Kisamatkalla

Pohdintaa siitä miksei meille suomenhevosratsukoille? Eilen olimme seuran pikkujoulussa ja syyskokouksessa. Käsittelimme asiat nopeasti ja itse en ehtinyt oikein siinä hetkessä miettimään ja pohtimaan, mutta ruokailun aikana otimme Petran kanssa erilaisia asioita esille. Kokouksessa esitettiin pyyntö että tuettaisiin poni- ja junioriratsastajia maksamalla esimerkiksi osallistumismaksu. Kysyin tässä kohdassa että miksei seniori? No vastaus oli jotain siihen viittaavaa että kun poni- ja junioriratsastajat tarvitsevat kannustusta - ja kun täytät 18 vuotta sinulle todetaan että sori, olet yli-ikäinen. ;) Onhan se totta että seura ei pysty tukemaan kaikkia kilpailijoita, olisihan seurat silloin aikapaljon miinuksella. Meidän seurassa kuitenkin tuetaan rankingpisteiden perusteella rahallisesti kaikkia jäseniä. Aloimme sitten pohtimaan tätä tuki asiaa Petran kanssa - molemmat kun ovat suomenhevosratsukoita.  Kertokaa, kuinka paljon suomenhevosratsukoita  tuetaan?...

Tänä vuonna en ole ollut niin kiltti, mutta haluaisin silti.. 1. Sigma 70-200/2.8 II ex apo dg macro hsm, 745 € 2. Canon eos 60d (runko), 899 € 3. TdeT Panssarivyö, 129 € 4. Racesafe RS2010 turvaliivi, 280 € 5. HV Polo Sonora toppaliivi, 102 € 6. DeNiro ramses 3 black/shiny black saappaat, 580 € Taas on joulu ja taas saa toivoa. Mun toivelistani olisi pitkä ja loputon materiaalia täynnä oleva lista, mutta koska tiedän ettei vanhemmilla ja kavereilla ole sellaisia summia laittaa lahjoihin, pyydän vain yksikertaisesti rahaa . Kuitenkin kaikki listalla oleva on sellaista "tätä minä tarvitsisin" joten tulen ne takuulla jossain vaiheessa ostamaan itse: en vain tiedä vielä missä järjestyksessä. Loppupeleissä yritän miettiä järkevästi: mitä tosissani tarvitsen?  Tarvsitsen ehdottomasti uuden turvaliivin. Nykyinen turvaliivini on panssari, mikä ei itsessään haittaa, mutta on vuosien aikana käynyt isoksi ja epäsopivaksi. En saa kiristettyä turvaliivi...

kai sitä pitää joskus havahtua katsomaan että piru, mitä on tapahtunut! Tänään käytiin Herra Pyryn kanssa piiitkästä aikaa Piken valmennuksessa. Petra pääsi vasta lopputunnista kuvaamaan, mutta alussa tehtiin paljon jumppatehtäviä (viuhka oli siellä edelleen meidän jäljiltä ja sitä mentiin!) ja muuta kivaa pientä. Pian Petrakin saapui kuvaamaan ja mentiin sitten sarjaa ja rata muutamaan kertaan. Ja tärkein mitä tänään opimme: Sukeltaminen on ankoille  Kyllä, ei kannata sukeltaa. Itselle on tullut todella todella paha tapa ja kun korjasin tämän ei puomeja tullut yhtäkään (!!) alas. Lopuksi siis hyppäsimme reilun 105 cm radan ja Herra Pyry oli vähintäänkin hieno! En tiedä edes missä vaiheessa siitä on tullut tuollainen! Laukka on kehittynyt parissa kuukaudessa jotenkin paljon paremmaksi, nykyään se jopa näyttää  laukalta ja ei ole enää jalatsinnetaitänne  askelta. Lisäksi herralle on tullut paljon rohkeutta ja tasapainoa. Esteet oli helpot ja laukkaa pystyi k...

