Järjetöntä pahoinvointia

ja tällä kertaa fyysistä, ei niinkään henkistä..

Tiistai yönä töissä ollessani huomasin ettei kaikki ollut ihan niin hyvin. Olo oli kovin voimaton, vatsa oli kipeä ja pää särki. Viittasin kuitenkin hansikkaalla ja buranan avulla jatkoin vielä reippaasti ja hyvissä voimin yön yli. Aamulla soitin äidille että nyt pitää kyllä käydä lääkärissä. Kaikki oli hyvin niin kauan kun makasin, mutta kun nousin ylös tai aloin tekemään jotain, alkoi huimaamaan ja tuli sen jälkeen valtavan paha olo. Syömään en ollut pystynyt tiistain jälkeen ollenkaan, mutta sain juotavaa jugurttia sen verran alas että jaksoin. Lääkäri käski seuraamaan ja kirjoitti muutaman päivän sairaslomaa. Mille puolestaan minä viittasin jälleen hansikkaalla.

Keskiviikko - torstai välinen yö työssä olikin jotain niin kauheaa. Päänsärky oli mahdoton, voimat aivan poissa ja paha olo kokoajan. Selvisin kuitenkin ehjänä kotiin, mutta ilmoitin heti etten pääse töihin seuraavana päivänä. Turvallisuusriskihän se on liikenteessä kun ei edes muista miten on kotiterminaalille ajanut. Niin paha olo oli etten ole edes varma teinkö kaikki vai jätinkö leikin kesken jossain vaiheessa. Aamulla sama homma jatkui edelleen. Pötkötinkin luvattoman pitkään kotona ja toivoin että olo vain lähtisi pois. Eipä ole lähtenyt.

On siis aivan järjetön olo. Ihan kuin päässä olisi kaksi kerrosta, joiden välissä olisi jotain mikä puristaa sisempää kerrosta niin että aivot rutistuvat. Tuntuu että kaikki mitä yrittää syödä / juoda jää ruokatorveen eikä ikinä valu mahaan asti. Oksettaa ja jotenkin toivon oksentavani että se helpottaisi, mutta oksennus ei tule. Ei närästä eikä ole ummetusta, mutta silti mahassa ikäänkuin kiertää ja koko ajan on päällä staattinen paha olo. Se ei mene pois, ei lääkkeillä eikä lepäämällä.. Huomenna kolkuttelen taas lääkärin ovea, koska haluan nopeasti takaisin kuntoon, kisakausi kolkuttelee ja työt odottavat tekijäänsä!

Jotain hyvää sentään tässäkin sairastamisessa, sain tyrkättyä molemmat hevoset tuupparin alle. Ja jotain onneakin tässä päivässä! Näpräsin näppäränä tyttönä tuota minun Oskari-kameraani ja tadaa! Se heräsi kuolleista! Kuvaaminen ei kuitenkaan näillä voimilla tuottanut mitään järkevää tulosta, vaan huomasin vasta lopussa kuvanneeni väärillä asetuksilla ja kaikki kuvat tärähtivät. Hups, näin tällä kertaa..! Nyt kuitenkin muutama söpö kuva piristämään tätä sairastelua, jospa sitä lauantaina pääsen jo itse kiipeämään hevosen selkään!

Hevosista vielä vähän ennen kuvia; Pyryyn en löydä tällä hetkellä tatsia ja sitä lähdetäänkin minun kouluratsastuskoutsini kanssa hakemaan heti kun pääsen itse voimiin. Alli on taas tehnyt upeaa jälkeä sitten epäonnistumisen; sen jälkeen kun tultiin mahalaskulla alas, ollaan olettu vain harppauksia eteen. Muutoksia tehtiin ruokinnassa (vähennettiin) ja kuolaimissa (oliivinivel). Ei ole näkynyt kuukauteen mitään protestoinnin protestointia ja uskallan oikein hyvillä mielin suunnitella koulukisoja alle! Hieno tamma, kerta kaikkiaan, tänäänkin oli hurjan nätisti ja meni kovin hyvin!