotta sitten hoitohevosena suomenhevostamma joka oli todella hankala tapaus, ratsastaessa toimi tosi hyvin mutta hoitaessa niin vaikea että loppuen lopuksi minä ja tallin omistaja oltiin ainoat jotka sitä suostui hoitamaan. Jatkuvaa potkimista ja näykkimistä ja päälle rynnimistä, mutta se oli aivan mahtavaa kun huomasi ettei se enää kiukutellutkaan niin paljon kun tulit karsinaan.
Vaikka kaikki muut tallitytöt sanoivatkin vihaavansa sitä hevosta niin mä kyllä vietin sen kanssa parhaat heppailuaikani. Se oli kuitenkin jo melko vanha, ja sillä oli vaikeuksia pysyä pystyssä, itsekin monta kertaa löysin itseni suu täynnä hiekkaa kentän pohjalta kun neidin jalat petti alta....... Sitten sen omistaja päätti että on paras päästää tämä tapaus vihreemmille niityille, ja niinpä menetin parhaan ystäväni... Yritän vain muistella meidän hyviä hetkiä, eihän sitä koskaan voi unohtaa. <3
Kauhea romaani tuli kirjoitettua mutta halusin vain kertoa oman kokemukseni. Kun en tällä hetkellä itse pääse harrastamaan kovin paljon ratsastusta niin on ´mukava lukea muiden hevostelujuttuja, kiitti kivasta blogista !! :)