Ensin kuitenkin kiitos kaikille todella paljon tsempeistä, olette kaikki mielettömän ihania! ♥ Nyt yritän asennoitua vahvamodeen ja eletään päivä kerrallaan, toivottavasti tämä tästä! Jade antoi minulle loistavan postaus idean kun keskustelimme seuraavasta kuvaussessiosta. Nyt siis kerään videoita minun hepoista, joita ovat tehneet lähinnä Jade ja minä, yksi on Terhin tekemä ja minun kuvaama. Annan samalla plussia ja miinuksia siitä mistä pidän videossa jne. Omia ja muiden tekemiä videoita ei kuitenkaan voi mitenkään vertailla, mutta jaan tämän siksi niin, että aluksi on muiden tekemiä ja sen jälkeen alkaa omia "parhaimpia" tekeleitä. 28.8.2011 Senni ja ponskinsa Loimihaan Loikissa ! - Tehnyt Jade Esitietoja: Ensimmäinen Jaden tekemä video meistä, vuodelta 2011.  + Tykkään kovasti musiikista, en ollut ennen kuullut kyseistä kappaletta ja sopi mielestäni videoon. Laatu on kivaa ja tarkkaa, videota katsoo mielellään Monipuolista materiaalia, kivoja, erilaisia ...

Ja ensi vuonna kaikki oltaisiin taas terveitä ja hyvinvoivia Kuinka piti kirjoittaa sellainen iloinen, hauska postaus. Kuinka sitten äiti palasi lenkiltä ja taas kerran tuntui että tipahti todellisuuteen. Tässäkö sitä ollaan? Palaako vuosi 2007 neljän hyvän vuoden jälkeen? Koko vuosi on ollut tahtojen taistelua. Äiti on ollut tosi kipeä, fibmomyalgia todettiin ja muutenkin on ties mitä pikku sairauksia. Hengitin kuitenkin rauhassa - kaikki on aina paremmin kun vuonna 2007.  Tänään taas pieni maailma romahti. En viitsi valoittaa tarkemmin äidin sairaskertomusta, mutta voin sanoa että 2007 äiti opetteli kaiken uudelleen. Puhumisen, kävelemisen, kirjoittamisen. Kaikki. Osastolla oli kauan ja lopulta luultiin että "tauti" - mitä ei ikinä saatu selville - voitettiin. Puoli vuotta ja äiti oli hevosen selässä ja hyvissä voimin. Juoksemaan ei enää oppinut, mutta pääasia oli se että kunnossa oli ja elämä hymyili. Neljä vuotta. Tämä vuosi oli vaikein taas pitkästä aika...

Rohkeus, varmuus, monipuolisuus.  Siinä on valttikortti. Ei pelkästään kilpailun voittaja, vaan myös todellinen ja rehellinen Ystävä.  ”Anna hevoselle mitä se tarvitsee niin se antaa sinulle sydämensä.”             -  Terhi,  http://terhil.blogspot.com   Usein kuulee ja näkee juttuja, joista voisi päätellä, että suomenhevoset eivät kuulu kilparadoille. Mikä sen määrittää? Mikä luo sen mielipiteen? Väitämmekö, että suomenhevonen on vain työhevonen, kylmäverinen, raskas, etupainoinen, kapasiteetiton ja kilpailuissa täysi nolla. Ei, emme väitä, sillä tiedämme jokaisen rodun omaavan erilaisia yksilöitä.  Tänä päivänä suomenhevosia näkee myös kansainvälisissä kisoissa. Tiesitkö, että Johanna Lindblad ja Kain Aapeli, ovat kilpailleet PM-kilpailuissa saavuttaen mitaleita? Suomenhevosten, niin kuin kaikkien muidenkin, omistajat määräävät, onko hevonen harraste-, ”puska-” tai kilpahevonen, vaiko kenties p...

Seuraesteilyä jouluisessa fiiliksessä Tänään tosiaan suunnattiin Pikku-Öhmön nenä Merjan tallin kisoihin. Olin ostanut hepoille söpöt poron sarvet ja Pyrylle ratsastusloimen ja Mollalle kokoloimen. Oma tekemät rintaremmit jäivät kuitenkin kotiin, harmistus! Kuitenkin hieman aikataulusta tyypillisesti myöhässä lähdettiin ja oltiin hyvissä ajoin perillä, maksettiin ja katseltiin ympärillemme. Janni meni Mollalla luokat 60 cm ja 70 cm. Otimme siis melko pian hevoset alas, sillä Pyryä en uskalla autoon enää kevään jälkeen jättää ja varsinkaan näinä hokkiaikoina, nyt kun sillä on jo kaksi hokin reikää jalassa. Siispä hepat kuntoon ja selkään! Ei ehditty Jannin kanssa kävelemään ensimmäistä rataa, mutta Janni onneksi muisti sen ja oli yksinkertainen kokonaisuudeltaan. Verkka-aikaa oli 10 minuuttia, mutta koska kävelimme paljon pihalla se riitti Mollalle oivasti. Muutama kierros ravia ja laukkaa, sitten esteet.  Sitten Janni ja Molla radalle! Puhtaastihan se meni ja ruusu...